16.1.2019

QGIS

Ensimmäisen kurssikerran tarkoituksena oli tutustua QGIS ohjelmaan. Kurssikerran aikana teimme yksinkertaisen koropleettikartan Euroopan valtioiden typpipäästöistä. Aikaisempaa kokemusta QGIS:n käytöstä minulla ei ole, mutta olin innokas kokeilemaan ja oppimaan uutta.

QGIS on avoimen lähdekoodin ohjelmisto, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ohjelmisto on vapaasti ladattavissa ja se kehittyy ja päivittyy käyttäjien toimesta.

Hyödyllisenä toimintona pidin Susanna Kukkavuoren lailla QGIS browseria, jolla käyttäjä voi esikatsella aineistoa sitä avaamatta. Tällöin aineistoa ei tarvitse avata nähdäkseen onko kyseessä oikea aineisto, mikä helpottaa oikean aineiston löytämistä ja nopeuttaa aineistojen avaamista.

Tämän kurssikerran aikana muokkasimme attribuuttitaulukkoa luomalla uuden sarakkeen typen suhteelliselle määrälle, jonka laskimme typen kokonaismäärästä. Tässä hommassa saikin olla tarkkana, ettei attribuuttitaulukkoa tule vahingossa muuteltua muilta osin. Kuvittelisin että näin aloittelijana, se olisi hyvinkin mahdollista.

Kurssikerran aikana opin lisää erilaisten tasojen käytöstä paikkatietoaineistoissa. Tasojen käyttöön olimme tutustuneet Syksyn 2018 Tiedon esittäminen maantieteessä -kurssilla käyttäen CorelDraw-ohjelmistoa. Kuten CorelDraw-ohjelmistossa QGIS:sissäkin hyödynnetään erilaisia tasoja karttojen teossa. Tasoja käytetään kuvaamaan reaalimaailman ilmiöitä ja jokaiselle ilmiölle on oma tasonsa. Kyseisen kartan tapauksessa (Kuva 1.) tasoja käytettiin apuna kuvaamaan typen määrää. Typen määrästä ei ollut saatavilla tietoa jokaiselta valtion alueelta, jonka seurauksena osa valtioista olisi hävinnyt kartalta kokonaan ja kartasta olisi tullut sekava ja vaikeasti luettava. Kartassa laitoimme alimmaiseksi tasoksi kaikkien valtioiden rajat näyttävän tason, jonka päälle loimme tason, joka kuvaa typen määrää tiettyjen valtioiden alueilla. (Kuva 1.) Näin saimme kartasta helpommin luettavan.

Kartan teossa värien käyttöön ja valitsemiseen on hyvä käyttää aikaa ja ajatustyötä. Vääränlaisten värien käyttö voi vääristää tietoa ja hämätä kartan lukijaa. Esimerkiksi vihreän ja sinisen käyttö voi sekoittua maaston/vesistön väreihin ja tehdä kartasta vaikealukuisen. Tämän virheen tein viime syksyn Tiedon esittäminen maantieteessä -kurssilla, jossa harjoittelimme mm. teemakarttojen tekemistä. Päädyin samankaltaiseen valintaan Elisa Ahon kanssa ja valitsin kartan väreiksi punaisen väriskaalan, sillä typpipäästöt koetaan huonoksi ja negatiiviseksi asiaksi, minkä vuoksi punainen väri sopii mielestäni kuvaamaan sitä hyvin. (Kuva 1.) Punainen väriskaala on muutenkin mielestäni helpoin erottaa taustasta. [Edit: Alla oleva kartta on uusi versio alkuperäisestä kartasta. Muokkasin kartan värejä maanläheisempään suuntaan ja parantelin karttaa muutenkin siistimpään asuun kurssin edetessä karttuneilla taidoillani. Ruskean sävyt ajavat kuitenkin mielestäni saman asian kuin punaisen sävyt kuvatessa typpipäästöjen (eli käytännössä saasteiden) määrää]

Luokkarajoiksi valitsimme luonnolliset luokkarajat. Kuulemma yksi turvallisemmista luokkarajoista käyttää, jos ei tiedä mitä rajoja käyttää. Luokkarajat ovat ainakin minulle olleet vaikeita ymmärtää. Eri luokkarajat luovat tiedosta eri näköisiä teemakarttoja, jotka voivat helposti olla harhaanjohtavia. Luokkarajoilla voi yllättävän paljon vaikuttaa kartan ulkonäköön ja siten ihmisten mielikuviin kyseisestä ilmiöstä. Tämän asian kanssa haluan ehdottomasti vielä töitä, sillä luokkarajojen oikeanlainen käyttö tuntuu vaikealta ja epäilen osaanko valita oikeanlaiset luokkarajat.

Minulle oli hyödyllistä  tehdä täysin sama kartta kotona itsenäisesti pari kertaa uudelleen. Ensimmäiseen itsenäisesti tekemääni karttaan tuli jossain kohtaa attribuuttitaulukkoa muokatessa virhe, mutta toisella yrityksellä kaikki oli jo helpompaa ja kartasta tuli hyvä. Kartan tekijän (eli minun) pitääkin arvioida työtään virheiden varalta ja toivottavasti muistan sen vastaisuudessakin. Oppimisen kannalta toisto on ehkä omalta kannaltani osoittautunut hyödyllisimmäksi opiskelukeinoksi. Kun itsenäisesti joutuu kokeilemaan ja muistelemaan työvaiheita, sekä kertaamaan opittuja asioita, ne tuntuvat jäävän mieleen paremmin.

Mielestäni tekemästäni kartasta tuli selkeä ja luettava. (Kuva 1.) Olen tyytyväinen kartan väritykseen ja väriskaalaan, toivon että ne näyttävät hyvältä muillakin näytöillä ja värit on helppo erottaa toisistaan. En tiedä olisiko tässä kartassa tarvinnut esittää syvyyskäyriä, mutta jätin ne karttaan koska näin teimme kurssikerran aikana, mutta mielestäni ne eivät lisää typpipäästöjen osalta tärkeää tietoa. Ne eivät kuitenkaan häiritse visuaalisesti liikaa.

 

Lähteet:

• Elisa Aho. Harjoitus 1. Luettu: 25.1.2019.  https://blogs.helsinki.fi/elqaho/2019/01/19/harjoitus-1/
• Susanna Kukkavuori. Paikkatiedosta teoriassa ja käytännössä. Luettu: 25.1.2019. https://blogs.helsinki.fi/kukkasus/2019/01/22/paikkatiedosta-teoriassa-ja-kaytannossa/