Ihmiset haluavat kauhistella. Nykyään naapureita ei tunneta, joten heidän outoja toimiaan on vaikea ihmetellä ja paheksua. Onneksi nykymedia on täyttänyt tämän tyhjiön ja antaa kauhistelun aiheita tavan takaa, yleensä useampia joka viikko. ”Viskisensuurikeissi” on vain yksi satojen johdosta. Mutta koska se on niin tyypillinen, sen olemusta kannattaa analysoida.

Palautetaan ensin mieleen tapahtumaketjun päävaiheet. Hesari kirjoitti lauantaina, että aluehallintovirasto (tuttavallisemmin avi) on kieltänyt kahta yksityistä bloggaajaa kirjoittamasta blogeissaan viskistä. Sosiaalinen media tarttui syöttiin ja kauhisteli menettelyä. YLE uutisoi tästä laajasti.

Koska pääministerimme on osa modernia, nopeasti reagoivaa mediayhteiskuntaa, hänkin paheksui asiaa pääministerin haastattelutunnilla sunnuntaina. Hän totesi YLEn mukaan, että ”menee sellaisen holhouksen suuntaan, joka suoraan sanoen on mautonta. Jos blogeissa ei sovi kirjoittaa viskistä tai hyvistä sikareista, silloin meidän viranomaisillamme ei ole tarpeeksi tehtävää”.

Uutinen osoittautui kuitenkin ankaksi kuten aikaisemmin oli tapana sanoa. Avi ei ollut kieltänyt bloggareita kirjoittamasta viskistä, vaan oli kiinnittänyt huomionsa Olut & viski -tapahtuman nimeen ja sen kotisivuun, jossa on rikottu väkevien alkoholijuomien mainostamiseen kohdistuvaa lakia.

Kuvaavaa on, että kohun perustan pettäminen ei ollut enää suuri keskustelunaihe sosiaalisessa mediassa. Miksi olikaan, koska se ei ole sellainen mehevä juttu, jota kannattaa kavereille kertoa.

Kuten kuvaus osoittaa, kyseessä oli myrsky viskilasissa tai vielä pienemmässä lasissa, snapsilasissa. Tämä, niin kuin monet muutkin vastaavat kohut, syntyi väärinymmärryksestä. Miksi sitten näin aina käy, käy, käy…

Siihen on kaksi syytä. Toinen on ihmisten tarve kuulla sellaista, mitä he haluavat kuulla. Olemme ylpeitä siitä, että Suomessa on luotettavat virkamiehet, jotka eivät sorru lainkiertoon eivätkä lahjuksiin. He tietävät säädösten pykälät ja noudattavat niitä. Samaan aikaan meitä kuitenkin rassaa se, että viranomaiset syynäävät pikkutarkasti meidän tekemisiämme, ikään kuin heillä ole muuta tekemistä – mihin Stubbkin viittasi.

Teema oli siis herkullinen: typerät virkamiehet yrittävät rajoittaa sananvapautta.

Toinen syy väärän tiedon levittämiseen on kognitiivinen laiskuutemme. Emme jaksa selvittää, onko asia niin kuin kuvittelemme sen olevan, vaan pistämme juttua eteenpäin sen kummemmin miettimättä. Hyvien juttujen välittäminen on tapa saada huomiota lähiympäristössä tai netissä. Onhan hyvä tarinankertoja aina ollut korkealla sosiaalisessa arvoasteikossa.

Mitä tällaisesta pienimuotoisesta kohusta jää elämään? Suuri osa suomalaisista on nähnyt vain alkuperäiset kauhisteluotsikot – toivottavasti pääministeri ei kuulu heihin. He ovat saaneet uuden hauskan esimerkin ”typerät laiskat virkamiehet” -diskurssiinsa. Juttua voi sitten levittää eteenpäin kavereille vaikkapa olutta tai viskiä siemaillessa.

Toinen seuraus episodista on Olut & ? -tapahtuman nouseminen suuren yleisön tietoisuuteen. Tämä näkyy sitten kävijämäärissä. Oma bloginikin on pieneltä osaltaan auttamassa tässä asiassa. Se ei ollut tarkoitus, mutta näinhän se menee.