Yliopistoilta ja tieteeltä vaaditaan kansainvälistymistä, sillä toiminnan kansainvälisyyttä pidetään sen laadun merkkinä. Kansainvälisyydellä on entistä enemmän merkitystä myös oikeustieteen alalla. Kansainvälisyys ei kuitenkaan ole itseisarvo. Lakimieskoulutuksen päämäärät ovat edelleen valtaosin kansallisia, eikä kansallista oikeuskulttuuria olisi ilman tätä tukevaa tiedettä. Jos me kaikki yksinomaan tavoittelisimme artikkelien julkaisemista Oxford University Pressin aikakauslehdissä ja kokoomateoksissa, kuka kirjoittaisi suomeksi ja ruotsiksi meidän oikeutemme asioista? Julkaisurintamalla julkaisut pisteytetään kolmeen luokkaan. Julkaisufoorumissa, joka tämän tekee, on onneksi oikeus- ja yhteiskuntatieteiden edustajia. Näin joitakin julkaisuja on voitu nimetä kansainvälisesti korkeatasoisiksi referee-julkaisuiksi, vaikka ne ovatkin kotimaisilla kielillä.
Oikeusyhteisömme on edelleen pitkälle kotimainen, vaikka tuota kotimaisuutta pitää ajatella uudella tavalla. Pohjoismaisuus on osa oikeutemme historiaa, eikä niinkään jotakin vierasta ja ulkoista. Saksasta olemme ottaneet vaikutteita 1800-luvulta lähtien. Pohjoismaat ja Eurooppa ovat meille kotikenttää, eivät jotakin vierasta tai kansainvälistä. Kansainvälistyminen ei uhkaa kansallista, vaan jopa tukee sitä, sillä tämän kansainvälisen viitekehyksen valossa tulemme tietoisiksi siitä, mitä meillä on.
Kansainvälistymistäkin on niin monenlaista, että olisi sääli nimetä kaikki erottelematta vain tämän yhden termin alle. Pohjoismainen yhteistyö perustuu näkemykseen yhteiskuntiemme samankaltaisuudesta. Yhteys on historiallista ja kulttuurista, arvojen välittämää. Mutta tämäkin yhteisyys tai samankaltaisuus tulee esille vasta, kun sen rinnalle asetetaan jotakin perusteiltaan erilaista. Tiedekunta on saanut professuurin pohjoismaisen oikeuden tutkimukseen ja opetukseen.
Oikeustieteen alalla on viime vuosina saatu aikaan pitkälle menevää yhteistyötä Kiinan yhteiskuntatieteiden akatemian ja yliopistojen kanssa. Kiinan kiinnostavuus piilee tietysti siinä, että Kiinan ja Suomen oikeudella on niin vähän yhteistä. Kiinan poliittinen historia ja sen myötä oikeushistoriakin poikkeavat olennaisesti eurooppalaisesta kehitystiestä. Silti edes Kiinan oikeutta ei voi lähestyä täysin meille vieraana. Kiinassakin oikeuden kautta vaikutetaan yhteiskunnan toimintaan ja kehitykseen. Esimerkiksi ympäristöongelmat tai kaupungistumisen kysymykset ovat Kiinassa mittaluokaltaan valtavia, mutta perimmältään kohtaamme jossakin muodossa meillekin tuttuja ongelmia.
Voimme mielekkäästi oppia toinen toisiltamme siinä, kuinka erilaiset ongelmat olisi viisasta kohdata. On hyvin arvokasta, että tutkimusta voidaan tehdä tutkimusryhmissä, joissa on edustajia myös Kiinasta. Pekingin yliopistosta on tulossa tiedekunnalle ja koko yliopistollekin entistä tärkeämpi kumppani. Tiedekunta osallistuu marraskuussa Pekingin yliopistolla järjestettävään Pure Finland -tapahtumaan, jossa Suomi esittelee osaamistaan.
Nykymaailmassa asiat yhdistyvät nopeasti, yllättävästi ja ennakoimattomasti. Esimerkiksi meksikolaisia tuomareita ja tutkijoita kulkee Suomessa etsimässä vastauksia siihen, kuinka heidän tulisi oman maansa oikeuspolitiikkaa ja oikeudellisia instituutioita ja viranomaisia kehittää. Heille riittää se, että Suomen maine on hyvä ja yhteiskunnan saavutukset kiistattomia.
Helposti hykertelemme tyytyväisinä ja alamme uskoa omaan erinomaisuuteemme. Mutta olisiko meillä opittavaa vaikkapa Meksikosta? Varmasti olisi. Meksikossa on kokemusta reagoinnista sellaisiin haasteisiin, joita meillä ei ole vastaavassa mitassa koettu. Esimerkiksi huumekauppa ja järjestäytynyt rikollisuus ovat kasvaneet valtaviin mittasuhteisiin. Meksiko etsii nyt keinoja kääntää kehityksen suuntaa. Tärkeää on, että yhteiskunnassa luotetaan nimenomaan oikeuden kautta tapahtuvaan muutokseen.
Kotikansainvälistymisen aistii parhaiten Porthanian kuppilassa. Opiskelijoita ja tutkijoita on tullut meille monilta maailman kolkilta. Se kertoo siitä, että täällä on jotakin kiinnostavaa. Jokainen voi itse pohtia, mikä tuo kiinnostava on. Mutta ei vastauksella ole niin väliä. Maailma on muuttunut, ja me muutumme sen mukana. Maailma on kuin metsä, jonne huudetaan. Ja se huutaa meille takaisin. Impivaara ei ole entisellään.
Kimmo Nuotio
Rikosoikeuden professori, dekaani
Tuhat-sivu
Twitter: @KimmoNuotio