Tieteen popularisointia ja suklaata

partanenTieto, jota ei jaeta, on turhaa. Turhaa on myös jakaa tietoa, jota vain harva ymmärtää. Moni arvokas tutkimus voi hautautua arkistojen uumeniin, mikäli sitä ei yleistajuisteta ymmärrettävälle kielelle ja jaeta tiedepiirejä laajemman joukon hyödynnettäväksi. Turhinta, ja joskus jopa vaarallista, on tieto, joka onkin huijausta.

Tiede kuuluu kaikille, mutta se ei ole kaikkien ulottuvilla. Tieteellisestä tutkimuksesta huolestuttavan iso osa jää vain pienen piiriin tietoisuuteen. Miksi? Koska sitä ei ehditä, osata tai ymmärretä yleistajuistaa. Tässä iso vastuu on tieteentekijöillä itsellään. Jos kynnys vaihtaa tieteellisestä kirjoittamisesta kansankielelle on liian suuri, voi kumppaniksi pyytää toimittajan tai kokeneen kollegan. Apua tiedon jakamiseen löytyy myös oppaista.

Tiina Raevaara julkaisi syksyllä 2016 loistavan oppaan tieteen yleistajuistamisesta. Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle luotsaa tutkijoita ja toimittajia välittämään tieteen tuloksia akateemisen maailman ulkopuolelle. Tieteestä voi kirjoittaa värikkäästi ja monipuolisesti. Kirjan lukuisat vinkit helpottavat tekstin tekemistä ymmärrettäväksi ja kiinnostavaksi. Opas muistuttaa myös lähteiden todenperäisyyden tarkistamisesta.

Alussa tarvitaan idea ja innostusta

Tieteestä voi kirjoittaa monin eri tavoin ja moniin eri kanaviin. Kukaan ei ole määritellyt, mikä pitää olla tiedesisällön osuus, jotta kokonaisuutta voisi kutsua yleistajuiseksi tieteeksi. Tieteestä voi myös kirjoittaa ilman, että teksti sisältäisi varsinaista tutkimustietoa. Yleistajuistamista voivat olla journalistiset jutut, kirjat, blogit tai vaikka videot. Julkaisukanavia perinteisten painotuotteiden lisäksi löytyy sähköisistä julkaisuista sosiaalisen median moniin vaihtoehtoihin. Tapa ja kanava kannattaa valita kohderyhmän mukaan.

Jos oma tutkimusaihe tuntuu tylsältä, tai jos tutkimustietoa ei vielä tunnu olevan riittävästi, voi juttuun yhdistää muuta kiinnostavaa. Uusi näkökulma, kytkentä johonkin ajankohtaiseen aiheeseen tai sopivan henkilön haastatteleminen tuo väriä juttuun. Itse tutkimusaihe voi olla jutussa pienemmässä roolissa, olkoon juttutyyppi mikä tahansa; uutinen, henkilökuva, reportaasi, kolumni tai vaikkapa yliöartikkeli.

Hyvässä tekstissä on useita elementtejä

Raevaara on kehittänyt hyvän tekstin tekoon mantran kerroksellinen – eheä – intensiivinen – esteettinen. Teksti on intensiivistä ja pitää lukijan otteessaan. Esteettisyys tekstissä tarkoittaa hiottua kieltä ja kerrontaa ja taiten laadittua rakennetta. Rakennetta on helpompi hallita, kun ajattelee tekstiä palasina ja sisällyttää siihen erilaisia tekstielementtejä, kuten toimintaa, taustatietoa, sitaatteja, nostoja ja kainalojuttuja. Myös kuvat ja infografiikat kertovat paljon.

Oppaassa on vertailua eri tavoin kirjoitetuista lauseista ja niiden toimivuudesta, lukuvinkkejä, ohjeita taustatyöhön ja tiedonhakuun ja pohdintaa tiedonlähteistä. Mukana on pätevien yleistajuistajien parhaita käytäntöjä ja esimerkkejä. Tieteen sopivuudesta sosiaalisen median eri kanaville on oma kappaleensa ja vinkkejä, joilla voi välttää munaukset!

Uskotko, että suklaa laihduttaa?

suklaa

Suklaa laihduttaa, uskotko?!

Itseeni osui ja upposi erityisen hyvin puntarointi lähteiden luotettavuudesta ja asiantuntijuudesta. Esimerkiksi oli nostettu ”Suuri suklaahuijaus”, jossa tutkimus paljasti suklaansyönnin laihduttavan. Tutkimus oli todellisuudessa tiedejournalisti John Bahannonin huijaus, jonka hän onnistui saamaan läpi tieteelliseen lehteen ja sen jälkeen laajaan uutisointiin. Hän paljasti itse juksauksensa havainnollistaakseen tieteen ja tieteen uutisoinnin epäkohtia.

Niinpä. Meillä on vastuumme sekä tieteentekijöinä että yleistajuistajina. Vaikka mielelläni itsekin uskoisin suklaan laihduttavaan vaikutukseen tai muuhun itselle mieluiseen lopputulokseen, on taustat syytä tarkistaa huolella. Sama koskee myös asiantuntijoiden valintaa haastateltaviksi. Joku henkilö voi olla hyvinkin vetovoimainen ja asiantuntija omalla sektorillaan, mutta silti häneltä ei pidä pyytää lausuntoa aiheesta, joka ei kuulu hänen asiantuntemusalaansa.

tajuaako_kukaanRaevaaran opas sopii kenelle tahansa, joka haluaa tai joutuu kirjoittamaan mitä tahansa tekstejä, liittyvät ne tieteeseen tai eivät. Kirja on kirjoitettu kuten se ohjeistaa muitakin kirjoittamaan: mietityllä, monipuolisella rakenteella, hiotulla kielellä ja höystettynä kiinnostavilla esimerkeillä. Suosittelen!

Lue lisää: Tiina Raevaara. 2016. Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle. Vastapaino. 202 s. ISBN 978-951-768-546-7 http://vastapaino.fi/kirjat/tajuaako-kukaan/

 

 

Kirjoittaja Birgitta Partanen työskentelee projektipäällikkönä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa.

1 thought on “Tieteen popularisointia ja suklaata

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *