Kolmannella opetuskerralla harjoiteltiin tietokantaliitoksia sekä erilaisia aineiston aggregointitekniikoita kiinnostavien Afrikan konflikteihin sekä luonnonvaroihin (öljy ja timantit) liittyvillä aineistoilla. Erityisen kiinnostavaa voisi olla jatkaa analyysiä vertailemalla konfliktien ajallista jakaumaa suhteessa eri resurssien löytymisajankohtiin. Tämä voitaisiin esimerkiksi toteuttaa suodattamalla konfliktiaineisto maakohtaisesti niin, että timantti- ja öljyresurssien löytymistä edeltävät konfliktit poistetaan kokonaan, ja sen jälkeen erotellaan toisistaan resurssien löytymisen jälkeen, mutta ennen niiden ekstraktoinnin aloittamista käynnistyneet ja vasta sen jälkeen käynnistyneet konfilktit (öljy- ja timanttiesiintymät edelleen erotellen, jotta voidaan vertailla näiden eri resurssien merkitystä ja ajallisia ulottuvuuksia). Tällainen aineisto visualisoimalla voitaisiin nähdä, onko konfilktien syttymiselle merkittävämpää pelkkä tieto arvokkaiden resurssien esiintymistä maaperässä vai vasta niiden ekstraktoinnin ympärille kehittyvä liiketoiminta ja infrastruktuuri. Toisaalta jollain tapaa voisi olla tarpeen kuitenkin myös vertailla näitä lukuja resurssiesiintymien löytöä edeltäneiden konfliktien määrään, jotta voitaisiin päätellä ovatko resurssit todella lisänneet niiden määrä. Kiintoisaa olisi myös tarkastella nähdäänkö korrelaatiota timanttikaivosten ja öljykenttien laajuuden ja tuottavuuden sekä konfliktien laajuuden välillä.
____________________________________________________________________________________
Kartta 1: Tulvaindeksit (MHQ/MQ) sekä järvisyysprosentit Suomen suurimmilla valuma-alueilla
Kartasta nähdään, että Suomessa valuma-alueen tulvaherkkyyden ja järvisyysprosentin välillä näyttäisi vallitsevan negatiivinen korrelaatio. Matalimmat tulvaindeksit (1,3-3,9) löytyvät pääasiassa Keski-Suomen suurilta valuma-alueilta, joilla myös järvisyysprosentit ovat selkeästi suurimmat (yli 10%). Lisäksi myös rannikkoalueiden pienemmillä valuma-alueilla matalimmat tulvaindeksit ovat korkeimman järvisyysprosentin alueilla, eli pelkästään valuma-alueiden pinta-ala tuskin selittää tulvaindeksin vaihtelua. Toisaalta Pohjois-Suomessa sijaitsee alaltaan suuria mutta melko vähäjärvisiä valuma-alueita, joiden tulva-indeksit jäävät suhteellisen mataliksi. Korkeimmat tulva-indeksit löytyvät hyvin pienialaisilta valuma-alueilta, mutta näistä useimmat ovat myös täysin järvettömiä. Valuma-alueen pinta-alan ja järvisyyden välillä tietysti myös vallitsee luonnollinen yhteys: hyvin pienille valuma-alueille järviä ei yksinkertaisesti juuri mahdu. Kartasta päätellen tulvaindeksiin vaikuttavat sekä järvisyysprosentti, että valuma-alueen koko.