Pako tutkijan kammioon

Väitöskirjatutkija Hannele Suvanto.

Olen jo pitkään kaivannut mahdollisuutta paeta kirjoittamaan. Väitöskirjani taakka on painanut harteillani, sillä sen edistäminen tuntuu työn ja arjen kiireiden keskellä kovin raskaalta. Halusin irrottautua arjesta ja sukeltaa syvälle väitöskirjan kirjoittamiseen.

Haaveilin virikkeettömästä tutkijan kammiosta, jossa voisin keskittyä kirjoittamaan aamusta iltaan. Mieluiten jossain maaseudun rauhassa, ympäröivän metsän hiljaisuudessa. Paon kestoksi arvioin neljästä viiteen arkipäivää, mikäli voisin ottaa mukaani koirani – olen siunannut itseäni läheisriippuvaisella nelijalkaisella ystävällä.

Toiveeni kuultiin. Marraskuussa minulla oli ilo päästä Helsingin yliopiston tohtoriohjelmien Agforeen ja Denvin kirjoitusretriittiin yhdelle yliopiston tutkimusasemista. Matkustin Hyytiälän metsäasemalle, joka on Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan metsätieteellinen kenttäasema Juupajoella Pirkanmaan maakunnassa. Aseman uudet majoitustilat ovat juuri valmistuneet ja niitä ympäröi kaunis luminen järvimaisema lenkkipolkuineen.

Kirjoitusretriittiin oli kokoontunut yli 20 väitöskirjatutkijaa eri aloilta ja ohjattua ohjelmaa ei juurikaan ollut – onneksi – sillä tarkoituksena oli häiriötön kirjoittaminen. Päivät koostuivat ruokailuista, koiran ulkoiluttamisista ja iltasaunasta, jossa jaetut kokemukset, urahaaveet ja onnistumisen ilot eivät ainoastaan ravinneet tutkijan sielua, vaan siivittivät ajatuksia jo kohti post-doc-vaihetta. Kaikki muu aika oli omistettu kirjoittamiselle. Ilman arjen askareita, kokkaamisia ja keskeytyksiä sain uppoutua kirjoittamiseen täysillä, ylittäen omat odotukseni tuloksellisuudestani.

Suosittelen lyhyttä pakoa kammioon, oli se sitten tutkijan, taiteilijan tai toimarin.

Paluumatkalla mietiskelin, onko tällainen arjesta pako mahdollistanut suurten taiteilijoiden uran syntymisen. Monet kansallistaiteilijat, kuten Runeberg, Edelfelt ja Sibelius, pystyivät keskittymään taiteeseensa, sillä heidän vaimonsa hoitivat kodin, lapset ja metatyöt. Ei ollut aamupuuron keittoa tai imurointivuoroja, ei tarvinnut kuskata lapsia harrastuksiin. Toki tuottamisen pakko taloudellisessa paineessa oli tuttua kansallistaiteilijoillekin.

Tolppien päällä lepääviä harjakattoisia, uusia puurakennuksia hämärässä valossa.

Hyytiälän metsäaseman uudet rakennukset ovat valmistuneet tänä vuonna. Kuva: Hannele Suvanto

Vaikka väitöskirjani ei runosuonta kutittele, eikä sen lukija kajauta sulosointujakaan, oli pako tutkijan kammioon onnistunut. Tiivis, vaikkakin lyhyt, keskittyminen loi hyvän pohjan ja antoi uutta puhtia työhöni eli visio väitöskirjasta on kirkas, strategiat muuttuvat tarvittaessa.

Suosittelen lyhyttä pakoa kammioon, oli se sitten tutkijan, taiteilijan tai toimarin. Kunnon rykäisy sopivasti nautittuna laittaa töihin vauhtia, eikä käy pitemmän päälle raskaaksi. Kirjoitusretriitin perusajatuksena on keskittyminen ilman häiriötekijöitä, mutta nykyelämässä keskittyminen tuntuu olevan yhä haastavampaa. Jonnekin kännykän ja monikanavaisen tiedontyrkytyksen uumeniin se on ainakin minulla kadonnut.

Itse voisin aloittaa keskittymisharjoittelun sulkemalla sähköpostit ja kännykän. Niihin vastaan myöhemmin. Ehtiihän sitä. Minipako tutkijan kammioon on taas alkanut.

Kiitos kaikille Hyytiälän kirjoitusretriittiin osallistuneille sekä Helsingin yliopistolle kirjoitusretriitin mahdollistamisesta.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa työskentelevä väitöskirjatutkija, jonka väitöskirja käsittelee liikesuhteiden johtamista elintarvikeketjuissa.

Tekoälyn kanssa juttusilla yritysten muutosjoustavuudesta

Hannele Suvanto on Ruralia-instituutin väitöskirjatutkija.

Tekoälysovellus ChatGPT (Generative Pre-trained Transformer) on kohauttanut viime viikkoina ja syystäkin. Open AI:n kehittämä ChatGPT –tekoälysovellus on huikea menestys, kuin uusi paranneltu ja luova Google, joka vastaa kysymyksiin chatin tapaan ja tuottaa ihmisen kirjoittaman tekstin kaltaista tekstiä hetkessä kohtalaisen sujuvalla suomen kielellä.

Lue loppuun

Kuka viljelee valkuaiskasveja?

 

Valkuaiskasveille on Suomessa kova tarve. Suomi ja muu Eurooppa ovat riippuvaisia soijasta, jota tuodaan etenkin Amerikoista eläinten rehussa käytettäväksi. Kotoperäisen valkuaiskasvituotannon kasvattaminen on tärkeää maatalouden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen näkökulmista. Tuota valkuaista! eli Tuova -hanke on pureutunut suomalaiseen valkuaiskasvituotantoon. Hankkeessa on ollut mukana monta osaajaa ja toteuttamassa erilaisia toimia: kenttäkokeita, demoruutuja, pellonpiennarpäiviä, kyselyjä, haastatteluita ja seminaareja sekä tapahtumia. Paljon on tullut tietoa löydettyä ja opittua. Poimin tähän muutaman mielenkiintoisen haarukkapalan valkuaiskasvien viljelijä-tutkimuksesta.

Lue loppuun

Kun tavanomainen ei riitä

Hannele SuvantoVielä hetki sitten tiedotus oli tyypillisimmällään seminaareja, luentoja ja koulutustilaisuuksia, joihin tiedotettavat tulivat fyysisesti kuulemaan tieteen ilosanomaa. Tulijoita riitti ainakin kohtalaisesti, jos aihe oli heitä kiinnostava. Nykyään tuntuu kiire lisääntyneen niin kovasti, että ihmiset eivät ehdi tai jaksa lähteä enää mihinkään. Tieteen ilosanoman on mentävä ihmisten luo, heidän keskelleen. Lue loppuun

Leipä murusina maailmalla Amerikan malliin

 

 

 

 

 

 

 

Ruralia-instituutin projektipäällikkö Hannele Suvanto

Leivän muruset ja yrittämisen sitkeys ovat tuttuja myös amerikkalaisille maatilayrittäjille. Reissullani kalkkunantuottajien opintomatkalla törmäsin mielenkiintoiseen monialaiseen maatilayrittäjään Ameriikan malliin. Lue loppuun

Tueton maatalous – yrittäjämäinen tulevaisuus?

Hannele Suvanto

Pahalta näyttää. Maataloustukien määrää lasketaan. Kohta ne loppuvat kokonaan. Miten sitten pärjätään? Näitä ajatuksia on pyörinyt varmasti monen tuottajan – tai yrittäjän – ajatuksissa viime aikoina. Lue loppuun