Maiju Wuokko: Loputtomat kihlajaiset -teos nyt julkaistu

Pitkät kihlajaiset -hankkeemme huipentui Loputtomat kihlajaiset -teoksen julkistamiseen torstaina 23.1.2020.

Loputtomat kihlajaiset -teoksen kirjoittajakunta
Loputtomat kihlajaiset -teoksen kirjoittajakunta julkistamistilaisuudessa 23.1.2020. Kuvaaja: Marie Vatjus.

Samana päivänä tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta tammikuun kihlauksesta. Se oli Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton talvisodan keskellä antama julkilausuma, jossa järjestöt tunnustivat toinen toisensa ja lupasivat jatkossa selvittää työmarkkinakysymyksiä yhdessä neuvottelemalla.

Tästä melko vaatimattomasta alkupisteestä työmarkkinakeskusjärjestöjen suhde lähti kehittymään ja syvenemään vuosikymmenien kumppanuudeksi ja yhteiseloksi.

Kirjamme nimi ”Loputtomat kihlajaiset” viittaa tietysti näihin alkuperäisiin kihloihin, mutta sillä on myös muita merkityksiä.

Mielestämme suomalainen työmarkkinahistoria on kuin jatkumistaan jatkuvat juhlat. Pois ei pääse lähtemään, vaikka haluaisikin – ja moni, viime aikoina varsinkin työnantajapuoli, on sitä myös yrittänyt. Toisaalta tilaisuus on vain kutsuvieraille. Juhlapöydästä on työnnetty sivuun eri aikoina esimerkiksi kommunistit, toimihenkilöt, yrittäjäjärjestöt – ja puolet työvoimasta, eli naiset.

Kunniapaikoilla ovat itseoikeutetusti istuneet SAK ja STK sekä sen seuraajat TT ja EK, suomalaisten työmarkkinajärjestöjen suurimmat ja kauneimmat. Kirjassamme annamme äänen muillekin toimijoille, mutta näiden kahden suhde kulkee kirjan punaisena lankana.

Tässä suhteessa riittääkin käänteitä: sekä seesteisiä onnen ja yhteisymmärryksen hetkiä että raastavia riitoja ja vakaita eroaikeita.

Julkistamistilaisuuden yleisöä
Julkistamistilaisuuden yleisöä Tiedekulman Think Loungessa. Kuvaaja: Henrik Tala.

Työmarkkinapolitiikka saattaa ensiajattelemalta kuulostaa hieman puisevalta ja teknisluontoiselta. Sellaistakin se toki on, mutta myös täynnä suuria tunteita, intohimoja ja draamaa. Lisäksi työmarkkinapöydissä päätetään meidän kaikkien elämään vaikuttavista asioista, kuten palkoista, työajasta, lomista ja vapaista, työttömyysturvasta ja eläkkeistä. Työmarkkina politiikka koskettaa siis meistä jokaista.

Jotta työmarkkinahistoria tuntuisi juuri niin kiehtovalta ja merkitykselliseltä kuin se ansaitsee, olemme tietoisesti viljelleet kirjassa parisuhdevertauksia otsikoinneissa ja tekstin seassa. Kirjan osatkin seuraavat parisuhdekertomuksen kaarta.

I osa on nimeltään Järkikihlaus. Se kattaa tiiviisti työmarkkinasuhteiden esihistorian, mutta keskittyy erityisesti SAK:n ja STK:n kosiskelu- ja tutustumisvaiheeseen talvisodasta vuoden 1956 yleislakkoon.

II osa, Riitaisa liitto, käy läpi seuraavat 35 vuotta. Niiden aikana suhde vasta vakiintui, mutta alkoi samalla jo rakoilla. Vaihetta voisi luonnehtia nahistelun sävyttämäksi, arkiseksi yhteiseloksi.

III osa on nimeltään Erotaanko? ja se tulee 1990-luvun taitteesta niin lähelle nykypäivää kuin historiantutkimus suinkin voi. Tässä viimeisessä osassa suhde näyttää päättymättömältä eron tekemiseltä, jossa toinen osapuoli on jo päättänyt lähteä mutta ei vain saa otettua lopullista eroa.

Työnantajapuolen eroaikeissa ei ole mitään uutta, vaan niitä on elätelty jo kymmeniä vuosia, mutta Elinkeinoelämän Keskusliitto vaikuttaa nyt määrätietoisemmalta kuin koskaan ennen. Tutkimustulostemme valossa emme silti vieläkään uskalla julistaa juhlia päättyneiksi: aina ennen niitä on vastaavista julistuksista huolimatta sittenkin jatkettu.

Tervetuloa siis Loputtomiin kihlajaisiin ja antoisia lukuhetkiä kirjamme parissa!

http://www.siltalapublishing.fi/kirja/416/

Maiju Wuokko: Sopimusyhteiskunnan rappio?

SAK:n mielenosoitus työttömyysturvan aktiivimallia vastaan Senaatintorilla 2.2.2018. Kuva: Henrik Tala

Liike-elämää edustavat järjestöt ovat nousseet sotajalalle ay-liikkeen perjantaina 2.2.2018 organisoimaa vuorokauden mittaista lakkoa vastaan. Lakko oli poliittinen eli sillä ei tavoiteltu muutoksia työehtoihin. Protestin kohteena olivat eduskunta ja pääministeri Juha Sipilän hallitus, tarkemmin sanottuna niiden päättämä työttömyysturvan aktiivimalli. Uudistus pitäisi SAK:n mielestä perua.

Työnantajapuolen edustajat ovat tuominneet poliittisen lakon vastuuttomana. Heidän mielestään yritykset joutuvat sijaiskärsijöiksi kiistassa, jossa ne eivät ole osallisia eivätkä sopimusosapuolina. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) julkaiseman analyysin mukaan ”poliittisten lakkojen vaikutukset kohdistuvat suoraan työnantajiin, jotka eivät voi vaikuttaa mielenilmauksen taustalla olevaan syyhyn”.

Nimenomaan työttömyysturvan uudistusta vastustavan lakon yhteydessä väite tuntuu älyllisesti epärehelliseltä käsien pesemiseltä. Työttömyysturvajärjestelmän kehittäminen on perinteisesti kuulunut työmarkkinajärjestöjen yhteiselle tontille. Myös tällä kertaa uudistusta on valmisteltu kolmikantaisesti valtion ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on siis ollut mukana vaikuttamassa perjantaisen ”mielenilmauksen taustalla olevaan syyhyn”. Sitä paitsi aktiivimalli on työnantajapuolen toiveiden suuntainen – tosin EK olisi toivonut työttömyysturvaan ja siten -menoihin rajumpia leikkauksia.

Mielenosoittajia Tuomiokirkon portailla 2.2.2018. Kuva: Henrik Tala

SAK vastaa kritiikkiin ILO:n eli Kansainvälisen työjärjestön periaatteisiin. Niiden mukaan ay-liikkeellä tulee olla mahdollisuus protestilakkoihin ja mielipiteensä ilmaisemiseen yhteiskunnallisissa kysymyksissä silloinkin, kun ne eivät suoraan kuulu työehtosopimuksissa sovittuihin asioihin.

Työnantajaliitot myöntävät, että eduskuntaa vastaan suunnattu poliittinen lakko on Suomessa laillinen. Samalla ne kuitenkin katsovat, ettei tällaisen järeän painostuksen kohdistaminen ulkopuolisiin yrityksiin kuulu sopimusyhteiskuntaan.

Tämäkin väite on mielenkiintoinen. Työnantajat ovat itse pyrkineet irtautumaan keskusjärjestöjen välisistä neuvotteluista; EK:han ei enää sääntömuutoksensa jälkeen saa osallistua keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen solmimiseen. Työnantajapuolta ei muutoinkaan enää kiinnosta sopia perinteiseen tapaan talous- ja sosiaalipolitiikasta yhdessä ay-liikkeen kanssa. Poliittiset (ja taloudelliset) voimasuhteet ovat työnantajille niin edulliset, että he uskaltavat jättää ratkaisut hallitusten ja eduskunnan käsiin.

Sopimusyhteiskunnan rappiosta voisi siis vähintään yhtä perustellusti syyttää työnantajia kuin ay-liikettä. Kun työnantajat eivät enää halua asettua ay-liikkeen kanssa neuvottelupöytään, sen neuvottelu- tai kiistakumppaniksi jää entistä selkeämmin hallitus. Ehkäpä saamme jatkossa odottaa enenevissä määrin poliittista lakkoilua?

Maiju Wuokko: Hajauttamisen halu

Suomen kansa pelkää kuolevansa nälkään tai ruuansaantinsa tyrehtyvän perusteellisesti, kun kello on lyönyt tänään 12. Ruokaa hamstrataan, ja kaupoissa nähtiin perjantain kaltainen myyntipäivä keskellä viikkoa”, raportoi Helsingin Sanomat 13. maaliskuuta 1986.

Alkamassa oli Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) järjestämä kaksipäiväinen lähes kaikkia teollisuusaloja koskenut yhteislakko. Paniikkia ei kuitenkaan ollut, vaan ihmiset jonottivat Hesarin mukaan hymysuin.

SAK:n yhteislakko keväällä 1986. Valokuvaaja: Puumalainen, Matti. Työväen Arkisto, Finna.fi-palvelu.

Samassa lehdessä haastateltu presidentti Koivisto antoi lakon vaikutuksia analysoidessaan tyylinäytteen vaikeaselkoisesta fundeerauksestaan:

Me olemme hyvin lähellä semmoista tilannetta, että voidaan sanoa, että syntyykö laaja työtaistelu tai ei, niin tilanne ei enää ole semmoinen kuin se on ollut aikaisemmin. Ja jos laaja työtaistelu syntyy, mikä kai tällä hetkellä on se todennäköisin vaihtoehto, niin minusta on selvää, että tullaan tilanteeseen, joka on varsin toisenlainen kuin missä viime vuosina on oltu.

Totta puhuen Koiviston tilannearvio oli tarkkanäköinen. Hän näet jatkoi uumoilemalla, että työmarkkinoilla oltiin hakemassa ”joitakin uusia konstellaatioita”. Presidentin mielestä oli ilmeistä, että työnantajien tavoitteena oli tilanne, ”jossa ei enää suuria keskitettyjä ratkaisuja tehtäisi, vaan ratkaisut hajautuisivat”. Continue reading “Maiju Wuokko: Hajauttamisen halu”

Niklas Jensen-Eriksen: Miten Suomea on hallittu

Lasse Laatunen & Arto Nieminen: Kolmikannan kulisseissa. Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa. Art House, 2017.

Lasse Laatusen ja Arto Niemisen tuore kirja Kolmikannan kulisseissa on saanut paljon huomiota julkisuudessa. Se olisi silti ansainnut vielä enemmän palstatilaa.

Kirja nimittäin kertoo, miten Suomea on hallittu ja miten täällä on tehty päätöksiä.

Usein todistetun näkemyksen mukaan Suomi on ay- ja työnantajajärjestöjen sekä valtiovallan välisiin neuvotteluihin perustuva sopimusyhteiskunta.

Kolmikannan kulisseissa osoittaa, että sopimusyhteiskunta on usein käytännössä tarkoittanut sitä, että Lasse ja Lauri ovat sopineet suurista, koko maata koskevista ratkaisuista. Kaksikko on jättänyt jälkensä työmarkkinoiden lisäksi sosiaali- ja eläkejärjestelmiin.

Lasse on Lasse Laatunen, Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Elinkeinoelämän Keskusliiton johtoportaan pitkäaikainen jäsen.

Lauri taas Lauri Ihalainen, SAK:n puheenjohtaja. Lassella on poika nimeltä Lauri. Tämän on huhuttu saaneen nimensä Ihalaisen mukaan. Kirjassa väite ammutaan alas, mutta vääränäkin huhu kertoo, miten läheiseltä kaksikon suhde on ulkopuolisista näyttänyt.

Continue reading “Niklas Jensen-Eriksen: Miten Suomea on hallittu”