Kartta 1: Ruotsinkielisten asukkaiden suhteellinen osuus pääkaupunkiseudulla
Laatimani kartta kuvaa ruotsinkielisten asukkaiden suhteellista osuutta 1km x 1km ruuduittain pääkaupunkiseudulla. Päädyin suhteellisten osuuksien esittämiseen absoluuttisen määrien sijaan, sillä alueen huomattavan asukastiiviyden vaihtelun vuoksi en kokenut absoluuttisen lukujen olevan kovin hyödyllistä informaatiota yhtään mistään. Suhteellisia osuuksia kuvaava kartta osoittaa, että ruotsinkielisen väestön jakautumisessa alueella on merkittävää alueellista vaihtelua ja viitteitä klusteroitumisesta, joskaan alueen luonnetta ja historiaa tuntemattomalle tarkastelijalle siitä ei suoraan ole juuri tulkittavissa tämän ilmiön syitä. Aluetta tunteva tarkastelija voisi kartasta huomata esimerkiksi merkkejä ruotsinkielisen väestön osuuden ja asuinalueen neliöhintojen välisestä korrelaatiosta. Toisaalta ruotsinkielisten selkeästi korkeampi osuus koko Espoon alueella sekä idässä Sipoosta Helsinkiin liittetyllä Östersundomin alueella viittavaat siihen että taustalla on jotakin muutakin kuin pelkät neliöhinnat: kartasta lienee nähtävissä myös paljon pitkäaikaisempi Uudenmaan asutushistorian vaikutus.
Ruutukartta on mielstäni lähtökohtaisesti hyvä formaatti varsin tarkan alueellisen tiedon esittämiseen, joskin verrattuna aiemmin tarkasteltuihin karttatyyppeihin sen kanssa voi olla vaikeampaa esittää tulosten tulkintaa tukevia muita aineistoja/karttakerroksia ja varsinkin tällaisen lisäinformaation kanssa sen nätti visualisointi voi olla haastavaa. En ole erityisen tyytyväinen oman karttani visuaalisuuteen: tällaisenaan yksittäisten ruutujen tarkka paikallistaminen pk-seudulla on monin paikoin haastavaa, mutta toisaalta esimerkiksi kaupunginosarajojen piirtäminen ruutuaineiston päälle olisi tehnyt siitä merkittävästi sotkuisemman. Taustakartat eivät ole kovin hyvän näköiset, mutta ilman niitä ruutuaineiston paikkallistamisesta olisi tullut vielä huomattavasti vaikeampaa. Näkisinkin että ruutukartta asettaa hyödyllisyydestään huolimatta rajoitteita siihen miten paljon ja minkälaista muuta materiaalia sen kanssa on mahdollista esittää.