Kun legendaarinen Ajankohtainen kakkonen lopetettiin, monet ihmiset olivat suruissaan, koska he kokivat, että ohjelma auttoi heitä ymmärtämään paremmin maailman menoa. Suruun ei ollut kuitenkaan aihetta. Satunnaisten päivän kohujuttujen ruotiminen ei maailmankuvaamme täydennä, vaan pikemminkin sekoittaa. Tilalle tarvittaisiin Epäajankohtainen kakkonen, joka syventyisi ikuisiin kysymyksiin.

Ajankohtaisen kakkosen arkiston suosituimmissa ohjelmissa käsitellään sellaisia aiheita kuten ”Jallu ja Kalle haudataan”, ”Halpeneeko ulkomailta saatu hoito?”, ”Kyllä, Suomessa saa harrastaa seksiä lemmikkinsä kanssa”, ”Jopa yli puolet moottoripyöristä ajaa meluputkilla”. Nämä kaikki ovat tärkeitä teemoja, mutta niiden vatvominen hautaa alleen maailmassa tapahtuvat isot asiat. Jotteivat nämä isot asiat unohtuisi, niitä pitäisi käsitellä joka viikko. Tässä jokaviikkoisen Epäajankohtaisen kakkosen teemalista.

Maanantait omistetaan globaalille ja paikalliselle eriarvoisuudelle. Onko oikein, että yhdelle jalkapallonpelaajalle maksetaan kymmenen kertaa enemmän tossujen käytöstä kun maksetaan kenkiä valmistavan tehtaan kaikille työntekijöille yhteensä? Miksi vain rikkailla on mahdollisuus kiertää laillisesti veroja? Miten kristityksi itseään kutsuvat ihmiset perustelevat eriarvoisuutta? Voiko asialle tehdä jotakin vai onko kyseessä jonkinlainen luonnonlaki?

Tiistaina ruodittaisiin kysymystä, miksi ihmisten on niin vaikea uskoa järjen ääntä. Jotkut syövät itsensä hengiltä, toiset jämähtävät liikkumattomuuden tilaan, kolmannet tupruttavat tupakkaa, neljännet juovat itsensä humalaan, vaikka tietävät, että se ei ole hyväksi sikiölle tai että heistä tulee aggressiivisia. Mikä saa tämän kaikan aikaan, evoluutiohan on tehnyt meistä Homo sapiensin?

Keskiviikon teemana olisi sivilisaatioiden törmäys. Perustuuko länsimaiden asukkaiden usko oman kulttuurinsa ylivoimaisuuteen tosiasioihin vai meille syötettyyn pajunköyteen? Onko länsimaalaisen henki todellakin kymmenen kertaa arvokkaampi kuin muiden? Onko perusteltua pakottaa muut omaksumaan meidän kulttuurimme?

Torstaina keskusteltaisiin siitä, tarvitaanko maailman kehittymiseen jatkuvaa taloudellista kasvua? Onko loputon kasvu edes mahdollista? Sataako tällaisen dogmin ylläpitäminen vain joidenkin laariin? Onko kasvulle olemassa vaihtoehto, joka toisi paremmat olosuhteet ihmisille ilman kasvun haittoja?

Perjantaina keskusteltaisiin siitä, miksi näistä asioita ei keskustella. Tai puhutaan joskus, mutta samalla vakavuudella kuin siitä, että pääministeri on kerran yrittänyt vaikuttaa siihen, mitä hänestä sanotaan. Onko jonkun etu, että nämä isot asiat lilluvat tietoisuudessamme vain jonkinlaisena taustahälynä, josta ei saa otetta? Emmekö jaksa käsitellä näitä asioita, koska emme voi niille mitään?

Tiedän, että ehdotus Epäajankohtaisen kakkosen aloittamisesta kaatuu Yleisradion finanssipäällikön esittämiin laskelmiin. Ohjelma saa ennakkoarvion mukaan vain 200 000 katsojaa päivittäin. Se on aivan liian vähän, koska Yleisradion ohjelmilla on oltava riittävästi katsojia, muuten sen rahoittaminen yhteiskunnan varoista ei ole peruteltua.

Mutta jos ennakkoarvio onkin väärä. Jos vaikka 700 000 suomalaista innostuisi ohjelmasta ja suorastaan odottaisi maanantaita kuullakseen, mitä asiantuntijat tällä kertaa asiasta sanovat. Maailma ei ehkä muuttuisi heti paremmaksi, mutta vaikutus voisi olla nähtävissä 45 vuoden kuluttua – ja se olisi hitusen suurempi kun mitä Ajankohtainen kakkonen sai aikaan.