Etänä vai paikanpäällä?

Eilen Viestinnän politiikka ja sääntely- kurssiin liittyvää esseetä kirjoitellessani mieleni liikkui taas hetken aikaa jossain muualla. Rupesin siinä kirjoittamisen ohella pohtimaan opintojani ja useita niiden erilaisia suorittamismahdollisuuksia. Opintoja kun on nykyään mahdollista suorittaa tavallisiin luentoihin osallistumalla, monimuoto- opetuksena kuin myös etänä. Mieleeni heräsikin kysymys siitä, että mikä näistä mahdollisista erilaisista vaihtoehdoista on se kaikkein paras?

Suoraan sanottuna en ainakaan itse osaa tuohon esittämääni kysymykseen suoraan vastata, sillä uskon että jokaisessa vaihtoehdossa on ne niin hyvät kuin ehkä myös huonot puolensa. Kokemusta minulla on ns. normaaliluentokursseista esim. Helsingin Kauppiksesta, sekä etäopiskelusta mm. nyt täältä avoimesta yliopistosta jossa suoritan siis Verkkoviestinnän perusopintoja etänä.

Mikä tavallisissa luentokursseissa on sitten hyvää? Tavallisissa luentokursseissa puoleensa vetää opintojen monipuolisuus. Opittava aineisto koostuu niin osallistumisesta luennoille, luentomateriaalista, kirjoista, nettimateriaalista, tehtävistä, sekä mahdollisista ryhmätehtävistä, ja ehkäpä myös jostain itse pidetyistä esityksistä. Bonuksena on lisäksi kurssin mukanaan tuoma sosiaalisuus. On yksinkertaisesti kiva mennä paikalle kuuntelemaan, tapaamaan tuttuja, vaihtamaan kurssikavereiden ja muiden kavereiden kanssa kuulumisia niin kurssiin kuin kurssin ulkopuolisiin asioihinkin liittyen, sekä mahdollisesti kurssin sisällöstä liittyen kokoontumaan ja sopimaan yhteisistä ryhmätöistä, ja siis oppimaan yhdessä.

Entä mikä saa ihmiset valitsemaan etäopinnot ns. tavallisten luentokurssien sijaan? Yksinkertaisin vastaus kysymykseen lienee aika ja erityisesti sen puute. Työssäkäyvä ihminen kun ehtii harvemmin yliopistolle kuuntelemaan luentoja vaikka kuinka mieli tekisi. Varsinkin kun kyseessä ovat suhteellisen aikaisin päivällä alkavat luennot. Etäopiskelu mahdollistaa opinnot silloin kun ne itselleen parhaiten sopivat. Kun kurssi on alkanut voi käydä kalenterin kanssa läpi mm. tehtävien palautuspäivät ja kurssiin sisältyvät mahdolliset tenttipäivät ja suunnitella ajankäyttönsä itselleen sopivalla parhaalla mahdollisella tavalla. Opiskelua ja ajankäyttöä helpottaa myös se tosiasia ettei opintojen pariin tarvitse mennä minnekään erityiseen paikkaan vaan opinnot voi suorittaa vaikkapa kotona, tai vaikkapa lomamatkalla; eli lähes missä tahansa missä vaan on toimiva nettiyhteys.  Lisäksi erityisenä hyvänä puolena voin todeta myös nämä jo aiemmissa blogikirjoituksissa mainitut verkkokeskustelut. On nimittäin hienoa päästä tällä tavoin tutustumaan myös muiden tekemiin töihin ja oppimaan sitä kautta lisää. En muista juuri missään muulla tavallisella luentokurssilla päässeeni näin paljon tutustumaan muiden tekemiin töihin kuin nyt käymilläni Verkkoviestinnän etänä suoritettavilla perusopinnoilla. Oppiminen muiden töistä siis lisääntyy huomattavasti.

Jos minulta kuitenkin kysyttäisiin suoraan, että mikä näistä vaihtoehdoista on mielestäni se kaikkein paras, niin vastaisin kuitenkin niin, että se riippuu ihan elämäntilanteesta. Molemmissa kun on kuitenkin ne omat hyvät puolensa. Etäopiskelun useista hyvistä puolista huolimatta suosittelisin kuitenkin lämpimästi osallistumista ns. tavallisille luentokursseille mikäli tämä vain ajankäytön suhteen olisi mahdollista. Se asia mikä mielestäni tekee ns. tavalliset luentokurssit mukavammiksi on juuri tuo aiemmin mainitsemani sosiaalisuus. On kiva kokoontua yhdessä oppimaan muiden samanhenkisten kanssa uusia asioita. Juuri tämä sosiaalisuus tekee mielestäni ns. tavalliset luentokurssit hiukan paremmaksi vaihtoehdoksi etäopintoihin verrattuna.