University of Helsinki
Åbo Akademin Arken täyttyi kolmeksi päiväksi iloisesta puheensorinasta, kun Donner-instituutti ja LeNeRe-projekti järjestivät yhdessä 15.5.–17.5. Religion and Spirituality as Sites of Learning -konferenssin. LeNeRe-projektin tutkimusavustaja Siiri Virta kertoo ensimmäisestä konferenssikokemuksestaan.
Maanantaina 15.5. lähes seitsemänkymmentä uskonnosta, henkisyydestä ja oppimisesta kiinnostunutta tutkijaa kokoontuivat aurinkoiseen Turkuun Donner-instituutin ja LeNeRe-projektin yhteiseen Religion and Spirituality as Sites of Learning -konferenssiin. Allekirjoittaneelle kyseessä oli ensimmäinen tieteellinen konferenssini, jota olin odottanut koko kevään innoissani, mutta myös varsin jännittyneenä. Jännitykseni kuitenkin hälveni pian, kun Åbo Akademin Arkenin aula täyttyi eloisasta keskustelusta ja kahvikuppien kilinästä.
Konferenssi polkaistiin virallisesti käyntiin Donner-instituutin johtaja Ruth Illmanin sekä LeNeRe-projektin johtaja Terhi Utriaisen tervetuliaispuheen myötä. Suoraan tervetulopuheen jälkeen päästiin kuulemaan konferenssin ensimmäinen keynote-puheenvuoro Lancaster Universityn emeritaprofessori Kim Knottilta, joka on tehnyt runsaasti tutkimusta ideologioiden välittymisestä ja niiden oppimisesta. Puheenvuorossaan Knott pohti poisoppimisen käsitteen antamia mahdollisuuksia uskontotieteelliselle tutkimukselle, mutta myös siihen liittyviä haasteita. Knottin puheenvuoro viritti konferenssiväen pohtimaan poisoppimisen käsitettä monesta eri näkökulmasta, ja siitä tuntuikin muodostuvan yksi kantava teema, johon palattiin läpi konferenssin.
Tiistain keynote-puhuja, sosiologian apulaisprofessori Daniel Winchester Purdue Universitystä, on tutkinut muun muassa kääntymistä islamiin ja ortodoksiseen kristillisyyteen. Puheenvuorossaan Winchester pohti omien tutkimusesimerkkiensä valossa, millä tavoin uskonnollisen oppimisen prosessit muokkaavat ihmisten huomiointiin ja tarkkaavaisuuteen liittyviä tapoja ja kykyjä.
Viimeinen keynote-puheenvuoro kuultiin keskiviikkona Helsingin yliopiston Lähi-idän ja islamin tutkimuksen apulaisprofessori Mulki Al-Sharmanilta. Al-Sharmani puhui alustuksessaan siitä, millaisia merkityksiä Koraani ja sen opiskeleminen antavat erilaisista taustoista tuleville naisille. Al-Sharmanin tekemät haastattelut Suomessa ja Egyptissä asuvien naisten kanssa valaisivat sitä, miten Koraani kulkee mukana näiden naisten elämissä läpi arjen haasteiden, sekä toisaalta miten heidän elämäänsä merkittävästi vaikuttaneet kokemukset ovat muokanneet myös heidän suhdettaan Koraaniin.
Keynote-puheenvuorojen ohella kaikille yhteisenä päiväohjelmana oli kaksi paneelikeskustelua. Maanantain paneelin myötä siirryimme hetkeksi ajatuksissamme Villa Gyllenbergiin, keskustelu nimittäin pohjautui Nina Kokkisen käynnissä olevaan tutkimusprojektiin sekä hänen kuratoimaansa Idän henkisyys -näyttelyyn, joka on nähtävissä Villa Gyllenbergissä 13.8. asti. Paneelissa Nina Kokkinen, Linda Annunen, Måns Broo ja Ville Husgafvel keskustelivat niin kutsutusta ‘idän henkisyydestä’ 1900-luvun suomalaisessa taiteessa sekä siitä, millaisia asioita uskontotieteilijän tulee ottaa huomioon koostaessaan taidenäyttelyä tällaisesta aiheesta. Paneelin aikana saimme nauttia paitsi visuaalisesti kauniista valkokankaalle heijastetuista teoksista, myös mukaansatempaavasta keskustelusta liittyen kulttuurien ja uskontojen väliseen vuorovaikutukseen.
Me lenereläiset puolestaan saimme kunnian aloittaa toisen konferenssipäivän omalla paneelikeskustelullamme. Paneelissa pohdimme yksittäisten tapaustutkimustemme kautta sitä, mitä olemme oppineet projektin myötä. Omien alustuksiemme päätteeksi Kim Knott ja Linda Woodhead esittivät kommenttejaan havainnoistamme ja muutamia kysymyksiä projektimme kulkuun liittyen. Knott ja Woodhead saivat meidät pohtimaan ääneen esimerkiksi sitä, mitä tapaustutkimuksemme kertovat suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuvista muutoksista. Paneeli oli paitsi hieno tilaisuus esitellä tekemäämme tutkimusta kollegoille, myös hetki meille itsellemme reflektoida sitä, mitä kaikkea projektissa on tosiaan saatu aikaan.
Keynote-puheenvuorojen ja paneelikeskustelujen lisäksi konferenssissa oli kaiken kaikkiaan 17 paralleelisessiota, joiden aikana osallistujat pääsivät esittelemään omaa tutkimustaan liittyen konferenssin teemoihin. Sessioissa syvennyttiin lukuisiin erilaisiin oppimisen aihealueisiin, kuten ruumiilliseen oppimiseen, oppimisyhteisöihin sekä oppimisen lähteisiin. Antoisia keskusteluja käytiin muun muassa neulomisesta ja sen oppimisesta meditatiivisena henkisenä harjoituksena, Suomen ja Ruotsin eroista suhteessa mindfulnessiin ja kirkkoon sekä internetistä keskeisenä uskonnon ja henkisyyden oppimisen paikkana.
Konferenssissa päästiin toki nauttimaan myös vapaamuotoisemmasta ohjelmasta. Ensimmäisenä iltana muusikko ja musiikin tohtori Päivi Hirvonen esitti kauniita jouhikolla ja viululla säestämiään lauluja, joita kuunnellessa aika tuntui pysähtyvän. Hurmaavan musiikkiesityksen jälkeen LeNeRen omalle Maija Buttersille myönnettiin Donner-instituutin tutkimuspalkinto ansiokkaasta väitöskirjasta. Tiistai-iltana puolestaan kokoonnuimme ihastuttavaan ravintola Kåreniin maittavan illallisen äärelle, jonka päätteeksi tietysti tanssittiin Käärijän Cha Cha Chan tahtiin.
Olin todella yllättynyt siitä, miten lämminhenkinen ja vapautunut tunnelma konferenssissa vallitsi. Olikin erityisen hienoa huomata, kuinka aidon kiinnostuneita kaikki olivat toistensa töistä – pääsin itsekin käymään hyvää keskustelua tekeillä olevan graduni aiheesta. Kaiken kaikkiaan konferenssi olikin hieno kokemus ja onnistunut kokonaisuus, ainakin tuoreen konferenssikävijän silmin.