Kriminologian faktoista, osa 6: Miksi kriminologiassa tarvitaan systemaattisia katsauksia?

Yksi kriminologian tärkeimmistä tutkimuskohteista on selvittää, miten voidaan tehokkaimmin ehkäistä rikollisuutta. Se, mikä toimii ja on kustannustehokasta, voidaan tietää vain huomioimalla tuorein tutkimustila laajasti ja kattavasti. Tarvitaan siis systemaattisia katsauksia.

Systemaattisten katsausten tavoitteena on estää se, että tutkija tahattomasti valikoi tai muistaa – ja opettaa opiskelijoille – vain tutkimuksia, jotka tukevat hänen omia kriminaalipoliittisia mielipiteitään.

Mitä pulmia voi syntyä, jos aiempaa tutkimusta ei koosteta systemaattisesti? Pahimmillaan jokin yksittäinen tutkimus tai tulos nousee huomion keskiöön, koska se tuntuu mukavalta. Tällainen yksittäisten tulosten valikoiva käyttö voi osin selittää sitä, miksi julkisessa keskustelussa esiintyy yllättävän usein ”kriminologisia faktoja”, jotka eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Kerron tästä opettavaisen kertomuksen lähimenneisyydestä.

Koulutuksen tuki rikoksentorjunnan ihmelääkkeenä
2000-luvun alussa esiintyi kriminaalipoliittisessa keskustelussamme väite, että sijoittamalla koulunkäynnin tukitoimiin miljoona dollaria voidaan vähentää 260 vakavaa rikosta. Vastaavasti vankeudella voitiin ehkäistä vain 60 rikosta. Tätä tulkittiin niin, että Suomessakin koulutustoimet ovat tehokkaampia kuin rikosoikeuden keinot (vrt. esim. Lappi-Seppälä 2000, 85–86). Tätä yksittäistä tutkimusta käytettiin oikeustieteen opetuksessa viime aikoihin asti. Mutta mihin tieto perustui?

Arviointi oli peräisin Yhdysvalloista, 1990-luvun alusta. Sen pääasiallisena lähteenä oli ajatushautomon katsaus, jonka tavoitteena oli vertailla Kalifornian ”kolmannesta rikoksesta pitkään vankeuteen” -lainsäädännön rikoksentorjuntakykyä muihin vaihtoehtoihin. Yhtenä vaihtoehtona esitettiin koulunkäynnin tukiohjelma, ja juuri se näytti yhden pilottitutkimuksen perusteella erittäin vaikuttavalta (Greenwood ym. 1998).

Kuva monimutkaistuu
Mutta olivatko koulutuksen tukitoimet loppujen lopuksi niin vaikuttavia kuin aluksi näytti? Ajatushautomon käyttämä pilotti arvioi erään järjestön kehittämää ohjelmaa (Quantum Opportunity Program, QOP), jossa huono-osaisille amerikkalaisille opiskelijoille tarjottiin tukea ja kannustusta opinnoissa pysymiseen. Ohjelman myöhemmät arvioinnit ovat tuottaneet vivahteikkaamman kuvan kuin suomalaisessa keskustelussa ja opetuksessa esiintyi.

Ensimmäinen, verraten pieneen aineistoon nojannut arvio kuvasi eräiden rikoslajien maltillista vähentymistä. Myöhemmissä, Yhdysvaltain työministeriön tilaamissa laajemmissa kokeiluissa havaittiin, että ohjelmalla ei ollut vaikutusta rikollisuuteen, tai sillä saattoi olla jopa lievä rikollisuutta lisäävä vaikutus (Hahn ym. 1994; Schirm ym. 2006).

Toisaalta saatiin viitteitä erilaisesta vaikutuksesta eri ryhmiin: ohjelma saattoi jonkin verran vähentää tiettyjen, entuudestaan rikollisissa piireissä liikkuneiden nuorten rikollisuutta, mutta lisätä muiden nuorten rikollisuutta oppimisvaikutusten kautta (Rodríquez-Planas 2017). Puuttuva vaikutus tai yllättävät haitat saattoivat johtua osin myös toimeenpanon pulmista (Barnow & Greenberg 2013).

Tarinan opetukset
Mikä on tarinan opetus? Ensinnäkin se kertoo varoittavan esimerkin siitä, miten tutkimustietoa ei pitäisi käyttää. Yksittäistä ulkomaista hankekokeilua ei voi nostaa ohjaavaksi suomalaiselle kriminaalipolitiikalle. Tarvitaan replikaatioita (toistotutkimuksia) ja systemaattisia katsauksia.

Toiseksi tarina korostaa kontekstin huomioimisen tärkeyttä (Lehti 2017; Suonpää ym. 2023). Sekä rikosoikeus että koulujärjestelmä ovat Yhdysvalloissa kovin erilaiset kuin meillä. Vaikka koulutuksen tuen kustannustehokkuus ja vaikuttavuus olisi USA:ssa suuri, tiedon merkitys Suomessa olisi silti avoin kysymys.

Esimerkiksi taloudellisen tuen ja ilmaisen kouluruuan antaminen on Suomessa vakiintunutta hyvinvointivaltion palvelua, ei erityinen järjestön ”projekti”. Siksi rahan antaminen voi Yhdysvalloissa auttaa enemmän kuin Suomessa. Jo rakennetussa kehittyneessä hyvinvointivaltiossa sen sijaan sosiaalisen kontrollin antaminen on keskeistä.

Koulutuksen merkitys
Mutta tarkoittaako tämä esimerkki, että Suomessa koulutus on hyödytöntä rikollisuuden ehkäisyssä? Ei tietenkään. Päinvastoin tuore systemaattinen katsaus osoittaa, että oppivelvollisuuden pidentäminen todennäköisesti vähentää omaisuusrikollisuutta (Suonpää ym. 2023). Vaikutus syntynee oppivelvollisuuden velvoittavasta ja aktivoivasta luonteesta.

Kyseinen systemaattinen katsaus rajautui pohjoismaihin, jotta tutkimukset olisivat vertailukelpoisia kontekstiltaan. Katsaus ei käsitellyt rangaistuksia. Siksi siinä ei myöskään esitetty, että koulutus olisi vertailussa tehokkaampi toimi kuin rangaistukset.

Suomalaisen kriminaalipolitiikan kehittämisessä on ollut taipumusta nojata pitkään yksittäiseen tutkimukseen. Esimerkiksi Paavo Uusitalon työleiritutkimus vuodelta 1968 oli jonkinlaisessa kulttiasemassa vuosikymmeniä, vaikka sen pääasiallinen aineisto oli vuosilta 1948–1951. Sen tuloksilla perusteltiin näkemystä, ettei vankeus vähennä uusintarikollisuutta.

Nojautuminen yksittäiseen tai vanhaan selvitykseen on pulmallista. Tutkimusyhteisön tehtävänä on replikoida aiempia tutkimuksia, tehdä uusia tutkimuksia ja koostaa tuoreen tutkimuksen tilaa. Tutkimuksen tehtävä ei ole etsiä tukea tutkijan omille kriminaalipoliittisille mielipiteille.

Janne Kivivuori

Kirjoittaja on kriminologian professori Helsingin yliopistossa

Kirjallisuutta
Barnow, B. S. & Greenberg, D. (2013). Replication issues in social experiments: lessons from US labor market programs. Journal of Labour Market Research 46: 239–252.
Greenwood, P. W, Model, K. E., Rydell, C. P. & Chiesa, J. (1998). Diverging children from a life of crime. Measuring costs and benefits. Rand Criminal Justice, Santa Monica, CA.
Hahn, A., Leavitt, T. & Aaron, P. (1994). Evaluation of the Quantum Opportunities Program (QOP). Did the Program work? Brandeis University, Waltham, MA.
Lappi-Seppälä, T. (2000). Rikosten seuraamukset. WSOY, Porvoo.
Lehti, M. (2017). Rikoksentorjunnan kannattavuus: alustava systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 24/2017. Helsingin yliopisto, Helsinki.
Rodríguez-Planas, N. (2017). School, drugs, mentoring, and peers: Evidence from a randomized trial in the US. Journal of Economic Behaviour & Organization 139: 166-181.
Schirm, A., Stuart, E. & McKie, A. (2006). The Quantum Opportunity Program Demonstration: Final Impacts. Mathematica Policy Research, Washington DC.
Suonpää , K , Pentikäinen , E , Ohtonen , M , Hokkanen , L , Sarkia , K , Hiilamo , H , Kivivuori , J & Latvala , A (2023). Syrjäytymisen ja huono-osaisuuden yhteys turvallisuuteen: kausaliteetista politiikkatoimiin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:29, Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.
Uusitalo, P. (1968). Vankila ja työsiirtola rangaistuksena. Helsinki: KK:n kirjapaino.