Tag: Etäopiskelu

Posted on

Sivuaineopiskelua Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa

Edellisellä kerralla kirjoitin siitä, miten kannattaa edetä unelmien tutkintoa kohti avoimen yliopiston kautta. Aikaisemminhan olen ollut tutkintotavoitteinen opiskelija, mutta nyt olen toista vuotta sivuaineita keräämässä. Olen aina halunnut jatkaa sosiaalipsykologian opintojani ja viime vuonna sitten koin ajan sopivaksi sosiaalipsykologian aineopintojen aloittamiseksi.

Tällä kertaa pohdin sivuaineopiskelua toisen yliopiston pääaineopiskelijan näkökulmasta. Vaikka omien yliopistojen tarjonnat on suositeltavaa hyödyntää, voi jonkin toisen yliopiston tarjonnassa olla sisältöjä, joita ei ole omassa yliopistossa tarjonnassa. Toisaalta joissakin yliopistoissa on opintoja, jotka ovat käytännössä samaa alaa, mutta näkökulma ja painopisteet eroavat.

Asun Turussa, josta on hyvät liikenneyhteydet Helsinkiin. Matkustaminen toki maksaa, mutta toisaalta silloin tulee opiskelun sosiaalinen puoli koettua. Verkkokursseja voi suorittaa eri puolilta Suomea ja ilmeisesti ulkomailtakin. Monessa oppiaineessa on tarjolla verkkotenttejäkin.

Mitä sitten suosittelen harkitsemaan tarjolla olevista oppiaineista, jotka voi suorittaa täysin etäopintoina? Katson asiaa turkulaisen kasvatus- ja yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta, mutta muillekin nämä pohdinnat soveltuvat.

Mikäli hengellisyys kiinnostaa, voi verkko-opintoina lukea yleisen teologian perusopinnot, joka kaikkia käsittelevästä uskontotieteestä eronnee etenkin siinä, että siinä keskitytään kristillisyyteen. Sosiaalipsykologian perusopinnot voi suorittaa kokonaan verkko-opintoina. Se onkin erittäin sopiva sivuaine etenkin useimmille kasvatus- ja yhteiskuntatieteilijöille, sillä yhtymäkohtia tulee varmasti omaan pääaineeseen. Eri sosiaalipsykologian teoriat voivat antaa uuden lähestymistavan tulevaan omaan opinnäytetyöhön. Vanhenemisen tutkimuksesta voi opiskella perusopinnot käytännössä kokonaan etäopintoina, joskin siinä on huomioitava tenttipainotteisuus.

Itseäni kiinnostaa paljon myös viestinnän perusopinnot. Ymmärtääkseni ne auttavat ymmärtämään ympäröivää yhteiskuntaamme. Silläkin on yhteyksiä varsinkin moniin yhteiskuntatieteisiin ja työelämässä viestinnälliset taidot ovat arvostettuja. Henkilökohtaisesti kiinnostuin viime vuodenvaihteen tienoilla monipuolisista yhteiskuntapolitiikan perusopinnoista, jotka halusin tukemaan omia sosiologian opintojani. Nekin voi suorittaa täysin verkko-opintoina.

Moni kurssi yksinään hyväksyttäneen muihin opintoihin. Esimerkiksi vammaistutkimuksen peruskurssin voi suorittaa etäopintoina ja se antaa hyvää ja arvokasta tietoa vammaisuudesta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Toinen hyvä yksittäinen kurssi voisi olla johtamisen peruskurssi, joka luennoidaan intensiivisesti kahtena peräkkäisenä viikonloppuna.

Nähdäkseni hyvällä tavalla monipuolinen ja erottuva tutkinto avaa mielenkiintoisia ovia työelämään. Erilaiset taidot ja tiedot herättävät uusia ajatuksia. Vaikka nämä opinnot vievätkin rahaa, ovat ne samalla sijoitus omaan tulevaisuuteen. Sen vuoksi kannustan tutustumaan tarkemmin Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opintotarjontaan. Tärkeää on, että oma motivaatio vaikuttaa siihen, mitä sivuaineita valitsee.

t. Jukka

Posted on

Pieni sosiaalipsykologian opiskelija aloittaa verkko-opinnot

Eilen päätin tarkistaa, että milloin alkaa tuleva sosiaalipsykologian verkkokurssi (Sosiaaliset representaatiot ja todellisuuden sosiaalinen rakentuminen), johon olin päättänyt osallistua. No, hups sentään! Ilmoittautuminen olisi pitänyt tehdä 25.2 mennessä, mutta huomasin, että vasta torstaina 28.2 olisi aloitusluento. Niinpä päätin soittaa opintotoimistoon tiedustellakseni, että onko mitenkään mahdollista vielä ilmoittautua kurssille. Ystävällinen opintosihteeri sitten avasi vielä ilmoittautumislinkin, kun kurssilla oli vielä tilaa ja pääsin kuin pääsin osallistumaan kurssille.

Torstaina ensimmäistä verkkoluentoa varten virittelin koneeni hyvissä ajoin ja tankkasin pikkuvauvani ensin täyteen ja laitoin hänet nukkumaan ruokapöydälle vällyjen alle tietokoneen viereen. Siinä meidän oli hyvä yhdessä nyt opiskella. Taitaa tästä pikkutytöstä tulla sosiaalipsykologi, kun saa suggestopedistä opetusta jo pienestä pitäen.

Iloinen yllätys olikin, että verkkotenttiä varten ei tarvitsekaan lukea kumpaakin kahta kirjaa vaan vain osan kappaleista. Olinkin jo aloittanut kirjojen lukemisen, mutta nyt pienen vauvan kanssa pitkäkestoinen lukeminen on jotenkin hankalampaa. Kai se on sitä, että ei tiedä milloin se keskeytys tulee, ja sen takia aloittaminenkin on vähemmän motivoivampaa. Tulevassa kurssissa on alkutentti, verkkolukupiiri ja keskustelufoorumi, jossa toivottavasti tulee olemaan antoisat keskustelut. Pienen vauvan kanssa tällainen verkkokurssi on mitä mainioin tapa opiskella. Pystyin hyssyttelemään vauvelia, jotta hän jatkoi uniaan kunnes mieheni tuli töistä. Ja lisäksi tässä säästää kaiken matka-ajan eikä tarvitse erikseen järjestää lastenhoitoa. Tälläistä mahdollisuutta ei ollut 10 vuotta sitten, kun vanhemmat lapseni olivat pieniä. Silloin piti mennä fyysisesti paikanpäälle luennolle. Täytyy sanoa, että tämä kehitys on kyllä todella upea asia!

Mielenkiinnolla taas odotan uuden kurssin aloitusta. Nyt pitää vain malttaa odottaa, että verkkolukupiiri tehtävien kanssa alkaa maaliskuun lopussa. Sitä ennen on tarkoituksena lukea nuo kappaleet alkutenttikirjoista. Jotenkin uuden kurssin aloitus on aina niin ihanaa!

Posted on

Etänä vai paikanpäällä?

Eilen Viestinnän politiikka ja sääntely- kurssiin liittyvää esseetä kirjoitellessani mieleni liikkui taas hetken aikaa jossain muualla. Rupesin siinä kirjoittamisen ohella pohtimaan opintojani ja useita niiden erilaisia suorittamismahdollisuuksia. Opintoja kun on nykyään mahdollista suorittaa tavallisiin luentoihin osallistumalla, monimuoto- opetuksena kuin myös etänä. Mieleeni heräsikin kysymys siitä, että mikä näistä mahdollisista erilaisista vaihtoehdoista on se kaikkein paras?

Suoraan sanottuna en ainakaan itse osaa tuohon esittämääni kysymykseen suoraan vastata, sillä uskon että jokaisessa vaihtoehdossa on ne niin hyvät kuin ehkä myös huonot puolensa. Kokemusta minulla on ns. normaaliluentokursseista esim. Helsingin Kauppiksesta, sekä etäopiskelusta mm. nyt täältä avoimesta yliopistosta jossa suoritan siis Verkkoviestinnän perusopintoja etänä.

Mikä tavallisissa luentokursseissa on sitten hyvää? Tavallisissa luentokursseissa puoleensa vetää opintojen monipuolisuus. Opittava aineisto koostuu niin osallistumisesta luennoille, luentomateriaalista, kirjoista, nettimateriaalista, tehtävistä, sekä mahdollisista ryhmätehtävistä, ja ehkäpä myös jostain itse pidetyistä esityksistä. Bonuksena on lisäksi kurssin mukanaan tuoma sosiaalisuus. On yksinkertaisesti kiva mennä paikalle kuuntelemaan, tapaamaan tuttuja, vaihtamaan kurssikavereiden ja muiden kavereiden kanssa kuulumisia niin kurssiin kuin kurssin ulkopuolisiin asioihinkin liittyen, sekä mahdollisesti kurssin sisällöstä liittyen kokoontumaan ja sopimaan yhteisistä ryhmätöistä, ja siis oppimaan yhdessä.

Entä mikä saa ihmiset valitsemaan etäopinnot ns. tavallisten luentokurssien sijaan? Yksinkertaisin vastaus kysymykseen lienee aika ja erityisesti sen puute. Työssäkäyvä ihminen kun ehtii harvemmin yliopistolle kuuntelemaan luentoja vaikka kuinka mieli tekisi. Varsinkin kun kyseessä ovat suhteellisen aikaisin päivällä alkavat luennot. Etäopiskelu mahdollistaa opinnot silloin kun ne itselleen parhaiten sopivat. Kun kurssi on alkanut voi käydä kalenterin kanssa läpi mm. tehtävien palautuspäivät ja kurssiin sisältyvät mahdolliset tenttipäivät ja suunnitella ajankäyttönsä itselleen sopivalla parhaalla mahdollisella tavalla. Opiskelua ja ajankäyttöä helpottaa myös se tosiasia ettei opintojen pariin tarvitse mennä minnekään erityiseen paikkaan vaan opinnot voi suorittaa vaikkapa kotona, tai vaikkapa lomamatkalla; eli lähes missä tahansa missä vaan on toimiva nettiyhteys.  Lisäksi erityisenä hyvänä puolena voin todeta myös nämä jo aiemmissa blogikirjoituksissa mainitut verkkokeskustelut. On nimittäin hienoa päästä tällä tavoin tutustumaan myös muiden tekemiin töihin ja oppimaan sitä kautta lisää. En muista juuri missään muulla tavallisella luentokurssilla päässeeni näin paljon tutustumaan muiden tekemiin töihin kuin nyt käymilläni Verkkoviestinnän etänä suoritettavilla perusopinnoilla. Oppiminen muiden töistä siis lisääntyy huomattavasti.

Jos minulta kuitenkin kysyttäisiin suoraan, että mikä näistä vaihtoehdoista on mielestäni se kaikkein paras, niin vastaisin kuitenkin niin, että se riippuu ihan elämäntilanteesta. Molemmissa kun on kuitenkin ne omat hyvät puolensa. Etäopiskelun useista hyvistä puolista huolimatta suosittelisin kuitenkin lämpimästi osallistumista ns. tavallisille luentokursseille mikäli tämä vain ajankäytön suhteen olisi mahdollista. Se asia mikä mielestäni tekee ns. tavalliset luentokurssit mukavammiksi on juuri tuo aiemmin mainitsemani sosiaalisuus. On kiva kokoontua yhdessä oppimaan muiden samanhenkisten kanssa uusia asioita. Juuri tämä sosiaalisuus tekee mielestäni ns. tavalliset luentokurssit hiukan paremmaksi vaihtoehdoksi etäopintoihin verrattuna.