Kolmannella kurssikerralla harjoiteltiin datan käsittelyä. Tunnin tavoitteena oli saada eri tietokannat yhdistettyä mahdollisimman tehokkaaseen ja käyttäjäystävälliseen muotoon. Samalla ulkoisen tiedon liittämisen tavat tietokantaan tulivat tutuksi.
Harjoitusaineistona oli Afrikan kartta, joka sisälsi valtioiden nimet ja rajat. Käytössä ollut paikkatietoaineisto oli kuitenkin vaikeakäyttöinen, koska se oli liian yksityiskohtainen peruskäyttöä ajatellen: valtioiden saaret oli nimittäin merkitty omille riveilleen. Näin ollen tiedosto oli kömpelö ja epäkäytännöllinen, sillä valtiokohtaisen tiedon liittäminen tietokantaan olisi haastavaa. Onneksi MafInfolla pystyttään muokkaamaan dataa yksinkertaisempaan muotoon ja kaikki saman valtion osaset liittämään yhdeksi karttakohteeksi. Tämä onnistui ohjelmiston toiminnolla, jossa kaikki samannimiset tietokannat pystyttiin yhditämään yhdelle tiedostoriville.
Tällainen tiedoston siistiminen ei kuitenkaan itsessään lisää informaatiota, joten pääsimme harjoittelemaan ulkoisen datan tuomista vanhaan tiedostoon informaation lisäämiseksi. Lisättäviä tietoja oli Afrikan internetinkäyttäjät maittain, konfliktien timanttikaivosten ja öljykenttien sijaintitiedot. Näistä tiedoista saisi tehtyä erittäin mielenkiintoisia ja informatiivisia teemakarttoja, joista parhaimmillaan eri tekijöiden yhteyksien ja syy-seuraussuhteiden päätteleminen on mahdollista. Kuten Alex Salminen totesi blogissaan, paikkatietoaineistojen mahdollistama paikkasidonnainen analyysinteko on erittäin hyödyllistä ja tärkeää paikkatietoantia (Salminen 2017). Olikin harmi, ettei kyseistä tiedostoa hyödynnetty teemakarttojen teossa enempää. Ainakin datan siistimisen ja yhdistämisen tavat ovat nyt hallussa, mikä lisää MapInfon käyttömahdollisuuksia.
Mielenkiintoista Afrikka-teemaa saimme kuitenkin jatkaa itsenäisellä tehtävällä, jossa tuli pohtia teemakartassa havaittavia ilmiöitä, jos tiedossa on aiempien tietojen lisäksi
- Konfliktin tapahtumavuosi
- Konfliktin laajuus/säde kilometreinä
- Timanttikaivosten löytämisvuosi
- Timanttikaivoksen kaivausten aloitusvuosi
- Timanttikaivosten tuottavuusluokittelu
- Öljykenttien löytämisvuosi
- Öljykenttien poraamisvuosi
- Öljykenttien tuottavuusluokittelu
- Internetkäyttäjien lukumäärä eri vuosina
Näistä tiedoista saisi tehtyä monia erittäin mielenkiintoisia teemakarttoja. Ajallisen aspektin lisääminen karttaan mahdollistaisi konfliktin syiden laaja-alaisemman tarkastelun. Kartasta voisi nimittäin nähdä, miten luonnonvarojen löytymisen ja kaivosten avaamisen ajankohdat ovat mahdollisesti vaikuttaneet konfliktien syntyyn ja ratkaisemiseen. Ilmiöiden vuosittaisen kehityksen kuvaaminen esimerkiksi animaation avulla lisäisi niiden etenemisen seurattavuutta. Internetkäyttäjien määrän alueellisen kasvamisen vaikutuksia olisi myös mielenkiintoista tarkastella.
Tällaisia teemakarttoja tulkitessa tulisi kuitenkin huomioida Afrikan eri maiden ja heimojen historiaa. Pelkkien karttojen perusteella tehdyt johtopäätökset saattava johtaa virhetulkintoihin jos muita tautatekijöitä ei huomioida. Esimerkiksi jos useampi konflikti on alkanut heti timanttikaivoksen avaamisen jälkeen on oletus se, että kaivos on ollut konfliktin alkamisen taustalla. Tosielämässä kyse saattaa kuitenkin olla pelkästä sattumasta.
UNEP:in eli Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman vuonna 2009 julkaistun raportin mukaan maailmassa on ollut vuoden 1990 jälkeen 18 konfliktia, joihin luonnonvarojen riistolla ja vähyydellä on ollut osaa. Raportin mukaan ympäristön saastuminen ja pula perustarpeista on suurempi konfliktin aiheuttaja, kuin luonnonvarojen ahnehtiminen. Luonnonvarat itsessään ovat harvoin konfliktin syy, mutta esimerkiksi kaivannaistoiminnan aiheuttama ympäristön saastuminen saattaa johtaa konfliktiin. Luonnonvaroilla on kuitenkin suuri rooli konfliktien ylläpitäjänä ja esimerkiksi Afrikassa timanteilla rahoitetaan paljon asekauppaa. Toisaalta yhteiset luonnonvarat voivat myös lisätä motivaatiota sovinnon aikaansaamiseksi.
Afrikan konfliktit on erittäin mielenkiintoinen aihe ja on harmi, ettei siihen paneuduttu enempää. Kurssikerran pääharjoituksena oli kuitenkin Suomen valuma-alue- ja järvisyyskartan teko (Kuva 1.), jossa aiemmin opittua aineistojen yhdistämistä hyödynnettiin. Tällä kerralla aineistojen käsittely luonnistui jo paljon helpommin ja itse kartan teko sujui nopeasti, sillä MapInfon komennot alkavat jo olla hallussa.
Valuma-alue- ja järvisyyskartasta näkee hyvin tulvariskin ja järvisyyden korrelaation. Kartassa tummemman sävyinen väri kertoo suuremmasta tulvariskistä. Onkin selkeästi havaittavissa, että riski on suurin Suomen etelä- ja länsirannikoilla. Järvisyysprosentista puolestaan näkee, että näillä tulvaherkillä alueilla järvisyysprosentti on pienin. Vähäjärvisyys siis edesauttaa tulvien syntyä, sillä järvialtaiden kapasiteetti sitoa, esimerkiksi lumien sulamisvesiä, on suuri pienentäen tulvariskiä. Suurimman tulvariskin valuma-alueet ovat lisäksi kooltaan pieniä, mikä viittaa siihen, että valuma-alue saattaa koostua vain yhden joen ympärille. Kapasiteetti tulvavesien sitomiseen pienen vesistön alueella on näin ollen pieni.
Tulvariski ja järvisyysprosentti -kartta on esimerkki onnistuneesta kahden muuttujan teemakartasta. Informaatioltaan kartta on korrekti ja selkeä. Esitettävät muuttujat tukevat toisiaan ja niiden yhteys on siksi helposti tulkittavissa. Värien käyttö on myös looginen, sillä kaikkein suurimman tulvariskin alueet näkyvät kartassa punaisena, joka mielletään vaaraan ja negatiivisen ilmiön värinä.
Lähteet:
- Salminen A. Viikko kolme: Afrikkaa ja tulvia. 10.2.17. <https://blogs.helsinki.fi/alexsalm/> (Luettu 20.2.17)
- UNEP, From Conflict to Peacebuilding. 2009.<http://www.unep.org/pdf/pcdmb_policy_01.pdf> (Luettu 20.2.17)