Usko koetuksella

Minä, Helsinki ja julkinen liikenne on yhditselmä, jota kutsun katastrofiksi. Enkä todellakaan turhaan, voisin nimittäin antaa lukuisia esimerkkejä siitä kuinka paljon hämmennystä sekä epätoivoa minun ja Helsingin julkisen liikenteen yhdistäminen on aiheuttanut. Viimeisin, ja ehkä historiani pahin, sattui tänään, juuri silloin kun olen toivoa täynnä menossa tärkeään tapaamiseen.

Pyrin aina olemaan ajoissa tärkeissä tapaamisissa, sillä itse vihaan odottamista enkä missään nimessä halua näyttää huolimattomalta uuden ihmisen edessä. Pyrin aina olemaan myös harkittu, tyylikkäästi huoliteltu sekä asiallinen mennessäni tärkeisiin tapaamisiin. Ja juuri tänään olin kaikkea muuta kuin sitä.

Korkokengät kopisten, puhelin kourassa ja Google Maps apunani juoksin Kampista eteläiseen Helsinkiin, tietämättä mihin olen edes matkalla. Kaikki tärkeät paperit hukassa ja usko koetuksella hikoilin meikit poskille ja hiukset sekaisin suunnistaessani eteenpäin. Vaikka olen ihminen, joka uskoo, että kaikki asiat kyllä selviävät eikä mikään ole ylitsepääsemätöntä, tänään olin lähellä jo luovuttaa.

Onneksi minussa virtaava suomalainen sisu ei antanut periksi, selvisin tapaamiseen kunnialla sekä ennen kaikkea ajoissa, ja tapaamisen jälkeen olin niin huojentunut etten saanut korviin ulottuvaa hymyä pois kasvoiltani. Takaisin tullessani ihastelin kauniita syksyisiä maisemia ja tunnelmallista miljöötä ympärilläni ja olin ylpeä etten luovuttanut.

Tästä kaikesta sisuuntuneena suuntasin lempikahvilaani, avasin tenttikirjan ja luin innostuneempana kuin koskaan. Vaikka uskon viestinnän olevan juuri se “minun juttuni”, usko on senkin kanssa ollut koetuksella. Tänään kuitenkin sain huomata ettei ikinä pidä luovuttaa. Kaiken seikkailemisen ja epätoivon jälkeen olen täynnä energiaa ja valmiina panostamaan myös opiskeluihin taas täysillä. Kunhan uskoo itseensä, kaikki on mahdollista.