***suomenkielinen versio alla***

Eero Tarasti: Zum deutschen Einfluss auf die finnische Musik

Die Geschichte der finnischen Musik beweist, dass sie immer ein fester Teil der europäischen Tonkunst gewesen ist. Der Kanon der Kunstmusik, der fast ausschließlich aus deutscher Musik besteht, hat in Finnland feste Wurzeln geschlagen. Die Bibliothek von Antti Chydenius in Kokkola zeigt, dass schon im 18. Jahrhundert die neuesten Kompositionen von Haydn, Mozart und Beethoven in Finnland gespielt wurden. Die besten Musiker in unserem Land – Friedrich Pacius und Richard Faltin – waren beide Deutsche. Das Leben von Louis Spohr, Hofmusiker in Kassel und Lehrer von Pacius, diente als Vorbild für die Gestaltung des Musiklebens in Helsinki. Der Schwiegersohn von Pacius, Karl Collan, hat das Kunstlied in Finnland eingeführt.

Der bekannteste finnische Komponist Jean Sibelius (1865-1957) ist durch den Unterricht bei seinem Lehrer Martin Wegelius stark vom Wagnerismus beeinflusst. Sibelius erhielt seine Grundausbildung in Berlin bei Professor Albert Becker und in Wien bei dem Komponisten Karl Goldmark. Der finnische Nationalstil wurde im Jahr 1892 mit der Uraufführung der Kullervo-Sinfonie geboren. Danach konzentrierte Sibelius sich auf zwei traditionelle deutsche Genres: die Sinfonie und die sinfonische Dichtung. Er wollte vor allem als exzentrischer, aber vollwertiger Vertreter der großen Tradition der deutschen Sinfonie (Beethoven, Brahms, Bruckner) gelten.

Durch Sibelius wurde die Sinfonie zum zentralen Teil der klassischen Musik Finnlands, ein Prüfstein für alle bedeutenden finnischen Komponisten von Melartin, Madetoja, Kokkonen, Sallinen bis hin zu Rautavaara, Hämeenniemi, Kaipainen und Segerstam (der den Weltrekord hält: Er hat bisher insgesamt 270 Sinfonien komponiert). Die Sinfonie wurde zu einer finnischen Kulturinstitution, denn sie verband die Seele, den Geist und die Tiefsinnigkeit der deutschen Musik mit der durch Asketismus und Religiosität geprägten finnischen Ernsthaftigkeit. Vor und nach dem Zweiten Weltkrieg wurden die Kontakte von finnischen Musikern zu Deutschland immer enger, und zum Beispiel die Sängerinnen Aulikki Rautavaara und Lea Piltti machten in den 30er und 40er Jahren in Deutschland Karriere. Nach dem Zweiten Weltkrieg rekrutierten die deutschen Opernhäuser immer mehr finnische SängerInnen. Die Bassisten Martti Talvela und Matti Salminen wurden bei den Bayreuther Festspielen geradezu gefeiert. Auch viele finnische Komponisten waren in Deutschland sehr erfolgreich, und dort werden auch weiterhin viele ihrer Werke (ur)aufgeführt.

***

Saksan vaikutus Suomen musiikkiin

Suomen musiikin historia osoittaa, että se on aina ollut kiinteä osa eurooppalaista säveltaidetta. Taidemusiikin kaanon, joka on yhtä kuin saksalainen musiikki, juurtui Suomeen. Jo 1700-luvulla meillä kuultiin tuoreimmat uutuudet Haydnilta, Mozartilta ja Beethovenilta, kuten Antti Chydeniuksen kirjasto Kokkolassa osoittaa. 1800-luvun parhaimmat muusikot maassamme olivat saksalaisia: Friedrich Pacius ja Richard Faltin. Paciuksen opettajan, Kasselin hovimuusikon Louis Spohrin elämä oli mallina sille, miten musiikkielämä Helsingissä järjestettiin. Paciuksen vävy Karl Collan toi saksalaisen liedin Suomeen.

Suomen tunnetuin säveltäjä Jean Sibelius (1865-1957) kasvoi opettajansa Martin Wegeliuksen wagnerismin hengessä. Sibelius sai peruskoulutuksensa Berliinissä prof. Albert Beckerillä ja Wienissä säveltäjä Karl Goldmarkilla. Suomalainen kansallinen tyyli syntyi 1892 Kullervo-sinfonian kantaesityksen myötä. Jatkossa Sibelius keskittyi kahteen saksalaisen perinteen keskeiseen musiikkilajiin: sinfoniseen runoelmaan ja sinfoniaan. Hän halusi ensi sijassa esiintyä suuren saksalaisen sinfoniaperinteen – Beethoven‒Brahms‒Bruckner – omintakeisena, mutta täysivaltaisena edustajana.

Hänen myötään sinfoniasta tuli suomalaisen taidemusiikin keskeinen laji, kaikkien merkittävien säveltäjien koetinkivi Melartinista, Madetojasta, Kokkosesta, Sallisesta Rautavaaraan, Hämeenniemeen, Kaipaiseen ja Segerstamiin (maailmanennätys 270 sinfoniaa tähän saakka). Sinfoniasta tuli suomalainen kulttuuriyksikkö, koska siinä yhdistyi saksalaisen kulttuurin sielukkuus (Geist) ja syvällisyys (Tiefsinnigkeit) suomalaiseen askeettiseen, uskonnollishenkiseen vakavuuteen. Suomalaisten muusikkojen Saksan yhteydet kehittyivät sodan molemmin puolin, Aulikki Rautavaara ja Lea Piltti loivat uransa siellä 30- ja 40-luvuilla ja sodan jälkeen saksalaiset oopperatalot rekrytoivat ahkeraan suomalaislaulajia. Bayreuthin juhlittuja bassoja olivat Martti Talvela ja Matti Salminen. Monet säveltäjät loivat uraansa Saksassa ja heidän teoksiaan esitetään siellä.

Teksti: Eero Tarasti