Neljäs yhteenotto Mapinfon kanssa käytiin piste- sekä ruutuaineistojen tiimoilta. Pohjana toimi erittäin tarkka pisteaineisto, joka palautti tietoa jok’ikisen Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisen talokunnan asujaimistosta. Näistä pisteistä ei kuitenkaan sinänsä voi saada paljoakaan iloa irti paikkatieto-ohjelman ulkopuolella, mitä nyt ehkä asutuksen sijoittumisesta, vaan ominaisuusdataa pitää jalostaa ja nyhtää esille muiden esitystapojen kautta – tällä erää perehdyttiin ruututeemakarttoihin. Kuten Tuomas Tavi huomauttaa kurssiblogissaan (2016) ruutukarttojen eduksi voi lukea sen että ne ovat vapaita hallinnollisten rajojen kahleista, eli ne esittävät tietoa sinänsä, eivätkä ihmisten vetämien mielivaltaistenkin alueiden suodattamana. Käytännön esimerkiksi käy hyvin väittely Helsingin segregaatiosta, jossa kiistaa sikiää osin siitä, että toiset katsovat tilannetta kaupunginosatasolla, ja Mari Vaattovaaran työryhmä tarkastelee 250 m x 250 m ruutuja (mm. Helsingin Sanomat 2015). Eri tarkastelutasot paljastavat tahi piilottavat tietoa.
Erilaisten karttojen vahvuuksiin haluankin pureutua. Ensi alkuun katsotaanpa ruutukarttaa muunkielisistä pääkaupunkiseudun alueella. Hahmottamisen avuksi kuvaan on lisätty OpenstreetMap-taustakartta.
Kuva 1. Muunkieliset pääkaupunkiseudulla 6,25 hehtaarin ruuduilla.
Muunkieliset, eli äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvat, on esitetty yllä ruuduissa: kuhunkin ruutuun osuneen pisteen data on summattu sen ruudun kokonaislukuun, tässä tapauksessa muunkielisten määrään. Merkittävimmät keskittymät nähdään Itä-Helsingissä ja muissakin suurten liikenneväylien varrella olevissa keskittymissä, samoin kuin Helsingin keskustassa. Nämä voidaan luonnollisesti selittää työ- ja opiskeluperäisellä maahanmuutolla, kuten myös halvan vuokra-asumisen sijoittumisella. Tämä ei ole erityisen mullistavaa tai uutta tietoa. Varsinaisen aiheen sijaan tahdon puhua eri karttaesitysten hyvistä ja huonoista puolista. Höystetäänpä siksi muunkielisten sijoittumista liukuväri- sekä koropleettikartoilla. Esitän ensin kaikki kolme karttaa gif-videona ja sen jälkeen omina kuvinaan.
Kuva(t) 2. Vieraskielisten määrästä tai osuudesta kertova kartta gif-videona.
Kaikista kartoista saa eittämättä samansuuntaisen yleiskuvan, eli ne ajavat asiansa tiedon tarjoajana helposti pureskeltavassa muodossa. Vertailun helpottamiseksi käytin kaikissa kartoissa samaa värimaailmaa ja luokittelutapaa, luonnollisia luokkavälejä. Ruutukartta on näistä tismallisin, sillä se porautuu lähimmälle tarkastelutasolle. Halutessaan muunkielisten määriä voisi tutkia vaikka korttelitasolla – tämä ei kuitenkaan ole pelkästään myönteinen asia. Tarkkuuden lisääntyessä myös kohina, sillä hetkellä tarpeeton informaatio, lisääntyy samassa mitassa. Joskin voisin halutessani koluta Jakomäkeä parin kerrostalon tarkkuudella, jo kyseisen alueen paikantaminen ruutusillisalaatista tuottaneisi ongelmia. En tosin voi syyttää pelkästään ruutukarttoja yleensä, vaan rikkansa rokkaan kantoi myös valitsemani ruutukoko. On hyvin mahdollista, että esimerkiksi 500m x 500m on sopivampi tältä etäisyydeltä.
Kuva 3. Vieraskieliset pääkaupunkiseudulla 6,25 ha:n ruuduilla.
Kenties liukuvärjääminen korjaa ongelman? Villiinnyin tähän iki-ihanaan esitystapaan jo toisella kurssikerralla. Kyseinen kartta on luontitavaltaan melko lähellä edellistä; molemmissa jopa käytetään samoja 6,25 hehtaarin ruutuja. Ratkaiseva ero on siinä, että liukuvärjäyksessä ruudut interpoloidaan, kun toisessa ne ovat olemassa toisistaan riippumatta. Aluksi myönnän tällaisen kartan kaipaavan useampia, mieluusti toisistaan räikeästi poikkeavia, värejä kuin vain yhden sävyjä (samaan tulokseen päädyin jo toisella kurssikerralla), mutta halusin kolmen kartan olevan mahdollisimman helposti vertailtavissa. Näillä mennään. Nimensä mukaisesti prosessissa luodaan jatkuvapintainen kartta. Tämä aiheuttaa erinäisiä vääristymiä, jossa oikeasti täysin autioille alueille materialisoituu väkeä: huomaa esimerkiksi Nuuksion aukeiden metsien ja Helsinki-Vantaan ylitsemaalaaminen. Toisaalta puhtaasti esteettiseltä kannalta tämä vaihtoehto on ylivertainen ja myös pikaiselta vilkaisulta paremmin avautuva: liekö ihmekään tällä yleistyksen määrällä. Väistämättä tulee kuitenkin yliampuva vaikutelma, kuin tässä korjattaisiin hampaita katuporalla.
Kuva 4. Muunkielisten prosentuaalinen osuus väestöstä pk-seudun pienalueilla.
Viimeinen tuotos, koropleettikartta, yhdistää molempien edellisten karttojen hyviä puolia. Jos minua pyydettäisiin luomaan vaikkapa lehteen kartta muunkielisten sijoittumisesta pk-seudulla, tällaisen esityksen loisin. Miksi? Ensinnäkin tila on helpompi hahmottaa olemassa olevien rajojen kuin abstraktien ruutujen kautta. Kun ajattelemme itää, mieleen tulee varmastikin Kontula, Jakomäki, Vartiokylä ynnä muut ilkeästi kalskahtavat lähiöt, eivätkä ruudut nro. 16600–18856. Satunnaista kartanlukijaa kiinnostanee juuri oman asuinalueensa tilanne, joka pienalueittain jaetusta kartasta ilmenee selviten. Koropleettikartta esittää kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan suhteellisia osuuksia, ja väittäisin tämän palvelevan tiedontarvetta absoluuttisia määriä paremmin. On selvää, että tiuhaan asutulla alueilla muunkielisiäkin on yleensä tiuhaan – siksi osuudet ovat informatiivisempia. Toki edellisetkin kartat olisivat voineet esittää suhteellista tietoa. Suhteelliset osuudet vaativat tosin tarkkaavaisuutta kartantekijältä: jouduin muokkaamaan aineistoa jonkin verran sinne tulleiden häröilyjen vuoksi. Tarkkaavaiset esimerkiksi huomaavat joidenkin pienten saarien ja Helsinki-Vantaan lentokentän olevan tarkastelun ulkopuolella. Tämä siksi, että vaikkapa lentokentän pienalueelle on merkitty seitsemän poloista asukasta, joista kaikki ovat muunkielisiä; alueen muunkielisten osuus on toisin sanoen 100 %, mikä olisi sotkenut luokat täysin.
Yhteenvetona väitän ruutukarttojen soveltuvan täsmällisimmän tiedon esittämiseen, mutta hukkaavan jouheasti helppolukuisuutensa siinä ohessa. Koropleettikartta on kadunmiehen valinta ja liukuvärjätty- eli grid-kartta näyttää kivalta seinällä. Olen varsin tyytyväinen karttoihin, mitä nyt jouduin tekemään uhrauksia värimaailmassa. Kaiken kaikkiaan todella opettavainen kurssikerta, jossa opin sekä Artun johdolla uusia ominaisuuksia että ensimmäistä kertaa todella soveltamaan aiemmin hihaan tarttunutta tietoa uusissa asiayhteyksissä.
Lähteet:
Oksanen, S. (2015). Huono-osaisuus näkyy, kun tarkastelee yksittäisiä kortteleita. Helsingin Sanomat 10.12.2015. <http://www.hs.fi/kaupunki/a1449642259251> Luettu 18.2.2016.
Tavi Tuomas. (2016). 4. blogikirjoitus – Ulkomaalaisten reikä Kauniaisissa sekä Libyan muuttuva tilanne. Tugtavi’s blog. <https://blogs.helsinki.fi/tugtavi/2016/02/15/4-blogikirjoitus-%CC%B6-ulkomaalaisten-reika-kauniaisissa-seka-libyan-muuttuva-tilanne/> Luettu 18.2.2016.