Opetus- ja kulttuuriministeriössä puhaltavat raikkaat tuulet. Sen tulevaisuuskatsaus 2014 Osaamisella ja luovuudella hyvinvointia on ministeriön dokumentiksi poikkeuksellisen selkeäsanainen ja eteenpäin katsova.Nyt ministeriö kutsuu tohtoriopiskelijat, tohtorit ja työnantajat verkkoaivoriiheen pohtimaan, mihin tohtoreita tarvitaan.En usko sataprosenttisesti näiden nettikyselyjen kaikkivoipaisuuteen, mutta paljastan kuitenkin, mitä itse suunnilleen tästä asiasta ajattelen.
Varmaan kaikki ovat jo ymmärtäneet, että selvästi suurin osa tohtoreita sijoittuu tulevaisuudessa yliopistojen ja tutkimuslaitosten ulkopuolelle. Kun eläkkeellesiirtymisbuumi on ohi muutaman vuoden päästä, suomalaisissa yliopistoissa vapautuu paikka joka kymmenennelle uudelle tohtorille.Tietysti asiaa pitää tarkastella nykyään globaalisti tai ainakin eurooppalaisittain. Mutta kilpailu useimmissa maissa on yhtä kova kuin Suomessa.
Useat on myös ymmärtäneet sen, että tohtorien tulevien työnantajien profiilin muutos saa ja sen täytyy näkyä tohtorikoulutuksen sisällöissä. Tulevaisuuden Suomessa tohtorikoulutuksen saaneita tarvitaan kaikkialla yhteiskunnassa: yrityksissä, ministeriöissä, järjestöissä, kouluissa, mediassa. Tohtorit tuovat mille tahansa työpaikalle tutkimuksellisen näkökulman. Heidän tulisi olla uudistusten vetureita ja luovan ajattelun esimerkkejä.
Tohtorikoulutus ei kaikissa tapauksissa takaa, että sen saaneella henkilöllä on nämä ominaisuudet, ja työpaikoilla on usein myös niitä, joilla on kyky tähän myös ilman muodollista tutkijakoulutusta. Mutta tohtoriopinnot ovat hyvä ennuste sille, että työntekijällä on rohkeutta ja kykyä kulkea uudenlaisen ajattelun eturintamassa.
Tohtorin taidot muodostuvat kolmesta tekijästä. Ensinnäkin hänellä tulee olla kyky käyttää hyödyksi koko tiedemaailman tuottamaa tutkimustietoa. Ilman tätä taitoa hän on vain omien tutkimuksiensa varassa. Tiedon käyttäjän näkökulmasta ei ole väliä, kuka on alkuperäinen tiedon tuottaja.
Toiseksi tohtorilla pitää olla kyky nähdä omassa ympäristössään asioita, joita pitäisi tutkia ja selvittää; ei riitä, että hän on vain toimeksiantojen suorittaja. Kolmanneksi hänen pitää hallita tieteellisten tutkimusmetodien käyttö, muuten hänen koulutuksensa on mennyt hukkaan.
Toki vaaditaan myös muita taitoja: kykyä johtaa ryhmää ja tehdä yhteistyötä. Kun tutkija astuu oman opinahonsa ulkopuolella, kasvaa tarve myös uudenlaiselle kielitaidolle: hänen on osattava puhua omasta tutkimusalastaan siten, että häntä ymmärtävät muutkin kuin omat tutkijakollegat.
Nettiaivoriihi päättyy kuvalliseen tehtävään. Kuvista pitää ensin valita yksi ja kertoa sen avulla, miten ymmärtää tohtorikoulutuksen tavoitteet. Ajattelin ensin valita tämän:
Sokkelo kuvaa hyvin tiedon monimutkaista kenttää. Tutkijan on navigoitava itsensä sen läpi ja ohjattava muut ymmärtämään ja pohtimaan sellaisiakin asioita, joihin tieteellä ei ole tarjota yksiselitteistä vastausta. Mutta sitten valitsin kuitenkin toisen kuvan:
Kuvan voi ymmärtää eri tavoin:
- Monta kättä yhdessä: tieteellinen tieto syntyy yhteistyönä, se on kollektiivinen saavutus.
- Kuvan ihmiset peukuttavat tieteen ja tutkimuksen puolesta.
- Kuvassa kädet ovat myös nyrkissä: yksi tutkimuksen tehtävä on yrittää pelastaa maailma konflikteilta ja vastakkainasettelulta, eriväriset kädet voisivat myös viitata tähän.
- Kädet kurottavat ylöspäin. Tiede tavoittelee jotakin parempaa ja enempää. Se kurottelee taivaalle.