Venäjä ei menesty kovin hyvin oikeastaan missään eri maarankingeissa, jos ei oteta urheilua huomioon. Mutta nyt kun kaikki vertautuu Ukrainaan, Venäjän tilanne ei ole niin surkea. Kun Venäjän TV-uutisissa uutisoitiin Doing business maarankingistä, ensin kerrottiin toki listan kärki, mutta sitten ruutuun ilmestyivät Venäjän ja Ukrainan sijaluvut: 64. ja 112. Ukrainan huono luku ei selity vain sotatilalla; vuosi sitten sijoitus oli lähes yhtä huono. Kommersant-lehden viikkoliite Vlast kysyi samassa hengessä joiltakin avainhenkilöiltä, miten on demokratian laita on näissä kahdessa maassa. Tällaiset vastaukset lehti julkaisi:

”Kaiketi Ukrainassa. Siellä on vasta alettu painostaa joukkoviestimiä, meillä se on jo viety päätökseen. Siellä presidentinvaaleissa on vaihtoehtoja, meillä ei.” Jevgeni Saburov, Krimin tasavallan ex-pääministeri.

”Venäjällä on enemmän demokratiaa, mutta Ukrainassa on enemmän vapautta.” Pjotr Deinekin, Venäjän armeijan komentaja 1991-1998.

”Ukrainassa. Mitä suositumpi johtaja on, sitä vähemmän maassa on demokratiaa. Kaikki autoritääriset hallinnot ovat syntyneet suuresta rakkaudesta karismaattiseen johtajaan.” Marat Gelman, ”poliittinen teknologi”, galleristi.

”Venäjällä. Ivano-Frankovskissa teatterin johtaja sanoi, että hänen teatterissaan ei esitetä koskaan Saatana saapuu Moskovaan -näytelmää.” Teatteriohjaaja Roman Viktjuk viitaten kiistaan esittää kyseinen näytelmä Länsi-Ukrainassa.

”Ukrainassa ei ole paljonkaan vapautta eikä demokratiaa, mutta Venäjällä ei ole sen enempää, mutta meillä on paremmat mahdollisuudet tulla demokraattiseksi maaksi.” Viktor Juštšenko, Ukrainan presidentti 2005-2010.

”Moskovan nuorisolla on kaikki vapaudet, mutta parlamentti on alistettu presidentille, mikä on totalitaarisen hallinnon ominaisuus. Meillä on parlamentissa oppositio. Meillä valtaapitävät painostavat mediaa, mutta olemme kuitenkin jotenkin vapaampia.” Svjatoslav Vakartšuk, Ukrainan ehkä kuuluisimman rockbändin Okean Elzy keulahahmo.

Kansainväliset maavertailut kertovat omaa kieltään. Viimeisin maailman demokraattisuusindeksi on vuodelta 2013. Sen mukaan Ukraina on sijalla 80, Venäjä 122. Lehdistövapauden mittari helmikuulta 2014 antaa Ukrainalle sijan 127, Venäjä on sijalla 148.

Luvut vahvistavat yleistä mielikuvaa: sekä Ukraina että Venäjä ovat kaukana siitä, mitä olemme tottuneet nimittämään demokratiaksi. Maiden kehitys on ollut kuitenkin hyvin erilainen. Ukrainassa on pidetty jotakuinkin rehelliset vaalit, joissa on ollut aidosti vaihtoehtoja. Sen seurauksena kansa on vaihtanut vallanpitäjiä aina kun siihen on annettu mahdollisuus. Uusi hallinto on kuitenkin osoittautunut aina edellistä surkeammaksi. Tuloksena on demokratian irvikuva ja talouden täydellinen rappio.

Venäjällä on ollut näennäisesti vapaat vaalit, mutta aitoa poliittista kamppailua puolueitten välillä ei ole ollut sitten Jeltsinin valinnan jälkeen, jolloin tilanne oli niin täpärä, että länsimaitten piti tulla varmistamaan niille mieleisen ehdokkaan voittaminen. Sen jälkeen maa on porhaltanut yhden puolueen tahdissa. Vaihtoehdot ovat olleet lähinnä näennäisiä. Taloudellisesti Venäjällä on mennyt paljon paremmin kuin Ukrainalla, kiitos korkean öljyn hinnan.

Voidaan aiheellisesti kysyä, onko ylipäätänsä mahdollista, että Ukraina ja Venäjä saavuttavat demokratiaksi kutsuttavan tilan seuraavan 20 vuoden päästä. Tuskin. Samaan aikaan itse demokratian käsitettä joudutaan pohtimaan uudestaan. Meidän on määriteltävä, onko viime aikoina nopeasti levinnyt ”katudemokratia” kansanvallan korkein muoto vai osoitus siitä, että ”oikea” demokratia ei toimi.