University of Helsinki
Avoimessa yliopistossa opiskeluun liittyvät vahvasti opintojen suunnittelu sekä opintojen ja muun elämän sovittaminen yhteen. Nautin suunnittelusta ja aikataulujen tekemisestä. Ehkä siitä tulee tunne, että elämä on hallussa. Hankaluutena on, etten tästä huolimatta osaa arvioida, kuinka paljon kannattaa asioita itselleen haalia. Esimerkiksi paljonko minulla todellisuudessa on aikaa opinnoille?
Viimeisen parin kuukauden aikana käytössä on ollut taskukalenterin lisäksi excel, käsin piirretty lukujärjestys ja viikkokohtaiset “to do”-listat. Paniikkikin on ehtinyt iskeä ja olen suominut itseäni liian moneen asiaan ryhtymisestä yhtäaikaa. Luopuminen on vaikeaa, kun jokaisesta asiasta kuitenkin nauttii. Sitten ymmärsin, että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä. Aina ei tarvitse laittaa 110% itsestään ja vain harvalla asialla on kiveen kirjoitettu aikataulu. Tenttikertojakin on ne kolme ja melko varmasti riittää, että siihen yhteen panostaa.
Isoin asia, jota olen yrittänyt opetella on vapaa-ajan ottaminen. Paraskaan suunnitelma ei toimi, jos välissä ei ole aikaa rentoutumiselle. Se, ettei näe ystäviä tai ehdi käydä urheilemassa tekee ihmisestä nopeasti zombin. Ja zombina on vaikea tehdä töitä ja opiskella.
Kun tajusin, etten ehdikään tehdä kaikkea mitä olin ajatellut, järjestelin asiat uudelleen. Mietin: 1. mitkä asiat ovat ns. pakollisia? 2. mitkä asiat ovat minulle tärkeitä? Nyt aikataulun teko tuntui eri tavalla hyvältä, kun tiesin että aikaa on myös haaveiluun ja kävelyille.
Tsemppiä kaikille opintoihin, niiden suunnitteluun ja suunnitelmissa pysymiseen!
T:T
