Alussa haluan pyytää anteeksi, koska tekstillä varmasti joku löydä paljon virheitä, ei kukaan ole ei tarkistanut tämä tekstiä. Toivon vain että se on ymmärtävä ja sitten se on oikea kuva kuinka vaikea suomen kieli ulkomaaisille oikeasti on.

Olen muuttunut Suomeen Puolasta vähän yli 4 vuotta sitten. Tämä numero vielä yllättää ”Vain 4v? Sä puhut suomea tosi hyvin!” tämä kuulen ylpeänä ihan uusien. Aina sitten ihmettelen, milloin tämä loppu? Kuinka pitkä joku pitäisi asua Suomessa, että suomen kielen taito olisi ihan odotettua. Mielessäni, asuminen ulkomaassa esim. 5 vuotta pitäisi tarkoitta just niin, että kielen taito on keski- tai ylit-asoinen. Tämä varmasti kuluu Italian, Espanjan tai ehkä Ranskaan kielien, mutta ei oikeasti Suomen. Miksi? Varmasti siksi, että Englantien kielen taito on Suomessa niin korkea ja se oikeasti usein riitä.

Lääkärillä, ravitolassa, kaupassa, junassa, pankissa.. aina voisin puhua Englantia ja kaikki olisi hyvin järjestäytynyt. Varmasti, löytäminen työpaikka missä Suomen kieli ei ole tarvinnut on joku haaste. Olen kuullut sellainen esimerkki, että lääkäri tarvitse Suomen kielen taito 3 tasolla (1-2 perus-, 3-4 keski-, 5-6 ylitaso) kuin eläinlääkäri tarvitse taso 4. Minkälainen kieli taito tarvitaan yliopistolla? Kuin saavuin toimistoon, olin ehkä noin 1.5 tasolla, ja tämä oli vielä liian paljon! Tietysti, kahvihuoneen keskustellut oli alussa vaikea, mutta työkavereiden Englantiin kielen taito on ollut aina hyvä apu. Nyt, tohtorikoulutettavana osallistun muutaman kurssille ja seminaarille; heti sitten, ja joskus vain minun takia, kieli muuttuu englanniksi. Joku joskus se kommentoi että, ”se on demokratia!”. Suomalaiset ovat myös tosi vaatimaton: ”miksi opiskella vaikea kieli mikä ole puhunut vain 5mln ihmisiä vain yhdessä maassa?” olen kuullut.

Mikä on minun tarina siten? Vuonna 2008 olin Lappeenrannassa LUT:ssa vaihto opiskelijaksi ja 4 kuukaudessa suomen kielen kurssilla olen ymmärtänyt että tämä on ihan vaikea mutta oikeasti kaunis kieli. Takaisin Puolassa jatkoin kuunnella Suomen musiikkia, Scandinavian Music Group oli sitten hyvä opettaja! Vuonna 2010 kuulin suomen kielen kurssista minun koti kaupungissa. Opettaja oli minun luokan kaveri lukiosta kuka opiskeli Suomen kieltä Poznanissa, kolmantena vuonna hän oli jo niin hyvä että Suomen kielen kurssi oli avannut yksityinen kielen koulussa. Alku ryhmä oli iso, noin 20 eri-ikäisiä Puolalaisia haluaisi puhua Suomea. Miksi? Joku meni naimissin Suomalaisen kanssa, joku nuorena rakastui Ville Valoon ja joku vain haluisi tehdä jotain ”hullua”. Toisen vuoden ryhmä oli jo paljon pienempää, vain 3.

Se oli sitten 1,5 vuotta milloin olen tutustunut suomen perus kielioppi ja sanasto. Sen jälkeen muutin Suomeen, onko ollut valmis puhua suomea? En ollut. Muutama kurssit kansalaisopistolla teki hyvin, mutta ei riitaannut koska ei ikinä oli oikeasti pakkoa puhua suomea. Englanti on ollut niin paljon nopeampaa ja helpompaa, ja myös suomalaiset olivat tyytyväinen englantiin kielen harjoittelemisesta. Kaikki muuttunut kuin kolme vuotta sitten suomi alkoi olla pääkieli kotona. Usein matkat suomen maaseudun myös teki hyvin. Sama kuin leikkiminen pienien lapsien kanssa (terveisiä Hetalle ja Tuomakselle!) ja keskusteleminen ihmisten 70+ kanssa. Siellä oli just pakko puhua suomea. Tämä just oli se aika, milloin voisin sanoa että minä kuulun ihan hyvin tänne. Ilman suomea olisin aina ulkoa oikea suomalaisena elämästä. Just siksi, mielestäni se on tosi tärkeä, että ulkomaalaiset kuka suunnittele olla Suomessa vähän pidempää aikaa puhuvat hyvin suomea.

Kirjoittaja Urszula Zimoch on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.