#KohtiRioa – Riossa epäonnistuminen, mutta mitä sen jälkeen?

Maalipallo_Rion Paralympialaiset_Suomi-USA(2.10.2016) Rion paralympialaiset meni meidän osaltamme penkin alle. Pidimmekö itseämme ennakkosuosikkina ja luotimme varmaan peliin? Se ei riittänyt.

Kisamme alkoivat ottelulla yhtä suurimmista ennakkosuosikeista, Liettuaa vastaan. Hävisimme tuon numeroin 6–13. Jouduimme pian toteamaan, että hyökkäyksemme ei riitä ja puolustuskaan ei ollut priimaa. Samat ongelmat jatkuivat seuraavissa alkulohko-otteluissa Turkkia ja USA:ta vastaan. Jostain syystä pelaajamme eivät olleet omalla tasollaan. Näiden tappioiden myötä oli selvää, että jatkohaaveemme ovat hiuksen varassa.

Mietimme palaverissa kolmannen alkulohko-ottelun, Yhdysvalta-tappion jälkeen kovasti, mistä vireemme johtuu. Joukkueen sisällä ei ollut mitenkään erityisen onnistunut fiilis. Videoanalysoijamme Häyrinen totesi hyvin, olimmeko liian varmoja onnistumisesta ja luotimme siihen, että varma totuttu pelimme löytyy ja riittää voittoon.

Maalipallo_Rion Paralympialaiset_Kiina-Suomi, tulos 7-11Viimeiseen Kiina-otteluun päätimme lyödä kaiken peliin. Vaadittiin kahdeksan maalin voitto ja halusimme lähteä kisoista mieluummin sillä, että olemme antaneet kaikkemme kuin että olisimme varoneet. Tämä tuotti uskomattoman muutoksen peliin. Johdimme Kiinaa ensimmäisessä erässä jo 10–1 ja kun maalipallossa pelit katkaistaan kymmenen maalin erosta, näytti tilanteemme hyvältä. Lähes mahdottomasta oli tulossa totta. Pelimme kuitenkin hyytyi toiseen erään. Koko turnauksen peluutetut hyökkääjät alkoivat väsyä ja valmennus ei halunnut ottaa riskejä esimerkiksi sillä, että olisi päästänyt varsin kokemattoman, minut, kentälle. Tottakai mentiin kokemus edellä. Kiina nousi, voitimme 11–7, mutta emme päässeet jatkoon. Kisat oli ja meni.

Itselle kisat oli valtava kokemus ympäristöineen. Yleisömeri areenalle astellessa, tunnelma otteluissa, innokkaat fanit otteluiden ulkopuolella ja muut loivat kokemuksen, jota ei muualla juuri saa. Jäin ilman peliaikaa yhdessä Montosen kanssa. Valmennus peluutti kokenutta nelikkoa Posio-Miinala-Mattila-Honkanen, eikä uskaltautunut riskeihin.

Mitä sitten seuraavaksi? Meillä valmennus muuttuu vuoden 2017 alusta. Valmentajakaksikko Laitinen-Collet ilmoitti eroavansa erinäisistä syistä ja uuden valmennuksen haku alkoi välittömästi. Muutosten aika siis edessä. Mielenkiintoista seurata, mitä tuleva valmennus arvostaa harjoittelussa ja pelaajistossa. Ensi syksynä meillä on edessä EM-kilpailut Suomessa ja sinne treenaaminen on jo alkanut. Pari viikkoa Rion pelien jälkeen meni levätessä, mutta työ on taas alkanut. SM-sarjakin starttaa lokakuun lopulla. Itsellä alkoi myös fonetiikan opiskelut Helsingin yliopistossa ja pääsen totuttelemaan huippu-urheilun ja opiskelun yhdistämiseen. Se ei tässä vaiheessa vaikuta helpoimmalta, mutta uskotaan oikean tavan löytyvän ja hommien asettuvan raiteilleen.

Suomen maalipalloa ja maajoukkueiden etenemistä voi seurata facebookissa Goalball Finlandin sekä twitterissä muun muassa minun tilini @MarkusTihumaki kautta. Ei kun seuraamaan!

 

Teksti Markus Tihumäki Markus_Tihumaki
Markus on nuori paralympialaisten ensikertalainen ja sai myös juuri opiskelupaikan Helsingin yliopistosta. Markus välittää meille muutamassa kirjoituksessa tunnelmia Rioon valmistautumisesta sekä itse kisoista.

Kuvat:
Harri Kapustamäki
Riku Valleala

Leave a Reply

Your email address will not be published.