University of Helsinki
Tohtori Andrew Whitworth on huolissaan. Hän on huolissaan maailmaa pommittavasta informaation tulvasta. Hän on huolissaan mitä se tekee lapsille, mitä se tekee maailmalle. Hän vertaa tätä sisältöjen tulvaa ylensyömiseen, liikalihavuuteen.
– Pelastakaa tietoähkyn uhrit!
Kollektiivisesti maailmamme viisastuu päivä päivältä. Tietoa tunkeutuu tajuntaamme ilman omaa tahtoamme. Kellopeliappelsiinin Alexin kokemukset käyvät toteen.
Tiedon avulla ihmiskunta ymmärtää maailmaa. Kollektiivisesti ihmiskunta kurkottelee yhtenä orgaanina kohti aina huikeampia saavutuksia, mutta yksilötasolla ihmisillä on selkeitä vaikeuksia käyttää saatavilla olevaa tietoa hyödykseen. Tai sanotaanko, ettei kaikelle mielenkiintoiselle tiedolle ole aikaa. Tämä taas saa aikaa riittämättömyyden tunnetta ja turhautumista.
” Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan.
Eihän tässä muukaan auta.
Kohta varmaan täytyy sovitella köyttäkin kaulaan.
Kun ei aivot riitä jukulauta”.
(Muunnelma Irwin Goodmanin Kun ei rahat riitä –kappaleesta)
– Me uimme kuin ankat tiedonlammikon pinnalla, mutta emme sukella. Tämän taksia meitä uhkaa pinnallistunut tietoisuus ja passiivinen asenne informaatiota ja maailmaa kohtaan, Tohtori Whitworth selvittää.
Median ylitarjonta ei anna kiireiselle nykyihmiselle mahdollisuuksia kerätä laajaa ja puolueetonta näkemystä päivän kuumimmista uutisista. Helsingin Sanomien lisäksi Savon Sanomien, Karjalaisen ja Turun Sanomien lukeminen sekä television päivittäisien uutislähetysten seuraaminen vievät aikaa yhteensä monta tuntia. Yleisö sisäistää vain yhden näkökulman aiheeseen, sillä jaksaa lukea hädin tuskin yhden lehden päivässä.
Tohtori Whitworth on aloittanut taiston informaatio ähkyä vastaan. Information obesity –kirja on ensimmäinen vastaisku. Kirja on suunnattu kaikille, jotka ovat huolestuneita informaatiotulvan vaikutuksesta itseensä ja lapsiinsa.
– Informaatio on siitä mielenkiintoinen lähde, että se solun lailla jakautuu eteenpäin kulkiessaan. Tieto siis tuplaantuu, se on dynaamista ja monimuotoista. Mutta kysymys on enemmänkin laadusta.
Andrew Whitworth kertoo ettei esimerkiksi katsele televisiota ollenkaan.
– Televisio on äärimmäisen passivoiva laitos. Mittauksien mukaan ihmisen aivokäyrä on televisiota katsellessa sama kuin nukkuessa. Televisiota katsellessa muutut kuluttajaksi.
Pahimmaksi skenaarioksi Whitworth listaa Internetin muuttuvan television kaltaiseksi passivoivaksi viihdyttäjäksi.
– Meidän täytyy olla aktiivisia; osallistua, olla interaktiivisia, kommunikoida ja kritisoida.
Monet kritisoivat Facebookin ja muiden sosiaalisen median sovellutuksien olevan kevyttä viihdehuttua ja ettei ystäville kirjoittamisessa ole mitään järkeä. Andrew Whitworth on eri mieltä. Vaikka kohderyhmä on tuttu ja ei niin suuri, käyttäjä on aktiivinen ja tuottaa itse sisältöä.
– Vaikka ”vain” sata henkeä seuraa blogiani, määrä on kuitenkin sata ihmistä, sitä ei sovi väheksyä, Whitworth summaa.
Kirjasto väelle Whitworth haluaa lähettää erityisiä terveisiä:
– Puhukaa samaa kieltä keskenänne ja asiakkaittenne kanssa. Pienikin sananmuutos saattaa tuoda asiallenne paljon enemmän huomiota. Pidättäytykää ammattisanastosta ja terminologiasta, tehkää viestistänne selkeä ja ymmärreltävä kaikille.
Kuuntele Andrew Whitworthin luento
Kirjoittaja
Helena Hiltunen
Verkkotoimittaja
Hallinto- ja kehittämispalvelut
Helsingin yliopiston kirjasto