Kurssikerta 5

 

Asukkaita 1km säteellä Malmin kentästä 8883
Asukkaita 2km säteellä Malmin kentästä 58 121
Asukkaita 2km säteellä Helsinki-Vantaasta 11 747
… joista 65db-melualueella 0,16 %
Asukkaita H-V:n  55db-melualueella 11 923
Vaihtoehtoisen laskeutumissuunnan 55db-alueella 13 364
Raideliikenteen asemista 500m etäisyydellä asukkaita 111 765
…osuus koko alueen asukkaista 21,70 %
…näistä työikäisiä 74 989
Taajamissa asuvien osuus koko tarkastelualueella 96,20 %
Taajamien ulkopuolella asuvia kouluikäisiä 2051
…osuus kaikista alueen kouluikäisistä 3,90 %
Taajamia, joissa yli 10% ulkomaalaisia 57
Taajamia, joissa yli 20% ulkomaalaisia 25
Taajamia, joissa yli 30% ulkomaalaisia 14

Taulukko 1: tehtävien 1 ja 2 taulukoidut vastaukset

 


Kartta 1: 1965-1970 rakennettujen kerrostalojen absoluuttinen määrä sekä prosenttiosuus koko kerrostalokannasta pienalueittain Helsingissä


Tämän kurssikerran itsenäistehtävä oli erityisen hyödyllinen ja opettavainen. Matkan varrelle mahtui teknisiä haasteita, joiden takia tehtävän palautus on hieman myöhässä, mutta niiden troubleshoottaminen ja selättäminen lopulta olivat hyvinkin opettavainen prosessi ja tekivät lopputuloksen valmistumisesta myös erityisen palkitsevan. Itse aineistoon liittyvien hämmentävien, clip-toiminnon käyttöä hankaloittanieden geometriavirheiden (??) lisäksi haasteita aiheutti ennen kaikkea käsiteltyjen tietokantojen koko: kun ensialkuun lähdin tekemään analyysiä kahta käsiteltyä tietokantaa lainkaan trimmaamatta oli prosessointi hiiiiiidasta ja myös Qgis hyvin kaatumisaltis, mikä teki työskentelystytä melko raivostuttavaa. Hetken aikaa itseäni tällä lailla turhautettuani sain arvokkaan oppitunnin työprosessin ennakkosuunnitelun ja käytetyn aineiston sopivan kokoiseksi leikkaamisen tärkeydestä. Paitsi että tietokantojen jo alkuperäisen väestötietorekisterin koko oli riittävä hidastamaan työskentelyä melkoisesti, onnistuin ensimmäisellä aggregointiyritykselläni luomaan vielä melkoisesti pahemmanlaatuisen hirviön: kun tietokannan jokaiselle n. 100:lle sarakkeelle oli laskettu kaikki mahdolliset tilastot vielä erikseen, oli lopputulos täysin käyttökelvottoman kokoinen. Aggregointia käyttäessä on siis syytä oikeati miettiä tarkkaan mitä on milloinkin tekemässä. Tietokantojen turhan sisällön höyläämisessäkin oli oma opettelunsa: Qgisin työkalut tällaiseen eivät ole kaikiltaosin ihan intuitiivismmat, mutta koska muutaman softan kaatumisen ja muiden teknisten haasteiden takia joutui tätäkin prosessia toistamaan useampaan kertaan, muodostui siihen lopulta hyvä rutiini. Yrityksen ja erehdyksen kautta tuli mm. opittua, että tietokantoja muokatessa on syytä muistaa vielä erikseen tallentaa muutokset niiden tekmisen jälkeen.

Tähän astisen kokemuksen perusteella sanoisin, että tärkeimmät opitut taidot paikkatietotyöskentelyssä liittyvät erilaiseen aineiston rajaamiseen ja valintoihin (esim. clip-työkalu sekä valintatyökalut), tietokantojen työstämiseen (erityisesti field calculator -toiminto sekä turhan datan karsiminen), aineistojen yhdistelyyn, esim. tietokantaliitoksilla ja aggregoinnilla, sekä tietysti karttavisuaalisaation tekemiseen. Näiltä osin koen taitojeni olevan pääasiassa jo kohtalaisen hyviä, eniten ehkä mietityttävät joidenkin eri työkalujen käyttöön liittyvät eri ns. geometriapredikaatit joiden yksityiskohtaisempi ymmärtäminen olisi vielä uskoakseni hyödyksi. Erityisesti tämänkertainen tehtävä tosiaan opetti paljon monivaiheisemman paikkatietotyön vaiheiden suunnittelun tärkeydestä: melko simppeliltä vaikuttavankin analyysin teossa on näemmä yllättävän helppo saada projekti hyvin tehokkaasti solmuun jos vain lähtee sokkona kokeilemaan erilaisia temppuja.

Qgis tuntuu tarjoavan hyvinkin monipuoliset ja tehokkaat työkalut analyysin tekemiseen sillä reunaehdolla, että käytettävissä on aineistoa joka sisältää luotettavan ja tarkan paikkatiedon käsiteltävistä kohteista: tämän jälkeen työkalut mahdollistavat erittäin tehokkaasti erilaisen aineiston yhdistelyn ja analyysin. Käyttäjän osaamistaso on tietysti toinen tärkeä tekijä, varsinkin kun Qgis näyttää sisältävän valtavasti erilaisia prosessointityökaluja, jotka eivät kuitenkaan läheskään aina ole erityisen intuitiivisa käyttää ja vaativat jonkinlaista ennakkoperehtymistä. Tähänastisten harjoitusten perusteella tuntuu kuitenkin siltä, että ihan hyvä perustuntuma ohjelmaan alkaa löytyä, ja haasteita alkaa osata ratkoa jo itsenäisesti. Tarjolla olevien työkalujen määrä ja kirjo tarkoittavat myös, ettei työskentelyyn usein ole tarjolla vain yhtä mahdollista ratkaisua, vaan tehokkaassa paikkatietoanalyysissä on tärkeä myös osata arvioida erityylisten ratkaisupolkujen hyötyjä ja haittoja.