Toisella PAK-kurssikerralla jatkettiin MapInfoon perehtymistä ja teemakarttojen teon harjoittelua. Tällä kurssikerralla haastavuustasoa kuitenkin nostettiin, sillä tarkoituksena oli tehdä kahden eri muuttujan koropleettiteemakartta. Siinä kaksi eri ilmiötä kuvataan samassa kartassa hyvän kartan piirteet huomioiden, informatiivisesti ja toistensa suhdetta havainnoivasti. Karttapohjana käytettiin nimen mukaisesti koropleetti- eli valmista aluejakokarttaa, jossa ilmiön esiintymistä kuvataan väreillä ja sen eri sävyillä. Tämän päälle rakennettiin toisen ilmiön mahdollisimman järkevä symbolointitapa erilaisten diagrammien tai kuviointien muodossa.
Kahden muuttujan teemakartassa olennaista on, että havainnoitavat ilmiöt liityvät jotenkin toisiinsa ja siten kuvaavat niiden yhteisvaikutusta. Ei kuitenkaan ollut mikään helppo tehtävä keksiä teemoja, jotka samaan karttaan laitettuna tuottaisivat huomattavaa lisäarvoa. Suurin osa itseäisen työskentelyn ajasta kuluikin järkevän ilmiöyhdistelmän löytämiseen ja lopulta, kun tuntui ettei sellaista meinannut löytyä, täytyi vain arpomalla ruveta kokeilemaan ja yhdistelemään ilmiöitä.
Lopulta teemakarttani (Kuva 1.) kuvattaviksi ilmiöiksi valikoivat korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus ja eri asumismuodot Uudenmaan kunnissa. Tarkoituksena oli tarkastella, onko korkeakoulutettujen määrällä vaikutusta asumisuotoihin. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuutta kuvataan koropleettikartalla keltaisen ja vihreän eri sävyillä siten, että tummat sävyt kuvaavat korkeakoulutettujen suurempaa ja vaaleat sävyt pienempää kunnittaista osuutta. Asumismuotoja eli vuokra-asunnoissa asuvien lukumäärää ja rivi- ja pientaloissa asuvien osuutta puolestaan kuvataan kunnittain pylväsdiagrammeilla.
Kartasta näkee, että korkeakoulutettujen osuus on suurimmillaan 33-56% pääkaupunkiseudun ja sitä ympäröivissä kunnissa Helsingissä, Espoossa, Kauniasissa, Kirkkonummella ja Sipoossa. Korkea-asteen tutkinnon osuus laskee Helsingistä poispäin mentäessä ja esimerkiksi Hangossa, Karkkilassa ja Askolassa se on vain 17-21.7%. Asumismuotoja tarkastellessa vuokra-asunnossa asuvien lukumäärä on selkeästi korkein pääkaupunkiseudulla, mikä toisaalta selittyy sillä, että asuntojen ja asukkaiden kokonaislukumäärä on siellä myös suurin. Asuinmuotoja tarkastellessa asukkaiden lukumäärän vertaileminen väestöltään eri kokoisten kuntien välillä ei muutenkaan anna oikeaa kuvaa ilmiöstä, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia. Rivi- ja pientaloissa asuvat puolestaan kuvataan prosenttiosuuksina, mikä mahdollistaa kunnittaisen vertailun. Jälleen kerran Helsinki ja sen lähikunnat erottuvat – tässä tapauksessa rivi- ja pientaloissa asuvien osuuden pienuudella. Tämä osuus kasvaa ulompiin kuntiin mentäessä. Näiden havaintojen perusteella kartasta voisi päätellä, että kunnissa, joissa korkea-koulutettuja on vähän, asutaan enemmän rivi- ja pientaloissa, kuin kunnissa joissa heitä on paljon. Johtopäätöstä ei kuitenkaan kartan pohjalta voida pitää luotettavana, sillä asumismuotoihin vaikuttaa enemmän monet muut tekijät, kuten maan ja asumisen hinta, joita kartalla ei huomioida ollenkaan. Informatiivisuutta heikentää myös se, että kartan asumismuotoja eli vuokra-asunnossa asuvia sekä rivi- ja pientaloissa asuvia kuvataan eri yksiköillä, evätkä ne ole siksi keskenään vertailtavissa. Näin ollen karttaa ei voida pitää lainkaan onnistuneena vaan se on pikemminkin lukijalle epäselvä ja harhaanjohtava.
Tehtävän suurimpana opetuksena olikin, että kahden muuttujan koropleettiteemakartassa esitettävät asiat tulee aina valita tarkkaaan ja harkitusti. Arpomalla ja kokeilemalla tuskin saa hyvää ja informatiivista karttaa aikaan. Kartan laatijan on jo kartan tekovaiheessa tiedettävä, mitä ilmiöitä halutaan esittää hyvän lopputuloksen aikaansamiseksi.
Artikkeli I
Anna Leonocwizin artikkelissa ”Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship” (2016) käsitellään kahden muuttujan koropleettikarttoja tiedonvälittäjinä. Kahden muuttujan koropleettikartat ovat tärkeä tekniikka kartografisessa esittämisessä, mutta siihen liittyy myös haasteita erityisesti visuaalisesti helppolukuisen lopputuloksen aikaansaamisessa. Kartan lukijalle kahden muutujan teemakartan tulkitseminen luo usein myös haasteita ja virhetulkitoja, joita yhden ilmiön -kartoissa ei synny. Toisaalta vahvuutena on se, että niillä pystytään kuvaamaan kahden erillisen ilmiön lisäksi ilmiöiden välistä suhdetta.
Artikkelissa kerrotaan myös tutkimuksesta, jossa selvitetään ensimmäisen vuoden maantieteen opiskelijoiden kartanlukutaitoa Puolassa ja Liettuassa, joka tulosten mukaan on suhteellisen heikko. Ensimmäisen vuoden opiskelijana olen sitä mieltä, että jotkut kartografiset esittämistavat voivat olla haastavia, erityisesti jos teemakartassa muuttujia ja luokkia on monta. Kuitenkin koen kartanlukutaitoni olevan harjaantunut ja useamman muuttujan teemakarttojen luku on mielekästä ja mielenkiintoista. Kartan tekijnä puolestaan kokemattomuuteni näkyy enemmän. Onneksi erehdyksen kautta oppiminen on tehokasta ja epäonnistunueen kahden muuttujan koropleettiteemakarttan avulla pääsin taas hieman syvemmälle kartografian maailmaan.
Lähteet:
Leonowicz, A. (2006). Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship. Geografija 42: 1, 33–37.