Viimeinen tentti! Mitä opiskelusta jäi käteen?

Nyt on viimeinen psykologian perusopintojen tentti takana. Taitaa mennä jopa läpi. Otetaan sille! Tai ei otetakaan vielä. Pohditaanpas ensin, mitä opiskelusta jäi käteen.

Kelaudunpa hetkeksi viime syksyyn, jolloin blogissani ilmoitin aloittavani ihmiskokeen itselläni ja testaavani, kykenenkö opiskelemaan omaksi ilokseni ilman stressiä.

Opiskelun stressi ja flow

Omaksi ilokseni onnistuin opiskelemaan, mutta ihan ilman stressiä en suoriutunut. Painetta lisäsi tosin tieto, että aineopintoihin ei voi jatkaa, ellei arvosana perusopinnoista ole vähintään kolmonen.  Ja miksi oikestaan stressiä ei saisi ottaa? Jos hyvistä arvosanoista tulee hyvä mieli, miksipä niitä ei voisi tavoitella. Ehkäpä sopivan paineen siivittämänä saa myös tehtyä asiat loppuun asti, eikä kaadu kalkkiviivoilla.

Jälkiviisas on helppo olla, mutta usein tentin jälkeen tulee fiilis, että luin taas liikaa. Eivät ne luennoitsijat näköjään edelleenkään pieniä yksityiskohtia kysele, vaan laajempia linjoja ja oleellisimpia juttuja. Ja vanha sääntö näyttää pätevän: Se, mitä luennolla käydään läpi, on olennaista myös tentissä.

Väitetään, että ihminen oppii oivaltamalla. Näin varmasti on, mutta en voi silti olla miettimättä, meneekö oivaltamistavoite välillä “överiksi”, jos joistakin luennosta suuri osa kuluu keskusteluun ja lopulta jää epäselväksi, mikä olikaan se tutkittu totuus ja mikä luennoilla istuvien subjektiivinen mielipide. Toisaalta, nämä luennot ovat olleet ne, jotka jäävät parhaiten mieleen. Eikä sitä pitkäkestoiseen muistiin tunnu yleensäkään jäävän kuin pari juttua per luento, hyvä jos sitäkään.

Mutta mitä jäi eniten käteen? Uskon ainakin olevani nyt viisampi ja ymmärtäväni paremmin, millainen olento on ihminen. Eiköhän tässä prosessissa myös itsetuntemus ole lisääntynyt. Sitäpaitsi, toteutin pitkäaikaisen haaveeni: Sain suoritettua psykan perusopinnot.  Aloitin Avoimessa psykan  jo 13 vuotta sitten, mutta en silloisessa elämän tilanteessani jaksanut kuin kaksi kurssia. Nyt vuorotteluvapaalla tälle oli suorastaan tilaus ja opiskelu toi uutta sisältöä ja rakennetta elämääni. Hei, tässähän on paljon hienoja asioita, joille voisi nyt nostaa sen maljan ja laulaa vaikka suvivirrenkin!