Kestävyystiede on erityinen

Kestävästä kehityksestä ja kestävyydestä on vuosikymmenten saatossa puhuttu, kirjoitettu ja kiistelty valtavasti. Sitä on määritelty, opetettu ja yritetty ratkaista. Välillä on haluttu jopa luopua koko käsitteestä. Miksi tarvitaan jälleen uusi kirja kestävyydestä?

Moninäkökulmainen kestävyystutkimus ja -opetus ovat lisänneet ymmärrystämme ihmisen ja luonnon vorovaikutuksesta arvokkaalla tavalla. Kestävyyden avaimet on kirja uudesta tutkimusalasta, joka alkoi kehittyä, kun huomattiin, että kestävää kehitystä tavoittelevissa ponnisteluissa ei kaikesta tutkimuksesta ja koulutuksesta huolimatta ole edistytty riittävän nopeasti. Ymmärrettiin, että tarvitaan uudenlaisia eri tieteenaloja ja tietämisen tapoja yhteen tuovia lähestymistapoja ja niihin kytkeytyviä käsitteitä, teorioita ja menetelmiä. Ymmärrettiin myös, että tarvitaan uudenlaista pohdintaa tieteen, tutkimuksen ja yliopistojen roolista yhteiskunnassa.

Kestävyystiede hahmottaa, millaista tulevaisuutta tavoitellaan, miten tavoitteet voidaan saavuttaa ja mitä esteitä on ylitettävä yhdessä eri tieteenalojen ja toimijoiden kanssa.

Kestävyystiede tarttuu viheliäisiin ongelmiin ja pyrkii etsimään ratkaisuja siihen, kuinka erilaisia järjestelmiä ja käytäntöjä – kuten vaikkapa ruuantuotantoa, poronhoitokulttuuria tai arjen kulutuskäytäntöjä – voidaan muuttaa eri kestävyysnäkökohdat huomioiviksi.  Kestävyystieteen lähtökohtana on kokonaiskuva ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta alati muuttuvista sosioekologisista järjestelmistä ja niiden toiminnasta. Järjestelmien rakenne, toiminta ja käytännöt on ymmärrettävä, jotta voimme tukea eri toimijoita muutoksessa.  Kestävyystiede hahmottaa, millaista tulevaisuutta tavoitellaan, miten tavoitteet voidaan saavuttaa ja mitä esteitä on ylitettävä yhdessä eri tieteenalojen ja toimijoiden kanssa. Erilaisten toimijoiden kanssa tehty tutkimus luo puitteet muutokselle.

Kaikki tämä edellyttää aiempaa vahvempaa tieteenalojen välistä ja tieteen rajat ylittävää yhteistyötä. Tutkimustiedon tulisi saada jatkuvasti rinnalleen käytännöllistä ja paikallisesti tuotettua tietoa. Myös tunteet on otettava vakavasti: luovat menetelmät ja yhteistyö taiteen avulla voivat avata uusia tapoja jäsentää kestävyysongelmia, kommunikoida niistä ja etsiä niihin ratkaisuja. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä kestävyystiedettä, vaan lähestymistapa räätälöidään aina tutkimusongelman mukaan.

Kestävyystieteellistä tutkimusta tehdään jo Suomessa ja muualla maailmassa. Yhdessä tekeminen luo uusia yhteyksiä, tuottaa uutta tietoa ja ratkaisuja, sekä toisinaan myös ristiriitoja ja pettymyksiä. Kestävyystieteellinen tutkimus edellyttää tutkijoilta uusia taitoja ja toimia – ei pelkästään havainnoijana tai asiantuntijana, vaan myös aktiivisina osallistujina. Tutkijoiden tulee osata myös tunnistaa ja käsitellä kestävyyteen liittyvä eettisiä kysymyksiä, arvoja ja valtasuhteita. Näihin tarpeisiin vastaa kestävyystieteen koulutus, jota yhä useampi yliopisto tarjoaa. Tutkimukseen osallistuvien on heittäydyttävä kokeilevaan tutkimukseen ja menetelmien jatkuvaan kehittämiseen. Tiedon käyttäjien puolestaan on hyväksyttävä tietoon liittyvä epävarmuus ja epätäydellisyys.

Kestävyystiede on erityinen. Se murtaa totuttuja ajatustapoja tieteestä ja tutkimuksesta. Samalla se peräänkuuluttaa tutkijoilta ja tiedeyhteisöltä ja koko ihmiskunnalta itsereflektiota: mikä on meidän vastuumme ja roolimme ihmisen ja luonnon hyvinvointia edistävän yhteiskunnan rakentamisessa? Näistä syistä tarvitaan Kestävyyden avaimet.

Katriina Soini

Janne I. Hukkinen

Minna Kaljonen

Jarkko Levänen

Johan Munch af Rosenschöld


Lokakuussa 2022 julkaistaan kirja Kestävyyden avaimet – Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon, joka on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys kestävyystieteestä ja sen taustalla olevasta ajattelusta.