Ramadania oppimassa

Alkuperäinen blogiteksti on julkaistu Katsomukset-portaalin blogissa 7.12.2022.

Vuoden kohokohtana pidetty pyhä kuukausi ramadan on yhtäältä perheen ja yhdessäolon aikaa, toisaalta ramadania leimaa hiljentyminen, itsetutkiskelu ja uskonnon opiskelu. Miten suomalaiset muslimit löytävät tietoa ramadanista ja oppivat ramadanin viettoon, kysyy Helsingin yliopistossa toimivan Suomen Akatemian rahoittaman Learning from New Religion and Spirituality ‑tutkimushankkeen tutkijatohtori Maija Butters.

Uusien asioiden omaksuminen vaatii aina opettelua. Näin on myös uskonnollisten ja henkisten oppien ja harjoitusten kanssa. Tutkimushankkeessamme olemme tarkastelleet uskonnollisella ja henkisellä kentällä tapahtuvaa oppimista Suomessa erilaisten tapaustutkimusten kautta. Oma tutkimukseni käsittelee suomalaisten muslimien oppimisprosesseja. Tutkin erityisesti islamiin kääntyneiden ajatuksia uskonnollisesta tiedosta ja sen merkityksestä elämässä sekä erilaisia tapoja etsiä ja käyttää uskonnollista tietoa arjessa.

Päätimme konkretisoida tutkimuskysymystä keskittymällä muslimien pyhään kuukauteen, ramadaniin liittyvään oppimiseen. Keväällä 2021 tein nettikyselyn, jossa selvitettiin mistä ja miten ramadaniin liittyvää tietoa saadaan ja mitä ramadanista voi oppia. Kyselyn 42 vastaajasta islamiin kääntyneitä oli 31 ja loput 11 tulivat muslimitaustaisista perheistä. Kaikki paitsi yksi vastanneista olivat naisia – kiinnostava seikka, jonka monia syitä pohdimme tulevassa tutkimusartikkelissamme. Kyselyn lisäksi tein 12 vastanneen kanssa haastatteluja, joissa keskustelimme seikkaperäisemmin kyselyn teemoista.

Vuoden kohokohta

Ramadan oli monille tutkimukseen osallistuneille vuoden kohokohta: paljon odotettu juhlakuukausi, johon liittyi lämpimiä muistoja. Se oli monille tärkeä perhejuhla, jolloin vietettiin yhteistä aikaa läheisten kanssa. Kuukauteen kuului myös olennaisesti hyväntekeväisyys. Monet kääntyneet vertasivat ramadania, sen erityistä tunnelmaa ja yhteisöllisyyttä yhteisine iftar-aterioineen, suomalaiseen jouluun.

Lähes kaikki vastaajat pitivät ramadania kuitenkin ensisijaisesti henkilökohtaisena uskonharjoituksena, joka sisälsi rukoilemista, paastoamista ja Koraanin opiskelua. Vastauksissa nousi esille ajatus ramadanista eräänlaisena vuosittaisena hiljentymisen ajanjaksona, jolloin pysähdytään mietiskelemään elämää ja omia arvoja. Kiireisen arjen keskellä ramadan näyttäytyi tarpeellisena, jopa välttämättömänä pysähdyksenä ja eräänlaisena itsensä kehittämisen kuukautena, joka auttoi pitämään elämän raiteillaan. Koska kyse on kokonaisesta kuukaudesta, koettiin se kyllin pitkäksi ajaksi opetella esimerkiksi uusia uskonnollisia harjoituksia tai omaksua terveellisempiä elämäntapoja, joiden toivottiin jäävän osaksi arkea myös ramadanin jälkeen. Siunatun kuukauden aikana opiskelun ja oppimisen uskottiin tapahtuvan helpommin kuin vuoden muina ajankohtina.

Oppimisen monet väylät

Mistä sitten ramadaniin liittyviä harjoituksia ja tapoja, kuten paastoon liittyviä sääntöjä tai erityisiä rukouksia, opittiin? Oppimiskanavat olivat hyvin moninaisia. Monivalintakysymyksessä kirjat valittiin monesti yhdeksi tiedonlähteeksi, mutta vain muutamat mainitsivat niiden olevan tärkeitä oppimisen kanavia. Sen sijaan toiset (kokeneemmat) muslimit ja internet olivat tärkeimpiä tiedon lähteitä etenkin kääntyneille. Lähes kaikki vastaajat ilmoittivatkin oppineensa ystäviltään ja perheeltään, jolla viitattiin joko puolisoon ja hänen perheeseensä tai omaan synnyinperheeseen. Opiskelu lukion uskonnon tunneilla, yliopistossa sekä kansainvälisissä islamilaisissa instituuteissa nousivat myös esille. Muutamille nämä muodollisemmat oppimisen paikat olivat niitä kaikkein merkittävimpiä.

Kiinnostavasti moskeijat mainittiin harvemmin. Haastatteluissa jotkut totesivat, että kääntymisen alkuvaiheessa moskeija toimi tärkeänä sosiaalisena kiinnekohtana, mutta ajan myötä se oli menettänyt merkitystään. Kyselyssä eräs vastaajista kommentoi asiaa toteamalla, että monet moskeijat rakentuvat Suomessa eri etnisten ryhmien ympärille, eikä täällä ole vielä ”paikkoja suomalaisille muslimeille”. Myös muslimiperheissä syntyneet haastateltavat kertoivat kaipaavansa suomen- ja englanninkielistä moskeijaa. Moskeijat saattoivat myös sijaita hankalien etäisyyksien päässä tai niissä ei välttämättä ollut naisten puolta lainkaan. Moskeijassa käymisen vähäisyys oli siis monien tekijöiden summa.

Jos konkreettisista kokoontumispaikoista koettiin pulaa, niin internet korvasi asiaa. Monet korostivat internetin kautta saamansa vertaistuen merkitystä. Esimerkiksi erilaiset Facebook-ryhmät olivat etenkin kääntyneille tärkeitä kokemusten ja tiedon vaihdon paikkoja. Internet oli myös muilla tavoin läsnä uskonharjoituksessa. Erityisesti nuoret aikuiset korostivat englanninkielisten some-vaikuttajien merkitystä: ramadaniin liittyvät YouTube-luennot olivat osa monien ramadan-arkea. Ramadaniin ja päivittäiseen rukoiluun liittyvillä sovelluksilla puolestaan saatettiin rytmittää päivää. Sovellusten avulla pystyi myös opiskelemaan Koraania tai harjoittelemaan esimerkiksi dua-pyyntörukouksia.

Ramadan uskonnollisena “superrituaalina”

Tiedonlähteiden ja oppimisympäristöjen moninaisuutta haluttiin myös alleviivata. Osa vastaajista mainitsi erikseen hakevansa tietoa mahdollisimman laajasti, eri lähteistä. Eräs totesi, että jokainen tiedon kanava on merkityksellinen omalla tavallaan. Osa haetusta tiedosta oli käsitteellistä, teologista tietoa, jota etsittiin kirjoista tai internetistä eri sivustoilta. Strukturoiduilla islamin kursseilla voitiin opetella systemaattisesti jotain ramadaniin liittyvää aihealuetta. Kotona opittiin ja luotiin yhteisiä tapoja ja käytäntöjä, jotka vaikuttivat ramadanin affektiiviseen kokemiseen. Ystäviltä ja muilta muslimeilta saatiin puolestaan vinkkejä arkisiin ja konkreettisiin uskon harjoituksen asioihin, kuten esimerkiksi siihen, että miten voi jatkaa urheiluharrastusta paaston aikana.

Oppimisympäristöjen moninaisuus heijastelee itse asiassa ramadanin monitahoisuutta; kuukauteen liittyy yhtäältä paastoa, opiskelua, hiljentymistä ja rukoilua, toisaalta kodin koristelua, juhlaruokia ja yhteisiä illanviettoja. Tutkimuksen myötä aloinkin ajatella ramadania eräänlaisena uskonnollisena ”superrituaalina”, joka kehollisena harjoituksena virittää kaikki aistit ja ajatukset kohti Jumalaa. Tätä Jumala-tietoisuutta tai taqwaa pyritään sitten kuljettamaan mukana vuoden muihinkin kuukausiin.

Learning from New Religion and Spirituality (LeNeRe, Suomen Akatemian hankenumero 325148).