University of Helsinki
Kun päätin aloittaa viestinnän perusopinnot Avoimessa yliopistossa tammikuun alussa, en arvannutkaan, kuinka kiireiseiseksi alkuvuosi muodostuisi työn kannalta. Viestinnän johdantokurssille en pystynyt onnistumaan lainkaan, mutta onneksi opintosuoritukset pystyy tekemään vielä jälkikäteenkin – tai vaihtoehtoisesti teen kyseisen kurssin vielä joskus myöhemmin erillisellä maksulla. Sen sijaan kevään toiselle kurssille, joka käsittelee mediaa, organisaatioita ja yhteiskuntaa, olen päättänyt löytää aikaa. Aihe on kiinnostava, olen jo maksanut opinnoista ja haluan oikeasti suorittaa kurssin.
Mielessäni pyörii kuitenkin keskenään ristiriitaisia ajatuksia siitä, kannattaako opiskelu silloin, kun siihen ei voi laittaa ainakaan omasta mielestään tarpeeksi aikaa. Saako tehtävät tehdä periaatteessa huonommin kuin tietää osaavansa? Voiko tenttiin lukea vaikkapa vain puolet materiaalista, jos aika ei kerta kaikkiaan anna periksi kaikkien kirjojen kahlaamiseen läpi edes kerran?
Loppujen lopuksihan opiskelen vain omasta ilostani ja omaksi hyödykseni. En tavoittele tutkintoa enkä edes työpaikan vaihtoa. Eikö nimenomaan tässä tilanteessa täytyisi rima pitää niin korkealla kuin mahdollista?
Ritva,
kuulostaa todella tutulta pohdinnalta! Itse mietin koko ajan samaa. Yritän opiskella omaksi ilokseni, mutta kun perusluonne on sellainen, että haluaisi hoitaa hommat hyvin, eikä rimaa hipoen. Kai tämä on jatkuvaa punnintaa siitä, mitä priorisoi ja mikä on elämän kokonaisuuden kannalta optimaalisinta. Jos liian lukemisen vuoksi muut elämän osa-alueet kärsivät, niin ei ole hyvä sekään. Tulee mieleen kuitenkin sellainen käytännön ajatus, että jos aikaa ei kertakaikkiaan ole, lukee kunnolla ne asiat, jotka eniten kiinnostavat ja jättää muut lukematta tai korkeintaan silmäilee läpi.