Kenelle banjot soivat?

Ruralia-instituutin projektipäällikkö, YTT Aapo Jumppanen

Viimeiset kolme vuotta olen työskennellyt kansainvälisen The Rural Other -tutkimushankkeeni parissa aina kuin muilta kiireiltä olen ehtinyt. Tutkimuksen tavoitteena on avata uusia vertailevia näkökulmia siihen, kuinka maaseudun toiseutta tuotetaan populaarikulttuurissa Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Hankkeen keskeisenä tutkimusaineistona toimivat elokuvat.

Kaikki alkoi siitä kun syksyllä 2009 tajusin, että en ole tiukan akateemisessa mielessä tutkinut mitään maaseutuaihetta vaikka olinkin Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa töissä. Piti keksiä jokin kiinnostava aihe, jonka kautta vihkiytyisin maaseutututkimuksen maailmaan.

Ajattelin, että elokuva voisi olla kiinnostava lähtökohta yhteiskunnallisen maaseututkimuksen opetteluun, sillä olin havainnut, että monet elokuvat ammensivat käyttövoimansa maaseudun kuvaamisesta negatiivisella tavalla. Erityisesti nuorempana nähdyistä elokuvista mieleen olivat jääneet kotimainen Kuutamosonaatti ja amerikkalainen Syvä joki, joiden molempien juonet rakentuivat maaseudun ja kaupungin asukkaiden vastakkainasettelulle.  Kummassakin elokuvassa hirviömäiset maalaiset hyökkäsivät kaupunkilaisten kimppuun.

En tiedä miksi maaseudun negatiiviset kuvaukset ja suoranainen maaseutukauhu kiehtoivat minua enemmän kuin idylliset kuvaukset, joita olisi aivan yhtälailla voinut tutkia. Kenties kyse on siitä, että yhteiskuntatieteissä usein pyritään tarttumaan ristiriitoihin ja jännitteisiin, koska ne koetaan akateemisesti kiinnostaviksi. Tätä oletusta tuki myös tutkimuskirjallisuus, jonka kautta saattoi muodostaa kuvan siitä, että modernien yhteiskuntien sisällä yksi keskeisimmistä jaotteluista on jako kaupunkiin ja maaseutuun. Tässä kahtiajaossa maaseutu ja maalaiset edustavat usein yhteiskunnan sisäistä toiseutta, joka poikkeaa urbaanin elämäntavan määrittelemästä normista. Kirjallisuus siis vahvisti arkisen elokuvaharrastuksen kautta saamaani kokemusta siitä, että maalaisten ja kaupunkilaisten välisiä eroja luodaan ja uusinnetaan jatkuvasti median ja populaarikulttuurin keinoin.

Aina toisinaan tämän tutkimushankkeen aikana on pitänyt vakuutella itselleen, että aihe on todellakin tärkeä ja yhteiskunnallisesti merkittävä. Onneksi näiden pähkäilyiden kanssa ei ole tarvinnut olla yksin, vaan oman tutkimusryhmän kollegat ovat osoittaneet kiitettävää kiinnostusta aihepiiriä kohtaan. Onpa Timo Suutari rohkaistunut myös kirjoittamaan kanssani artikkelin Pelon ja toiseuden maaseutu – Maaseudun toiseuden rakentuminen Kuutamosonaatti-elokuvassa, joka julkaistaan tieteellisessä Maaseudun uusi aika – lehdessä lähiaikoina.

Artikkelia kirjoittaessamme opimme, että negatiivisten maaseutukuvausten viihteellisyys tekee niistä tutkimisen arvoisia, sillä viihde vaikuttaa aivan huomaamatta tapaamme hahmottaa maailmaa.  Jopa elokuvien yksittäiset kohtaukset voivat vielä vuosikymmenten jälkeenkin vaikuttaa ihmisiin. Uskallan väittää, että yllättävän moni meistä muistaa Kuutamosonaatista traktorin lumiketjujen kilinän tai Syvä joki – elokuvasta Dueling banjos – kappaleen. Kuuluisat kohtaukset ovat myös johtaneet lukemattomiin kulttuurisiin viittauksiin. Esimerkiksi Syvän joen Banjoa soittavan maalaispojan piirteitä voi 2010-luvun Suomessa löytää Pertti Jarlan Fingerpori sarjakuvasta tai vaikkapa Kotiteollisuus – yhtyeen musiikkivideosta. Maaseudun toiseuden kuvaukset tuleekin ennen kaikkea nähdä modernien kaupungistuneiden yhteiskuntien yhteisenä kulttuuriperintönä.

1 thought on “Kenelle banjot soivat?

  1. Tämä on ehdottomasti tutkimisen arvoista. Hienoa että olette tarttuneet aiheeseen! On todella kiinnostavaa kuinka populaarikulttuuri ja media esittävät asioita ja vaikuttavat täten asioista syntyviin mielikuviin. Odotan innolla Tutkimalla Tutuksi -luentoa Seinäjoen kirjastolla 12.11.13!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *