Kriminologian faktoista, osa 1: Onko rangaistuksilla vaikutusta?

Viimeaikaisissa julkisessa keskustelussa on viitattu “kriminologiseen perusfaktaan”, jonka mukaan rangaistusten koventaminen ei vähennä rikollisuutta (HS 19.12.2022). Mutta onko tällaista yleistävää faktaa olemassa?

Rangaistukset voivat vaikuttaa muodostamalla ennalta ehkäisevää pelotetta, vähentämällä rikosten uusimista rangaistuksen jälkeen, ja estämällä tai vaikeuttamalla rikosten tekemistä vankeuden tai valvonnan avulla.

Kriminologinen tutkimus antaa tukea kaikille näistä. Vahvaa näyttöä on kohdennetun poliisitoiminnan suotuisasta vaikutuksesta. Mutta myös rangaistusankaruudella on havaittu vaikutusta käyttäytymiseen. Hankalinta on löytää empiiristä tukea näkemykselle, jonka mukaan rikoslaki vaikuttaa vähitellen moraaliin.

Takavuosina saatiin usein tutkimustuloksia, joiden mukaan rangaistukset jopa lisäävät tuomitun myöhempää rikollisuutta. Puhuttiin leimaamisesta. Uudessa pohjoismaisessa tutkimuksessa on saatu myös positiivisempia tuloksia rankaisemisen vaikutuksista. Mistä tulosten muutos johtuu?

Huomio syihin
Ensinnäkin kyse on siitä, että tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet. Aiemmin tutkittiin enemmän korrelaatioita, nykyään pyritään pureutumaan syihin. Rangaistuksen vaikutuksia ei voi tutkia vertailemalla eri rangaistuksia saaneita ryhminä. Esimerkiksi vankilaan valikoituu törkeämpiä rikoksia tehneitä kuin yhdyskuntaseuraamuksiin.

Seuraamusjärjestemässä henkilöitä valikoituu eri rangaistuslajeihin sen mukaan, onko heillä edellytyksiä suorittaa rangaistus vapaudessa. Vankeudessa ja yhdyskuntaseuraamuksissa olleiden uusintarikollisuuden ryhmätasoinen vertailu on siksi harhaanjohtavaa. Sama koskee suljettujen ja avolaitosten vertailua.

Vahvoissakin tutkimusasetelmissa on yleensä saatu tulos, että  yhdyskuntaseuraamuksen vaikutukset ovat parempia kuin vankeuden. Rangaistuksen ”annostelua” koskevat tulokset ovat monisyisempiä. Kun uusissa tutkimuksissa on pyritty vertailemaan vertailukelpoisia henkilöitä, vankeuden keston haitallisuus on voinut hävitä. Lyhyempään ja pidempään vankeudessa olleet eivät siis välttämättä eroakaan uusintarikollisuuden suhteen.

Pohjoismaisissa tutkimuksissa on jopa viitteitä rikosten uusimisen vähenemisestä rangaistuksen kautta eräissä osaryhmissä. On myös havaittu, että tuomiosta istuttavan vankeusajan osuuden pidentäminen kohensi vankien terveyttä vankeuden jälkeen.

Pohjoismaiset olosuhteet
Uudenlaiset havainnot ovat pääosin peräisin pohjoismaista. Ne koskevat siis vankilaoloja, joissa kuntoutusta ja terveydenhuoltoa annetaan. Vankilaoloja tulisi siis meilläkin edelleen parantaa ja kehittää hoidolliseen suuntaan. Tulokset koskevat myös täkäläisiä rangaistuksen kestoja. Vankeuden annostelun vaihtelua mitataan pikemminkin kuukausissa kuin vuosissa.

Kolmanneksi uusissa tuloksissa lienee kyse myös järkevästä yhdyskuntaseuraamusten käytöstä. Kun yhdyskuntaseuraamuksia käytetään runsaasti, vankeuteen jäävät vakavimpia rikoksia tehneet (estämisvaikutus), ja ne, jotka hyötyvät vankeudessa saatavasta terveydenhuollosta ja kuntoutuksesta (erityisestävä vaikutus). Kuntouttavan vankeuden positiiviset vaikutukset saattavatkin koskea osaryhmiä, joiden siteet työelämään olivat heikkoja ennen vankeutta.

Yleistävästä puheesta tutkimukseen
Yleistävä puhe kriminologisesta ”faktasta”, jonka mukaan rangaistuksilla ei ole vaikutusta, on vanhanaikaista. Tutkimuksen tulokset tiedetään vasta kun on tutkittu, ei koskaan etukäteen. Kannattaa myös kiinnittää huomio uusimpaan, vahvoihin asetelmiin perustuviin ja samankaltaisissa yhteiskunnissa tehtyyn tutkimukseen. Yhteiskunnan muuttuminen voi muuttaa rangaistusten vaikutuksia.

Sanktioankaruuden muutosta (rangaistusten lieventämistä tai ankaroittamista) ei empiirisen tutkimuksen perusteella kannata poistaa kriminaalipolitiikan työkalupakista. Rangaistuksen vaikutuksista ei ylipäätään ole järkevää puhua yleisellä tasolla. Eihän lääketieteessäkään keskustella siitä, toimiiko jokin lääke kaikkiin sairauksiin. Pikemminkin tutkitaan, toimiiko tietty lääke tiettyyn sairauteen, mikä on sopiva annos, ja onko haittoja.

Samoin kuin sairauksissa, myös rikollisuudessa voi myös ilmetä uusia ongelmia. Esimerkiksi nuorten ryhmäkäyttäytymiseen liittyvät rikollisuusongelmat voivat sisältää uusia piirteitä. Uusiin rikollisuuden haasteisiin ei välttämättä voida vastata entisin keinoin ja toistamalla vanhoja oppeja.

Järjestöjen ennalta ehkäisevää toimintaa tutkitaan Suomessa melko paljon. Sen sijaan rangaistusten vaikuttavuutta tutkitaan aivan liian vähän. Vaikutustutkimuksen puutteesta ei voi päätellä, että vaikutusta ei ole. Kriminaalipolitiikkamme rationaalisuudessa ja tutkimusperustaisuudessa onkin toivomisen varaa. Rangaistusten vaikutusten hyvin nopea kieltäminen vaikuttaa tunnepohjaiselta reaktiolta.

Janne Kivivuori, kriminologian professori

Seuraava jakso: Voidaanko historiasta ottaa oppia kriminaalipolitiikalle?