Muutos haastaa vallankäytön rakenteet

hyyrylainenJokaisella meistä on omakohtaista kokemusta vallasta. Olemme päivittäin sekä vallan käyttäjiä että vallankäytön kohteita. Valta on yksi yhteiskuntatieteiden peruskäsitteistä. Mitä valta sitten on? Melko vakiintuneen käsityksen mukaan valta on suhde, joka liittyy ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Yksinkertaisinta on määritellä valta vaikutusvallan kautta. Esimerkiksi Annella on valtaa suhteessa Timoon, jos hän saa Timon tekemään jotain sellaista, jota Timo ei muuten tekisi. Valtaa käytetään kaikkialla: perheissä, työpaikoilla, kouluissa, urheiluseuroissa, medioissa, liiketoiminnassa ja tietenkin politiikassa.

Arkipuheessa valta liitetään usein vallan käyttäjiin. Keskustellaan esimerkiksi presidentin vallasta. Kansalaisia ei julkisessa keskustelussa yleensä määritellä vallan käyttäjiksi vaan kohteiksi – paitsi vaalien aikaan. Vallan väärinkäyttö on takuuvarmasti kiinnostava ja myyvä aihe. Se ruokkii kaipuutamme pitää valta kurissa, vahtia valtaa.

Mutta onko valta muuttumassa? Ainakin perinteisesti vahvojen instituutioiden, kuten valtioiden vallankäyttö näyttää vaikeutuneen. Esimerkiksi pääministeri Katainen hakee hartiavoimin onnistumisia hallitusohjelmansa toteutuksessa – ei helppoa.

Suomen Akatemia rahoitti viitisen vuotta sitten laajaa Valta Suomessa tutkimusohjelmaa. Sen perusteella voidaan sanoa, että valta on hajautunut. Valta ei ole yksissä, vaan monissa käsissä. Valta kytketään edelleen luontevasti politiikkaan ja talouteen mutta myös työpaikkojen sosiaalisiin suhteisiin, kulutukseen, tietoon tai asiantuntijuuteen. Valta ei Suomessakaan enää ”tule” yksin ylhäältä, vaan se tulee joka suunnasta. (Pietikäinen 2010)

Politiikantutkija ja kolumnisti Moisés Naím analysoi äskettäin ilmestyneessä kirjassaan The End of Power (Naím 2013) vallan muutosta. Valta ei hänen mukaansa ole kadonnut, mutta globalisaation myötä se on sekä jakautunut että liudentunut. Naímin mukaan syynä on kaiken lisääntymisen vallankumous. Kaikkea on enemmän, kuten ihmisiä, tavaroita, rajoja, teknologiaa, liikkuvuutta, mahdollisuuksia ja yhteisöjä. Ihmiset ovat myös valmiimpia ottamaan osan vallasta itselleen. Mutta vallan pitämisestä on tullut vaikeampaa. Kukaan ei enää voi hallita yksin. Tämä on huono uutinen diktaattoreille. Voimme kuitenkin vielä vaikuttaa siihen, tuleeko tästä huono vai hyvä uutinen demokratialle.

Valta siis ilmenee nykyisin toisilla tavoilla ja toisissa paikoissa. Valta on jakautunut uudelleen, siirtynyt uusiin sosiaalisiin suhteisiin ja verkostoihin. Naím haastaa meidät tutkimaan tätä muutosta sekä kehittämään sosiaalisia innovaatioita, uusia tapoja käyttää valtaa. Onko niitä näkynyt?

Esimerkiksi uudet sähköiset kanavat kansalais- ja kunnallisaloitteille ovat melko vaatimattomia avauksia tilanteessa, jossa hallinnon rakenteet ovat historiallisen voimakkaassa liikkeessä. Suuri kuntauudistuksemme näyttää lähes menetetyltä mahdollisuudelta, jos sitä arvioidaan edellä kuvatun hajautuneen vaikutusvallan ja demokratian kehittämisen vaativasta näkökulmasta.

Kirjoittaja Torsti Hyyryläinen on tutkimusjohtaja, HT, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. Kirjoitus on julkaistu myös YLE:n sivuilla.

 

Viitatut teokset:

Naím, Moisés 2013. The End of Power. From Boardrooms to Battlefields and Churches to States, Why Being in Charge Isn’t What It Used to Be. Basic Books.

Pietikäinen, Petteri (toim.) 2010. Valta Suomessa. Gaudeamus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *