Taloutemme tökkii pahasti. Tuloerot kasvavat. Usko demokratiaan horjuu, ihmiset eivät jaksa käydä äänestämässä. Poliiseja syytetään virkarikoksista. Poliitikot eivät pysty tekemään tarpeellisia päätöksiä. Huonolta siis näyttää. Onneksi joulukuussa ilmestyy vuosittain kansainvälinen vertailu, jossa pistetään maat järjestykseen sen mukaan, missä menee huonosti ja missä vielä huonommin.

Fragile States Index mittaa valtioiden surkeutta, sitä miten kaukana ne ovat ihannevaltiosta, sellaisesta joka luo kansalaisilleen hyvät olosuhteet elää. Monimutkaisen laskutoimituksen takana on sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia mittareita. Sosiaalisia oloja kuvaavat muun muassa maastapako, ryhmien kaltoinkohtelu ja pakolaisongelmat. Talouden indikaattorina ei käytetä bruttokansantuotetta, vaan talouden vakautta ja köyhyyden määrää. Politiikan onnistumisesta kertovat ihmisoikeustilanne, julkiset palvelut ja erilaiset turvallisuustekijät.

Jokainen maa on arvioitu 12 indikaattorin osalta skaalalla 0-10. Jos kaikki on niin kuin asioiden tulisi olla, saa 0 virhepistettä. Kymmenen kuvastaa täydellistä surkeutta. Näin saadaan yhteenlaskettuna indeksi, jonka vaihteluväli on 0-120.

Ei ole yllätys, että eniten miinuspisteitä saavat monet Afrikan maat. Seitsemäntenä takapäästä on Afganistan, seuraavien joukossa myös Jemen, Haiti, Pakistan ja Irak. Ei siis suuria yllätyksiä.

Maantieteellisen Euroopan ”kärjessä” on Georgia (Gruusia), sijalla 63. takapäästä laskettuna. Venäjä ja Valko-Venäjä sijoittuvat myös eurooppalaisittain huonosti. EU-maista Kypros päihittää huonoudessa Romanian, Bulgarian ja Kreikan. Maantiede ei kuitenkaan ratkaise kaikkea: Botswana on parempi maa kuin Bosnia ja Serbia.

Indeksi on tarkoitettu mittamaan maiden haurautta, räjähdysherkkyyttä ja politiikan täydellistä epäonnistumista. Kaikki maat ovat kuitenkin mukana. Siksi samoilla kriteereillä voidaan mitata valtioita, jotka eivät ole hälytystilassa tai suuresti riskialttiita, vaan vakaita tai jopa hyvin vakaita.

Kuten uutisissa on kerrottu, Suomi on ainoana kaikkein korkeimmassa kastissa. Kintereillä ovat odotetusti muut Pohjoismaat, Sveitsi ja Uusi Seelanti. Ainoa kriteeri, missä emme ole kymmenen kärkimaan joukossa on talouden kehitys.

Kun suomalaisilta kysytään, mikä on tärkeintä elämässä, monet vastaavat: se että saa palkkaa 28 euroa tunnissa eikä 26. Tosiasiassa monet muut asiat ovat tärkeämpiä: se että poliisiin voi luottaa, se että kaikilla on mahdollisuus opiskella, se että poliitikot eivät kahmi kaikkea itselleen, se että lapsilla on turvallinen koulutie. Näitä asioita pidetään itsestäänselvyyksinä. Kun silmäilee 178 maan listaa, ymmärtää, että nämäkin asiat voivat olla toisin.

Olemme kovasti huolissamme talouden tilastamme. Varmaan syystäkin. Ja on totta, että taloudellinen vauraus luo puitteet monelle hyvälle yhteiskunnassa. Fragile States Index, kuten monet muutkin onnellisuutta ja hyvinvointia mittaavat indeksit, kertovat kuitenkin siitä, että ihmisten kannalta tärkeät asiat eivät seuraa suoraan valtion taloudellisesta tilasta. Kivijalka muodostuu muista asioista: ihmisten tavasta ajatella ja toimia. Olennaista on siis, kestääkö tämä kivijalka muuttuvan maailman melskeissä.