27.2.2019

Pendelöintiä

Viimeisellä kerralla pääsimme tuottamaan karttoja itse valitsemistamme aiheista. Kohteena voisi olla mikä tahansa alue tai muuttuja jos siitä vain löytyisi käyttöön sopivaa dataa. Itse en kuitenkaan lähtenyt maailman matkalle vaan pysyin kotoisessa Suomessa ja tarkastelin kartoissani eri koulutustaustaisten pendelöintiä eli työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella. Tämän lisäksi tarkastelin kuntien työpaikkojen määriä suhteessa kunnan työllisten määrään ja kuntien työttömyysprosentteja.

Alla olevissa kartoissa olen laskenut kuinka monta prosenttia kunnan työllisistä pendelöi. Valitsin vertailuun toisen asteen/erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja korkeasti koulutetut (ylempi + alempi korkeakoulututkinto). Lisäksi valitsin tarkasteluun kunnan työpaikkojen määrän, sillä halusin nähdä tehdäänkö kunnasta enemmän työmatkoja muualle, jos kunnan työpaikkojen lukumäärä suhteessa työlliseen työvoimaan on alhaisempi.

Törmäsin karttoja tehdessäni samaan ongelmaan kuin Juho Kauppi, eli joidenkin aineistojen lukuarvot muuttivat tiedostomuotoaan lukuarvoista tekstimuotoisiksi kun toin ne QGIS-ohjelmaan. En saanut tätä ongelmaa ratkaistua, mutta onnistuin kuitenkin kiertämään tämän ongelman käyttämällä toista aineistoa karttani tekoon. Silti olisi hyvä tietää mistä ongelma johtui ja miten sen saisi korjattua.

Ongelmia aiheutti taas suomen kieli, joka ä- ja ö-kirjaimillaan tuppaa sotkemaan attribuuttitauluja. Tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kerta kun painin saman ongelman kanssa (ensimmäinen kurssikerta, muistelen sinua) ja olin jo paremmin selvillä mitä asialle pitäisi tehdä.

Karttojen tekemisen kanssa ajauduin ongelmasta toiseen, lähinnä .csv-tiedostomuotoisten aineistojen tuomisessa QGIS:iin, mutta ilokseni huomasin, että pystyin selviytymään niistä kaikesta huolimatta. On tietenkin paljon asioita joita en vielä hallitse, mutta edistystä QGIS-ohjelman käytössä on selvästi tapahtunut. Asioita on siis tullut opittua ja omatoimisesta kokeilemisesta ja ongelmanratkaisusta on ollut hyötyä.

 

“Pendelöinnillä eli sukkuloinnilla tarkoitetaan työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella.” (Tilastokeskus).  Halusin vertailla  toisen asteen/ erikoisammattitutkinnon sekä korkeasti koulutettujen pendelöinnin eroja/yhtäläisyyksiä. Karttoja vertailemalla vaikuttaisi siltä, että  toisen asteen/erikoisammattitutkinnon omaavat henkilöt pendelöivät enemmän kuin korkeasti koulutetut (vrt. Kuva 1. ja 2.). Toisen asteen tutkinnon suorittaneet pendelöivät laajemmilta alueilta isoihin kaupunkeihin ja kuntiin töihin.  Pienissä kunnissa näyttäisi myös olevan enemmän ammattitutkinnon suorittaneita, jotka käyvät kunnan ulkopuolella töissä. Korkeasti koulutetut sijoittuvat enemmän isojen keskusten lähelle, missä on myös korkeasti koulutetuille tarjolla enemmän töitä.

Pendelöinnin määrien eroja voi myös selittää toisen asteen koulutuksen suuremmilla määrillä (Kuva 3.) Korkeasti koulutettuja on suhteessa toisen asteen koulutukseen vähemmän, jolloin pendelöintiäkin on suhteessa kunnan työvoiman määrään vähemmän.

Ihmisten keskimääräiset työmatkat ovat olleet kasvussa 1990-luvulta lähtien (Kuva 4.). Työmatkojen keskimääräiset pituudet ovat kasvaneet vuoden 1990 reilun yhdeksän kilometrin työmatkasta 14 kilometrin työmatkoihin vuonna 2015.  Työmatkojen kilometrimääräinen kasvu on huono trendi ilmaston kannalta. Useimmissa tapauksissa pitkät työmatkat kuljetaan henkilöautolla. Joukkoliikenteen kannattavuus muualla kuin pääkaupunkiseuduilla ja suurimmissa kaupungeissa aiheuttaa ongelmia. Haja-asutusalueilla joukkoliikenteen käyttö ei ole yhtä kannattavaa kuin kaupungeissa.

Kaupungistumisen, taajamien tiivistymisen ja täydennysrakentamisen myötä autoriippuvaista liikkumista on mahdollista vähentää. Hajautuneet kaupunkirakenteet voivat kuitenkin osaltaan myös lisätä autoilun määrää. Matkat palveluiden äärelle ja töihin ovat pidentyneet ja täten lisänneet autoriippuvaisuutta. Antti Rehunen Suomen ympäristökeskus SYKE:stä kertoo kaupunkien rakenteen hajautumisesta seuraavasti: “…keskustat ovat menettäneet suhteellista merkitystään, kun työpaikat ja palvelut sijoittuvat yhä enemmän keskustojen ulkopuolelle.” “– Erityisesti vähittäiskaupan uudet työpaikat ovat syntyneet suurimmalta osin keskustojen ulkopuolisille niin kutsutuille kaupan alueille. Niihin kuljetaan keskimääräistä kauempaa ja usein autolla.”

Kaupungistuminen voi siis olla autoilun vähentämisen kannalta positiivinen asia, mutta vain jos kaupunkisuunnittelussa keskitytään autottoman elämäntavan tukemiseen, eikä amerikkalaisen autoilukulttuurin luomiseen, jossa auto käytännössä ainoa kulkuväline palveluiden luokse pääsemiseen. Työmatkojen osuus autoilusta on huomattava ja kestäviä vaihtoehtoja pendelöinnin aiheuttamiin ilmastokuormituksiin on hyvä kehittää.

Työpaikkaomavaraisuus

“Työpaikkaomavaraisuus kertoo kunnassa sijaitsevien työpaikkojen ja kunnassa asuvan työllisen työvoiman määrän välisen suhteen. Työpaikkaomavaraisuusindeksi ilmaisee yhdellä luvulla sen, onko alueella enemmän työpaikkoja vai työllisiä asukkaita ja kuinka suuresta erosta on kyse.  Perinteinen työpaikkaomavaraisuus voi olla yli sata prosenttia, vaikka kukaan alueella asuvasta työllisestä työvoimasta ei kävisi samalla alueella töissä” (Tilastokeskus).

Työpaikkaomavaraisuus lasketaan jakamalla kunnan työpaikkojen lukumäärä alueella asuvien työllisen työvoiman määrällä.

Kartassa erityisesti pienillä kunnilla on matala työpaikkaomavaraisuusindeksi, sillä näistä kunnista pendelöidään usein lähimpiin kaupunkeihin töihin. (Kuva 5.) Korkean työpaikkaomavaraisuusindeksin omaavat alueet ovat todennäköisesti alueita, joille ihmiset hakeutuvat töihin. Tällaisia ovat mm. pääkaupunkiseutu ja muut isot kaupungit.

Työpaikkaomavaraisuus ei suoraan kerro kunnan työllisyys- tai taloustilanteesta (Tilastokeskus). Kuvia 5. ja 6. vertailemalla tämän asian voi todeta, sillä ainakaan omasta mielestäni karttojen välillä ei näytä olevan selkeitä yhteyksiä. Esimerkiksi Itä-Suomen Lieksan ja Ilomantsin kuntien työpaikkaomavaraisuusindeksi on korkea, minkä perusteella voisi helposti olettaa kuntien työllisyystilanteen olevan hyvä.  Itä-Suomen työttömyysprosentit ovat kuitenkin korkeita verrattuna muuhun Suomeen, vaikka työpaikkoja suhteessa työvoimaan on paljon (vrt. Kuva 5. ja 6.).

Lopuksi

Geoinformatiikan menetelmät I -kurssi on ollut mielestäni kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen ja kiva kurssi. Haastetta kurssissa riitti sopivasti ja kurssikerrasta toiseen vaihtuvat tehtävät ja teemat pitivät mielenkiintoa yllä koko kurssin ajan. Blogin kirjoittamistakin aluksi vieroksuin, mutta tämäkin on ollut yllättävän hauskaa ja antoisaa. Kiitos kaikille kanssaopiskelijoille, jotka auttoitte kiperissä tilanteissa ja olitte ajoittain henkisenä tukena. Kiitos myös Artulle hyvästä opetuksesta.

Toivottavasti nähdään tulevilla GIS-kursseilla!

Kia

Lähteet:

• Juho Kauppi. Lajinsa Viimeinen.  https://blogs.helsinki.fi/juhokaup/2019/03/02/lajinsa-viimeinen/
• SYKE. Taajamat ovat tiivistyneet mutta arkimatkojen autoriippuvuus kasvaa. https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Taajamat_ovat_tiivistyneet_mutta_arkimat(47130)
• Tilastokeskus, Findikaattori (koulutusrakenne) https://findikaattori.fi/fi/9 (koulutusrakenne)
• Tilastokeskus, Findikaattori (työmatkat) https://findikaattori.fi/fi/70#_ga=2.236316481.1344286932.1552650602-1011002538.1550768942
• Tilastokeskus, Kuntien avainluvut. https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kuntien_avainluvut/?rxid=444223df-f91c-4479-891f-5dcd50b983d2
• Tilastokeskus, StatFin-tietokanta. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/?rxid=c13d3f62-7152-4fec-a122-89eb6d5ba6b2
• Tilastokeskus. https://www.stat.fi/meta/kas/pendelointi.html
• Tilastokeskus. Työpaikkaomavaraisuus kuntien avainlukuna. https://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-05-26_003.html?s=0