Itä-Helsinki asukkaiden silmin 16.4.-22.4.2018

Meidän itä on Helsingin kaupunginmuseon osallistava pop up -näyttely Itä-Helsingissä. Valokuvanäyttely esittelee vuosaarelaisille ja kontulalaisille tärkeitä paikkoja ja niihin liittyviä tarinoita. Se on kuvaus siitä, millainen Itä-Helsinki on siellä asuvien silmin. Näyttelyn materiaali on kerätty kevättalvella 2018 järjestetyillä kaupunkikävelyillä, joissa osallistujat kertoivat heille tärkeistä paikoista, kuvasivat niitä ja tulivat itse kuvatuiksi niistä.

http://www.helsinginkaupunginmuseo.fi/tapahtumat/meidan-ita-nayttely/

Humakin yhteisöpedagogit kentällä

Me, Humakin yhteisöpedagogiopiskelijat, saimme ainutlaatuisen mahdollisuuden osallistua Jaettu kaupunki -hankkeeseen, jota johtaa professori Pia Olsson. Tehtävänämme oli kerätä tietoa pääasiassa maahanmuuttajataustaisten nuorten kokemuksista heitä ympäröivistä ympäristöistä Helsingin ja Vantaan alueilla. Etsimme tietoa nuorten ja nuorten aikuisten näkemyksistä heille tutuista alueista – mikä ympäristössä miellyttää, mikä ei. Jakauduimme 4-5 hengen ryhmiin ja perehdyimme neljään eri paikkaan, jotka olivat Kontula, Myyrmäki, Kamppi ja Vuosaari.

Keräsimme nuorilta tietoa etnografisella otteella, kuten haastattelemalla, havainnoimalla, osallistamalla ja käyttämällä kaupunkikävely-menetelmää. Menetelmät vaihtelivat paikasta, ajasta ja tilanteesta riippuen. Tästä yhteistyöstä hyötyivät molemmat osapuolet, sillä tämä oli meille loistava mahdollisuus harjoitella etnografista kenttätyötä. Niitä taitoja tarvitaan mahdollisesti lopputyötä eli opinnäytetyötä varten. Jaettu kaupunki -hanke puolestaan sai kaipaamaansa tutkimusmateriaalia. Menetelmävalintaan kunkin ryhmän osalta vaikutti se, kuinka saisimme tuloksista myös visuaalisen näytön tallennettaviksi hankkeen yhden yhteistyökumppanin, museon, seinien sisään.

Meidän ryhmämme keskittyi Vuosaaren alueen nuoriin. Suurin osa haastatteluista tapahtui Vuosaaren metroaseman ja Columbus-kauppakeskuksen alueella. Haastattelu toteutettiin enimmäkseen vertaishaastattelujen kautta, mikä oli nuorille mielekästä, sillä he voivat keskustella vertaistensa kanssa ilman haastattelutilanteen aiheuttamaa jännitystä. Nuorista välittyi sellainen kuva, että he viihtyvät Vuosaaressa todella hyvin. He kokivat Vuosaaren mukavana paikkana asua ja elää.

Kaiken kaikkiaan, kokemus oli meille positiivinen. Meistä oli mukavaa olla mukana näin monipuolisessa hankkeessa ja olemme iloisia siitä, että saimme olla avuksi tälle hankkeelle. Koemme, että yhteisöpedagogin työkalupakkimme on entistä monipuolisempi tämän kokemuksen myötä. Nyt odotamme innolla, minkälaisia tuotoksia museoon saadaan nähtäville.

Teresa Tiainen

Yhteisöpedagogi-opiskelija, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Ethnographic knowledge in political decision-making – what’s the point?

We are organizing a session related to the topics of our research project in the NEFK2018 conference in Uppsala. The call for papers is open until the 15th of January, 2018.

Ethnographic knowledge in political decision-making – what’s the point?

Ethnographic research is often presented in a way that may not open up to readers outside our field as it does to those more familiar with the conventions of ethnographic writing. We have a tendency to explain issues we have studied in a very complex and multidimensional way when trying to provide the reader with as much information as possible to reason for our case in question. Ethnographic research, by its very nature, calls for a holistic approach towards what we are focusing on in our studies, but it may be difficult to sum up our most important arguments. So should we pay more attention to practices and means of presenting ethnographic knowledge, especially when we are dealing with parties outside the academia?

In a world of “alternative facts” it is important “get out there” with what we are doing. Ethnographic knowledge can open up new perspectives and offer invaluable insights on issues being discussed and decided in the field of politics but how can we promote it in a way that is more focused, e.g. easier to grasp for those not so familiar with ethnographic writing. How can we make our knowledge and ways of producing it more easily available and better achievable in the context of decision making?

We welcome papers presenting experiences and practices of making good use of ethnographic knowledge for the benefit of the society at large, whether in social services, integration policies, urban planning or health care, to name a few examples. Papers discussing how application of ethnographic knowledge in contexts other than academia affects the research process in general are invited as well in this session.

http://www.ethnoconf2018.se

Museo jalkautuu kaupunkiin – kokemuksia Tukholman lääninmuseosta

Kokoonnuimme elokuussa Helsingin kaupunginmuseoon suunnittelemaan alkavan syksyn yhteistyötä hankekumppaneidemme kanssa. Tapaamisen aluksi Annelie Kurttila Tukholman lääninmuseosta kertoi Märstassa ja Södertäljessä toteutetusta Platsverkstan-projektista, jossa museo jalkautui kaupunkilaisten pariin muutaman viikon ajaksi. Hanke liittyy tekeillä olevaan Tukholman läänin kehittämissuunnitelmaan, jota varten on haluttu kuulla erityisesti niitä ihmisiä, joiden näkemykset tulevat helposti ohitetuiksi kaupunkisuunnittelussa ja erilaisissa kehittämistoimissa.

Kaupungeissa järjestettyjen tapahtumaviikkojen aikana ihmisiä on kutsuttu jakamaan kokemuksiaan ja näkemyksiään kaupungista, kertomaan sen historiasta ja merkityksellisistä paikoista sekä ideoimaan kaupunkien tulevaisuutta. Keskeisenä tavoitteena on ollut vuoropuhelun lisääminen kaupunkilaisten, museon ja kaupunkisuunnittelussa toimivien tahojen välillä ja siksi kohtaamisen muotoja ja sovellettavia tutkimusmenetelmiä on mietitty huolellisesti. Tutkimusaineistoa on kerätty muun muassa kertomusilloissa, kiertokävelyillä, kertomusautomaateilla ja taideprojektein. Tärkeänä on pidetty myös sitä, että hankkeessa tuotettu tieto tuodaan takaisin eri tavoin hankkeeseen osallistuneille ihmisille ja yhteisöille.

Annelie Kurttilan esityksen jälkeen kävimme vilkasta ja innostunutta keskustelua siitä, miten voisimme soveltaa Platsverkstan-projektin käytäntöjä ja kokemuksia Jaettu kaupunki -hankkeessa ja erityisesti yhteistyössä Helsingin ja Vantaan kaupunginmuseoiden kanssa. Monien hyvien ideoiden saattelemana on hyvä käydä nyt miettimään, miten tästä edetään käytännön toteutukseen ja pohtia erityisesti sitä, kuinka hankkeessa tuotettu tieto tehdään kaupunkilaisille näkyväksi ja tuodaan takaisin tutkimuskohteisiin.

Tiina-Riitta Lappi

 

 

Jaettu kaupunki mukana Hack for Societyssa

Hack for Society on kuukauden mittainen, yrityskiihdyttämömäinen yhteiskunnallinen hackathon, joka tarttuu syyskuussa kahdeksaan yhteiskunnalliseen haasteeseen. Haasteet pohjaavat akateemisiin tutkimuksiin, ja kutakin haastetta ratkaisemaan koostetaan tiimi tutkimuksen tekijästä, Helsingin kaupunginvaltuutetusta ja kahdesta opiskelijasta. Kuukauden aikana tiimit kehittävät uudenlaisia yhteiskunnallisia ratkaisuja Helsinki Think Companyn fasilitoimissa asiantuntijatyöpajoissa. Lopputuloksena voi olla vaikkapa uusia päätöksentekotapoja, mobiilisovelluksia tai viestintäkanavia.

Jaettu kaupunki -hanke on mukana Hack for Societyssa: http://hackforsociety.fi/portfolio/mikahackforsociety/

Kentälle, kentällä, kentältä

Kun viime vuodenvaihteessa saimme kuulla, että tutkimushankkeemme oli saanut rahoitusta Kaupunkitutkimus ja metropolipolitiikka -ohjelmalta, alkoi tutkijoillamme kiireinen kentälle valmistautuminen. Jo aiemmat kenttäkokemuksemme olivat osoittaneet, ettei kentälle pääsy ole automaatio, ja siksi konkreettiselle kentälle siirtyminen mahdollisimman nopeasti tuntui tärkeältä – ikään kuin työ vasta tuolloin kunnolla pääsisi alkuun.

Fyysisesti matka tutkimuskohteeseen voi tapahtua julkisilla kulkuvälineillä nopeastikin, mutta tutkimukseen mukaan lähtevien ihmisten tavoittaminen ei aina ole yhtä helppoa. Tämän vuoksi onkin ollut arvokasta, että meillä on kenttämatkallamme ollut mukana yhteistyökumppaneita, joiden kanssa olemme päässeet kohteisiimme tutustumaan. Diakonissalaitoksen Kansalaistoiminnan ja Helsingin kaupungin yhdyskuntatyöntekijöiden avulla olemme hiljalleen löytäneet myös sosiaalisen kenttämme fyysisen kaupungin keskeltä.

Kohteinamme hankkeessa on kuusi erilaista kaupunkitilaa Helsingistä ja Vantaalta. Helsingissä Kontulassa ja Vuosaaressa ja Vantaalla Myyrmäessä ja Länsimäessä kenttätyöt alkoivat helmi-maaliskuussa. Kahdessa muussa kohteessamme, Dixi ja Kamppi, kenttätyöt alkavat pääasiassa loppukesästä. Gradun tekijämme Marika on kuitenkin orientoitunut vantaalaisten nuorten vapaa-aikaan kulkemalla Nuorisotyö raiteilla -työntekijöiden kanssa Kehärataa nuorten omia paikkoja kartoittaen. Sillä, kuten aina, on kenttä onnistunut yllättämään meidät monella tapaa myös tässä hankkeessa. Alkuperäisessä suunnitelmassamme yksi kohteistamme oli Helsinki-Vantaan lentokenttä, josta Kehäradan myötä oli tullut vantaalaisten nuorten suosittu tapaamispaikka. Kenttätöidemme alkaessa oli uutuudenviehätys nähtävästi jo kulunut pois, ja yhdeksi uudeksi tapaamispaikaksi oli muodostunut Kappakeskus Dixi Tikkurilan asemalla. Näin kenttä – vantaalaiset nuoret – pääsivät vaikuttamaan omalla toiminnallaan hyvin konkreettisesti hankkeemme kohdevalintoihin.

Toistaiseksi työmme kentällä on edennyt pääasiassa perinteisin etnografisin menetelmin eli havainnoiden ja haastatellen. Syksyllä on aika kokeilla ja kehittää uusia etnografisia menetelmiä avuksi juuri paikan merkitysten tarkasteluun. Tähän saamme tukea Humakin yhteisöpedagogiikan koulutusohjelmalta. Samalla jatkamme myös Helsingin ja Vantaan kaupunginmuseoiden kanssa sen pohtimista, miten palauttaa kentältä saamaamme tietoa takaisin kaupunkilaisille ja miten rakentaa pysyvää vuorovaikutusta museoiden ja kaupunkilaisten välille.

Olemme siis ”päässeet” kentälle ja työn alkuun. Nyt on aika huoahtaa ja antaa kentänkin levähtää – kuitenkin jo nyt syksyä mielenkiinnolla odottaen!

Pia Olsson