Lukupiirien viehätys

Joitakin vuosia sitten kävin melko aktiivisesti ystävien kesken perustetussa kirjapiirissä, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli kaiketikin mukavien ihmisten tapaaminen kahvikupillisen äärellä samalla, kun keskusteltiin viimeksi luetusta kirjasta. Ja tietysti vähän muustakin. Se kirjapiiri kuivui kasaan osallistujien elämäntilanteiden muuttuessa tai ehkä vain siksi, että keskusteluihin ei enää tullut mitään uutta.

Nyt kuulun Facebookissa lukupiiriin, jonka jäsenistä muutamat tunnen, mutta suurinta osaa en. On taas tuntunut innostavalta keskustella kirjoista, kun ei osaakaan arvata, mitä mieltä muut niistä ovat. On myös jännittävää odottaa, mitä kirjaa muut ehdottavat luettavaksi. Oma lukulista kun harvemmin laajenee, jos ei kuuntele muiden ehdotuksia tai nimenomaan keskity sellaisten kirjojen etsimiseen, joita ei muuten tulisi lukeneeksi. Erittäin kiinnostavia ovat muiden näkökulmat sellaisiin kirjoihin, joita itse on ehdottanut luettavaksi. Joskus niihin kirjoihin suhtautuu melkein suojelevasti.

Mietin, että kannattaisiko verkko-opintojen kurssisivuille perustaa virtuaalinen lukupiiri, jossa opiskelijat vaihtaisivat ajatuksia kurssimateriaalista ja tenttikirjoista. Tulisiko tenttikirja luettua tarkemmin, jos tiedon omaksumisen lisäksi siitä pitäisi muodostaa mielipiteitä nimenomaan kirjallisena teoksena? En oikein tiedä. Mahdollisesti kyllä. Itsestäni ainakin tuntuu siltä, että luen kirjapiirin valitsemat kirjat ihan vähän tiedostavammin kuin sellaiset, jotka olen muuten vaan poiminut kirjaston hyllystä.

PS Kaikille avoin kirjapiiri netissä on esimerkiksi Hesarin Lukupiiri-blogi.