Viikko 4: Tää on oikeesti vähän siistiä

Hej på dig! 

Tällä viikolla sukelsimme syvemmälle GIS-mereen tutustuen uusiin geometrioihin ja tiedonesitystapoihin. Lisäksi harjoittelimme edellisillä viikoilla oppimiemme toimintojen käyttöä. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hauska ja palkitseva tämä kurssi on ollut. Oli kurssikerralla myös mukava huomata, että osasin joskus vähän ennakoida, mitä toimintoja tulisimme käyttää seuraavaksi enkä ollut enää niin hukassa verrattuna ensimmäiseen viikkoon. Sain kurssikaverini Tatulta myös mainion vinkin kurssimenestykseen: harjoitusten ohjeiden lukeminen ennen kurssikertaa, jotta osaa vähän itsenäisemmin ja itsevarmemmin edetä tehtävissä (Jentze, 2023). Menee testiin! Yleisesti tosi ihanaa huomata, kun oma osaaminen kehittyy. Olen alkanut myös harkita, että voisin jopa tehdä sivuaineen GIS:istä. Katsellaan. Jee!

---

Tämän viikon kurssikertaan kuului aluksi paljon eri karttatasojen käsittelyä, jotta ne olisi analyysiin sopivampia. Kurssikerralla käytimme ruudukkoa, jonka ruutukoko oli 1 neliökilometri. Myöhemmin, kun tein tehtävän kotona uudestaan päätin käyttää 250 x 250 m -kokoisia ruutuja, jotta voisin esittää tietoja seikkaperäisemmin. Kokeilin myös 100 x 100 m -kokoisia ruutuja, mutta ohjelmisto ei meinannut selvitä loputtomien ruutujen määrästä, joten tyydyin hieman isompiin.

Alla olevat kartat esittävät muunkielisten osuutta Espoon, Kauniaisten, Vantaan ja Helsingin väestöstä. Olen käyttänyt “Natural Breaks” -luokittelua esittämään dataa kartalla (Kuva 1). Tällä luokittelutavalla saa mielestäni visuaalisesti mielyttävämmän tuloksen, mutta erikokoisten luokkien ei-kokonaisluvut voivat olla lukijalle vähän häiritseviä tai vaikeasti hahmotettavia. “Pretty Breaks” -luokittelulla tiedot jaetaan mielyttävämmän kokoisiin luokkiin, mutta tiedon alueelliset vivahteet näkyvät huonommin kartassa. “Pretty Breaks” -kartalla (Kuva 2) tulee selväksi, että suuremmassa osassa pääkaupunkiseutua vain alle 20% väestöstä puhuu äidinkielenään muuta kuin Suomen kotimaisia kieliä. “Natural Breaks” -kartta (Kuva 1) puolestaan näyttää, että tuossakin 20%:ssa on paljon merkittävää alueellista vaihtelua, josta lukija ei olisi tullut tietoiseksi toisen kartan perusteella. Kurssitoverini Siiri mietti omassa bloikirjoituksessaan laatimiensa karttojen kokoluokkia (Laiho, 2023). Siirin mielestä “Natural Breaks” -tavalla luodut kokoluokat ovat selkeitä, mutta lukija voi pitää luokkien vaihtelevaa kokoa kuitenkin häiritseväksi, ja olisi voinut ihan hyvin mahduttaa yhden luokan lisää legendaan.

Kartoista voi nähdä, että juna- ja metroratojen varrella on suurempia muunkielisiä ryhmittymiä. Helsingin kantakaupungin ulkopuolella pääkaupunkiseudun toissijaisisten keskustojen asukkaista suurempi osuus on muunkielisiä. Esimerkiksi Espoon keskuksessa ja  Tikkurilassa tämä on nähtävissä (molemmat sijaitsevat tosiaan lähijunaradan varrella). Pääkaupunkiseudulla on 2000-luvulla varauduttu odotettuun väestönkasvuun rakennuttamalla uusia asuinalueita, joista suuri osa on usein saavutettavissa tehokkaiden joukkoliikenneyhteyksien, kuten lähijunan tai metron, avulla. Joukkoliikenteen vaikutus tähän ilmiöön näkyy mielestäni parhaiten Itä-Helsingin metroratahaaran alueella, missä muunkielisten helsinkiläisten asutus on metroradan varrella selkeästi tiheämpää, mutta Mellunmäen ja Vuosaaren haaran väliltä löytyy alue, jolla muunkielisten osuus väestöstä on merkittävästi pienempi.

Ruutukoolla on yllättävän suuri rooli esitetystä tiedosta lukijalle välittyvässä vaikutelmassa. Kurssitoverini Aida teki upean värikkäitä karttoja samasta aiheesta kuin minä (muunkielisten osuus väestöstä) ruutukoolla 1 km x 1 km. “…[K]auemmilla laidoilla kokonaisasukasmäärät ovat pienempiä, joten pienemmätkin määrät muunkielisiä voivat helposti heilauttaa prosenttiosuuksia. Monet alueet, joilla muunkielisiä on suuri prosenttimäärä, voivat olla tällaisia asukastiheydeltään pienempiä alueita. Se kannattaa muistaa yrittäessä hahmottaa kokonaisuuksia.” Aida toteaa (Palmgren, 2023). Minusta on kiinnostavaa, miten sama aineisto saadaan näyttämään niin erilaiselta pelkän ruutukoon muuttamisella. Lisäksi liian pieni ruutukoko voi tuottaa hämäävän vaikutelman ilmiön voimakkuudesta tietyllä alueella. Joissakin kohdissa minun omilla kartoillani näkyy pikseleitä, joiden arvo on suhteellisen korkeita verrattuna ympäröiviin pikseleihin. Esimerkiksi Espoon Suvisaaristossa on pari todella tummaa pikseliä, jotka antavat ymmärtää, että alueella asuu ainakin pari kotitaloutta, joiden asukkaiden rekisteröity äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi, tai saami. Tässä tapauksessa lukija saa mielestäni liian yksityiskohtaista tietoa, eikä kartta välitä yleiskuvaa väestön rakenteesta.

Yleisesti puhuen ruudut sopivat mielestäni hyvin alueellisen tiedon esittämiseen, sillä ne toimivat absoluuttisina yksikköinä, jotka mahdollistavat ilmiön esiintyvyyden vertailua eri alueilla kartassa. Ruuduilla voi myös muuntaa alunperin pistemäistä tietoa aluemaisemmaksi ja näin voidaan havainnoida laajempia vyöhykkeitä, joissa tietty ilmiö esiintyy vahvemmin (kuten muunkieliset metroradan varrella).

Joukkoliikenteen selkeän vaikutuksen takia lisäsin lähijuna- ja metroradat kartoilleni. Luettavuuden parantamiseksi nostin kuntarajat ylemmäksi tasoksi ja lisäsin kuntien nimet, jotta myös ulkopaikkakuntalainen tunnistaisi missä kartalla mennään.

tl;dr tuntuu, että aletaan päästä iha tän GIS-asian ytimeen, vaikka tiedän, että ollaan vielä aika alussa. Pakkohan tässä on kuitenkin todeta et tää on oikeesti vähän siistiä! Hasta la próxima!

Lähdeluettelo

Jentze, T. (2023) Viikko 4 – Ruudun takaa Noudettu osoitteesta MAA-202 Tatu: https://blogs.helsinki.fi/jentze/2023/02/09/viikko-4-ruudun-takaa/

Laiho, S. (2023) Neljäs kurssikerta Noudettu osoitteesta Siiri’s Blog: https://blogs.helsinki.fi/siirilai/2023/02/24/neljas-kurssikerta/

Palmgren, A. (2023) Neljäs kurssikerta Noudettu osoitteesta Olen QGIS-tietoinen: https://blogs.helsinki.fi/aidapalgeo/2023/02/11/neljas-kurssikerta/