Putinin väki kovilla

Kalle Kniivilän kirja Putinin väkeä kuvaa Putinin kannattajien mielialoja vuosi sitten. Nyt olisi uuden kirjan aika. Ne syyt, jotka ovat saaneet heidät kannattamaan Putinia, ovat suurelta osin kadonneet. Siksi analyytikot pohtivat, kuinka monta kuukautta luottamus Putiniin voi jatkua.

Kniivilä on haastatellut kirjaansa varten Putinin kannattajia etupäässä Moskovan ulkopuolella. Kannatuslukemat kasvavat mitä kauemmaksi suurista metropoleista mennään.

Venäjää omalta turvalliselta kotisohvalta tarkkaileva voi ihmetellä Putinin suurta suosiota, mutta kun kuuntelee Kniivilän haastattelemien ihmisten rehellisentuntuisia selityksiä, Putinin saama tuki tuntuu hyvin luonnolliselta. Oikeastaan mihinkään muuhun johtopäätökseen ei niistä lähtökohdista voi tullakaan.

Kaikkien vastaajien yleissanoma on sama. Venäjää kohtasi 90-luvulla valtava taloudellinen ja henkinen lama, jonka syvyyttä ulkopuolisen on vaikea tajuta. Ihmiset näkivät oikeasti nälkää. Hyvin monelta meni työpaikka. Samaan aikaan kapitalismi ja markkinatalous näyttivät rujoimman puolensa, kun jotkut äkkirikastuivat kansa yrittäessä pysyä hengissä.

Hädässään kansa ei heti huomannut, että alennustilan seurauksena Venäjä menetti täydellisesti arvostuksensa ulkomailla. Sitä ei kuunneltu eikä sen mielipiteelle annettu minkäänlaista arvoa. Kun poliitikot ja media kertoivat tästä ihmisille, syntyi henkinen alennustila. Meitä kiusataan ja nöyryytetään, vaikka olemme suurvalta ja vaikka olemme henkisesti muita parempia. Tämäkin sattui syvälle.

Ei ole vaikea nähdä, että tällaisessa tilanteessa Putinin kaltaiselle johtajalle oli suuri tilaus. Kansa ei niinkään kaivannut vapautta, sen kokemiseen riitti mahdollisuus matkustaa lomalle Turkkiin tai Suomeen. Se mitä kansa halusi, oli vakaus, järjestys ja ulospääsy sekasorrosta.

Putin loi vähitellen vakautta. Yhteiskunta alkoi asteittain toimia niin kuin sen toivottiin toimivan. Verot saatiin kerättyä, koulujen opettajille maksettiin palkkaa, oikeuslaitos rupesi notkahdellen toimimaan. Se että välillä oligarkit ja rääväsuut saivat kyytiä ja epäilyttäviä tuomiota, ei kansaa hetkauttanut. Heistä Putinin väki ei muutenkaan pidä.

Vakauden ohella kansa alkoi kokea vaurautta. Elintaso nousi. Monet pääsivät takaisin töihin. Joillakin riitti rahaa jopa autoon ja omaan asuntoon. Ei siinä merkinnyt, että syynä oli yhtä paljon öljyn hinnannousu kuin Putinin politiikka. Ajattelu muistuttaa tapaa, jolla venäläiset muistelevat, kuinka ”Stalin voitti sodan”. On liian monimutkaista pohtia, voittiko Neuvostoliitto sodan Stalinin ansiosta vai Stalinista huolimatta.

Mutta tänään kaikki on toisin. Taloudellinen vakaus on mennyttä. Elintaso on laskemassa. Kansainvälisesti Venäjä on totisesti paljon enemmän esillä kuin aikaisemmin. Sitä ei voi enää sivuuttaa. Tästä asemasta on kuitenkin maksettu kova hinta. Eikä Venäjä istu vieläkään tasavertaisena partnerina globaaleissa neuvottelupöydissä.

Tästä eteenpäin mitataan Putinin väen lojaalisuutta ja kärsivällisyyttä. Kuinka kauan usko ja luottamus kestää? Vai ratkaisevatko tulevaisuuden aivan muut ihmiset kuin Kniivilän kuvaamat Putinin kannattajat? Vallan liepeillä liehuvat nationalistit? Ehkä talouden nyöriä kiinni pitävät oligarkit. Vai herääkö moskovalainen ja pietarilainen intelligentsija horroksestaan ja alkaa määritellä Venäjän suuntaa?

Tänään Venäjällä ei kukaan tätä ajattele, mutta kun tammikuun alun juhlaputki on siellä ohi, kylmä arki koittaa. Hyvän uuden vuoden toivotukset ovat saaneet uuden sävyn.

2 thoughts on “Putinin väki kovilla

  1. Kiitos mainiosta yhteenvedosta, luin sattumalta saman kirjan ja vielä Ville Haapasalon 1. omaelämänkerrallisen kirjan. Siitä saa tukea samansuuntaiselle pohdinnalle. Ja siihen että Kallen pitäisi kirjoittaa oikeastaan uusi kirja, kun tilanne on muuttunut, voinkin kertoa että uusi kirja on juuri ilmestymässä…
    Syyskuussa kohottauduin nojatuolista ja tein kahden viikon matkan itään: parituhatta km auton penkillä ja haastatteluja matkan varrella. Lähialueilla oli merkkinä muutoksesta mm. Itä-Ukrainalaisten pakolaisten sijoittaminen Läskelään, ja etäämpänä paikallisen kauppiaan ja kuljetusalan yrittäjän huolestuneisuus, Suomeen suuntautuva business epäilemättä kärsii tuntuvasti ja pienyrittäjät ovat vaikeuksissa. Kauempana idässä oli merkkinä epäluulo meitä ulkomaalaisia kohtaan sikäli kuin emme olleet ennestään tuttuja: ”miksi olette täällä?” -kysymykseen piti onnistua vastaamaan, ennen kuin teekupit nostettiin pöytään.
    Mutta ainakaan tuossa vaiheessa epäluulo ei kohdistunut maan omaan hallitukseen. Yhtä mahdollisesti ne suuntautuvat juuri meitä vastaan hallituksen sijaan.
    Vuoden kuluttua lienemme viisaampia.
    Uudenvuoden tervehdyksin
    Leo
    .

  2. Hieman näitäkin asioita pohdin maaliskuussa ilmestyvässä kirjassani 🙂
    http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9522643831

    Alkaneesta vuodesta Mark Galeotti toteaa osuvasti näin: ”With the Kremlin increasingly lacking in ideas and strategy and its resources running low, 2015 is likely to be a tense, dangerous year for Russia. Putin must just hope for, well, not too much stuff to happen.”
    http://www.bne.eu/content/story/stolypin-2015-will-be-russias-year-ruling-dangerously

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *