Avainsana: kestävyysmuutos

Julkaistu

Kestävyystiede on erityinen

Kestävästä kehityksestä ja kestävyydestä on vuosikymmenten saatossa puhuttu, kirjoitettu ja kiistelty valtavasti. Sitä on määritelty, opetettu ja yritetty ratkaista. Välillä on haluttu jopa luopua koko käsitteestä. Miksi tarvitaan jälleen uusi kirja kestävyydestä?

Moninäkökulmainen kestävyystutkimus ja -opetus ovat lisänneet ymmärrystämme ihmisen ja luonnon vorovaikutuksesta arvokkaalla tavalla. Kestävyyden avaimet on kirja uudesta tutkimusalasta, joka alkoi kehittyä, kun huomattiin, että kestävää kehitystä tavoittelevissa ponnisteluissa ei kaikesta tutkimuksesta ja koulutuksesta huolimatta ole edistytty riittävän nopeasti. Ymmärrettiin, että tarvitaan uudenlaisia eri tieteenaloja ja tietämisen tapoja yhteen tuovia lähestymistapoja ja niihin kytkeytyviä käsitteitä, teorioita ja menetelmiä. Ymmärrettiin myös, että tarvitaan uudenlaista pohdintaa tieteen, tutkimuksen ja yliopistojen roolista yhteiskunnassa.

Kestävyystiede hahmottaa, millaista tulevaisuutta tavoitellaan, miten tavoitteet voidaan saavuttaa ja mitä esteitä on ylitettävä yhdessä eri tieteenalojen ja toimijoiden kanssa.

Kestävyystiede tarttuu viheliäisiin ongelmiin ja pyrkii etsimään ratkaisuja siihen, kuinka erilaisia järjestelmiä ja käytäntöjä – kuten vaikkapa ruuantuotantoa, poronhoitokulttuuria tai arjen kulutuskäytäntöjä – voidaan muuttaa eri kestävyysnäkökohdat huomioiviksi.  Kestävyystieteen lähtökohtana on kokonaiskuva ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta alati muuttuvista sosioekologisista järjestelmistä ja niiden toiminnasta. Järjestelmien rakenne, toiminta ja käytännöt on ymmärrettävä, jotta voimme tukea eri toimijoita muutoksessa.  Kestävyystiede hahmottaa, millaista tulevaisuutta tavoitellaan, miten tavoitteet voidaan saavuttaa ja mitä esteitä on ylitettävä yhdessä eri tieteenalojen ja toimijoiden kanssa. Erilaisten toimijoiden kanssa tehty tutkimus luo puitteet muutokselle.

Kaikki tämä edellyttää aiempaa vahvempaa tieteenalojen välistä ja tieteen rajat ylittävää yhteistyötä. Tutkimustiedon tulisi saada jatkuvasti rinnalleen käytännöllistä ja paikallisesti tuotettua tietoa. Myös tunteet on otettava vakavasti: luovat menetelmät ja yhteistyö taiteen avulla voivat avata uusia tapoja jäsentää kestävyysongelmia, kommunikoida niistä ja etsiä niihin ratkaisuja. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tehdä kestävyystiedettä, vaan lähestymistapa räätälöidään aina tutkimusongelman mukaan.

Kestävyystieteellistä tutkimusta tehdään jo Suomessa ja muualla maailmassa. Yhdessä tekeminen luo uusia yhteyksiä, tuottaa uutta tietoa ja ratkaisuja, sekä toisinaan myös ristiriitoja ja pettymyksiä. Kestävyystieteellinen tutkimus edellyttää tutkijoilta uusia taitoja ja toimia – ei pelkästään havainnoijana tai asiantuntijana, vaan myös aktiivisina osallistujina. Tutkijoiden tulee osata myös tunnistaa ja käsitellä kestävyyteen liittyvä eettisiä kysymyksiä, arvoja ja valtasuhteita. Näihin tarpeisiin vastaa kestävyystieteen koulutus, jota yhä useampi yliopisto tarjoaa. Tutkimukseen osallistuvien on heittäydyttävä kokeilevaan tutkimukseen ja menetelmien jatkuvaan kehittämiseen. Tiedon käyttäjien puolestaan on hyväksyttävä tietoon liittyvä epävarmuus ja epätäydellisyys.

Kestävyystiede on erityinen. Se murtaa totuttuja ajatustapoja tieteestä ja tutkimuksesta. Samalla se peräänkuuluttaa tutkijoilta ja tiedeyhteisöltä ja koko ihmiskunnalta itsereflektiota: mikä on meidän vastuumme ja roolimme ihmisen ja luonnon hyvinvointia edistävän yhteiskunnan rakentamisessa? Näistä syistä tarvitaan Kestävyyden avaimet.

Katriina Soini

Janne I. Hukkinen

Minna Kaljonen

Jarkko Levänen

Johan Munch af Rosenschöld

Lokakuussa 2022 julkaistaan kirja Kestävyyden avaimet – Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon, joka on ensimmäinen suomenkielinen yleisesitys kestävyystieteestä ja sen taustalla olevasta ajattelusta.

 

Julkaistu

Kirja kestävyydestä

Millainen on valmisteilla oleva kirja kestävyydestä?

Olemme valmistelemassa suomenkielistä kirjaa, jossa pohditaan kestävän kehityksen tutkimusta, kestävyyttä tieteenalana sekä niiden tukea yhteiskunnan kestävyysmuutokselle. Kirja keskittyy Suomeen, unohtamatta kuitenkaan kestävyysongelmien globaalia luonnetta.

Kirjassa käsitellään kestävän kehityksen taustaa, mitä kestävyystiede on, miten se kehittyy ja mitkä ovat sen muutokset. Kirjassa pohditaan, miten yhteiskunnan kestävyysmuutos tehdään ja miten kestävyystiede tuottaa tietoa, jolla muutosta voidaan edistää ja ohjata. Käsittelemme myös sitä, millaisia tarvittavat muutostyökalut ja muutoksen rakenteet ovat.

Kestävyystieteen lisäksi kirjassa tulee olemaan lyhyempiä kirjoituksia – esimerkkejä ja sovelluksia – siitä, miten kestävää kehitystä edistetään konkreettisesti yhteiskunnassa erilaisilla ratkaisuilla ja muutoksilla.

Kuva: Mary Ray, Unsplash

Miksi kirja kestävyydestä on tärkeä?

Kirjan viesti on, että meidän on toimittava kestävän kehityksen periaatteiden ja toimenpiteiden mukaisesti, jotta ihmiskunta turvaa oman ja muun luonnon tulevaisuuden maapallolla. Kestävä kehitys määritelläänkin korostaen, että se on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuva jatkuva ja ohjattu yhteiskunnallinen muutos, jonka kautta pyritään turvaamaan hyvän elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa, että tarvitaan yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimusta, jotta ihminen ympäristöineen voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.

Meidän on toimittava kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, jotta ihmiskunta turvaa oman ja muun luonnon tulevaisuuden.

Kirjassa käsitellään myös kestävän kehityksen historiaa, koska on hyvä ymmärtää, että kestävä ajattelutapa ei itse asiassa ole kovin uusi. Ajattelutapa lähti liikkeelle 1700-luvulla, jolloin saksalainen kaivosvirkailija Hans Carl von Carlowitz oli huolissaan puutavaran riittävyydestä kasvavassa kaivos- ja metalliteollisuudessa. Hän esitti, että metsiä on hoidettava tuottamaan raaka-ainetta myös tuleville sukupolville. Suomessa tilanne oli samantyyppinen, sillä metsät hupenivat kaskikulttuurin seurauksena ja puun riittävyydestä huolestuttiin 1800-luvulla. Saksassa ja Suomessa oli huolena raaka-aineen väheneminen ja sen hinnan nousu eli taloudellinen kestävyys. Tilanne johti Suomessa merkittäviin yhteiskunnallisiin uudistuksiin, kuten metsälain ja metsähallinnon perustamiseen. Tavoitteena näillä toimilla oli puuvarantojen turvaaminen tuleville sukupolville eli kestävä kehitys. Kyseessä on siis vanha käsite, joka on tällä hetkellä erityisen ajankohtainen ja tulevaisuuden kannalta tärkeä.

Nykypäivänä kestävää kehitystä koskeva kiinnostus sai vauhtia YK:n alaisen Brundtlandin komission raportista vuodelta 1987. Vuonna 2015 YK:n jäsenmaat sopivat vuosituhannen alussa alkaneen työn lopputulemana Agenda 2030 -toimintaohjelmasta, joka on merkittävä kestävän kehityksen viitekehys ja työkalulaatikko. Laaja-alaisessa sopimuksessa on 17 kunnianhimoista kestävyystavoitetta sisältäen mm. köyhyyden poistamisen, koulutuksen tasa-arvon parantamisen ja maaekosysteemien suojelun. Ohjelma tähtää tulevaisuuteen, mutta viime aikoina se on kohdannut monenkeskistä yhteistyötä ja päätöksentekoa koskevia vaikeuksia johtuen koronaviruspandemian vaikutuksista ja USA:n edellisen presidentin Donald Trumpin toiminnasta. Tuleville sukupolville – nuorille – Agenda2030 on erittäin tärkeä ja ohjelman eteneminen tarvitsee rakenteellista ja multilateraalista ryhtiä. Myös nuorten osallistumista kestävässä kehityksessä ja Agenda2030-ohjelman toteuttamisessa käsitellään tässä kirjassa.

Myös kirjassamme korostetaan sitä, että kestävyys suuntautuu tulevaisuuteen. Kysymys on siitä, miten kestävyyden perustana oleva tieto karttuu ja miten sitä hyödynnetään ekologisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti hyvän elämän saavuttamiseksi, Agenda 2030-lähestymistapaa hyödyntäen.

Kuva: Jukka Heinovirta, Unsplash

Lähestymistapana kestävyystiede

Kestävyystiede on kirjan tieteellinen lähestymistapa. Kestävyystiede on ongelma- ja ilmiölähtöinen, ratkaisuhakuinen sekä tieteidenvälinen tutkimusala, joka tarkastelee ihmisen ja muun luonnon välisiä vuorovaikutussuhteita. Monitieteinen kestävyystiede perustuu ajatukseen systeemisen yhteiskuntamuutoksen tarpeesta, jotta kestävän kehityksen tavoitteisiin voidaan päästä. Kestävyystiede vastaa tähän tarpeeseen tieteidenvälisen tutkimuksen keinoin. Kestävyystiede tekee yhteistyötä yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa ja yhteistuottaa tietoa heidän kanssaan. Kestävyystiede edistääkin tutkimustiedon hyödyntämistä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja yksilöiden kestävissä elämäntaparatkaisuissa. Jotta näin tapahtuisi, tarvitaan yhteistyötä, vuorovaikutusta ja viestintää tutkijoiden ja asiantuntijoiden sekä yhteiskunnan välillä.

Kestävyystiede on ongelma- ja ilmiölähtöinen, ratkaisuhakuinen sekä tieteidenvälinen tutkimusala, joka tarkastelee ihmisen ja muun luonnon välisiä vuorovaikutussuhteita.

Kestävyystieteen tehokas hyödyntäminen vaatii kuitenkin myös joustavuutta ja muutosvalmiutta yhteiskunnalta. Kestävyystutkimuksessa syntyneet periaatteet ja tavoitteet on määritetty parhaan olemassa olevan tutkimustiedon avulla, mutta kaiken tutkimustiedon tavoin, myös kestävyystiede päivittyy ja tarkentuu jatkuvasti. Kestävyystieteen osoittama kestävyysmurroksen suunta on kuitenkin paras mahdollinen tämänhetkinen tieteellinen näkemys etenemisen oikeasta urasta. Tiedon epävarmuuden takia ei siis tule jäädä toimettomaksi.

Seuraavissa blogikirjoituksissa tarjoamme lisää tietoa ja näkemyksiä kestävyystieteestä.

Kuva: Alex Inkiläinen, Unsplash

Miten kestävyysmuutos tehdään?

Kirjassa pohditaan sitä, miten yhteiskunnan kestävyysmuutos tehdään ja millaisia muutostyökalut ja muutoksen rakenteet ovat.

Jotta kestävää kehitystä voidaan yhteiskunnassa hallita, suunnitella ja toteuttaa, tarvitaan tietoa. Erityisen tärkeää on lisätä ja parantaa tietoa kestävyysmurroksista ja -muutoksista. Koronapandemia on ’sysäyskriisi’, jonka seurauksena voi tapahtua kestävän kehityksen suhteen positiivisia murroksia, kuten lentomatkustamisen väheneminen ja sitä kautta lentoliikenteestä aiheutuvien haitallisten ympäristövaikutusten vähentyminen. Toisaalta lentoliikenteen väheneminen supistaa työvoiman määrää, mikä saattaa tarkoittaa negatiivisia vaikutuksia taloudelliseen kestävyyteen. On kuitenkin alkanut käydä ilmeiseksi, että muutos ei ole riittävän nopeaa, eikä perinteisten kolmen kestävyyspilarin tasapuolisen tavoittelun kannalta oikeansuuntaista. Tämän vuoksi kestävyystiede tutkiikin uusia määritelmiä sille, mitä kestävyys on.

Kestävyystiede tutkii uusia määritelmiä sille, mitä kestävyys on.

Kirjassa käydään myös läpi tärkeimpiä kestävyysmuutoksen työkaluja, kuten esimerkiksi sitä, miten sääntely (lait ja normit ohjaavat yhteiskunnallista kehitystä kohti kestävää tulevaisuutta) ja tietotukipolitiikka (päätöksenteon tukeminen tutkimustiedolla) toimivat. Myös opetus on kestävyyden työkalu, sillä opetuksella voidaan tukea kestävyystietoisuutta ja kestävyyskompetensseja koulutuksen eri asteilla. Lisäksi kirjassa käsitellään taloudellisia ohjauskeinoja kestävyystyökaluina ja sitä, miten kulutuskäyttäytyminen voi edistää kestävyysmuutoksia. Kirjassa pohditaan myös teknologisten innovaatioiden merkitystä ja kestävyyden asiantuntijan kompetensseja.

Tällaista kirjaa teemme innoissamme! Kirjaan ja sen sisältöihin voit tutustua lisää tulevissa blogikirjoituksissa.

Tämän blogitekstin kirjoittajat:
Tarja Halonen, presidentti, Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtaja
Jari Niemelä, rehtori, kaupunkiekologian professori