Tenttilukemisen vaiheita ja tuntemuksia

Viestinnän aineopintojen verkkoviestinnän kurssin numero muodostuu pelkästä tentistä, johon olen tällä hetkellä lukemassa kolmea opusta. Tenttiin on vielä “reilusti” aikaa, alle kuukausi, mutta siinä ajassa ehtii tehdä ihmeitä, kun vain muistaa joka päivä lukea edes vähän. Osaan myös helposti asettaa muut kiireet edelle ja unohtaa tenttikirjat viikoiksi, aina löytyy hyviä tekosyitä.

Tunnistan pikkuhiljaa omat tenttilukemisen vaiheeni ja jaottelisin niitä seuraavasti:

1)      Kirjojen ensimmäinen kohtaaminen, aiheet tuntuvat vierailta, kirjat paksuilta ja sisällysluettelon vilkuilu aiheuttaa pelkkää pakokauhua, enkä tunnu tunnistavan ensimmäistäkään termiä. Kirjat ovat englanniksi ja pyrin ensin ymmärtämään vieraat termit kontekstin avulla ennen kuin tarkista käännöksen.

2)      Päätän aloittaa kirjat alusta ja yksi kerrallaan, ettei yksikään kohta jää huomiotta. Tämä on väkisin tankkaamisen vaihe, päällimmäisinä tunteina epätoivo ja ahdistus, sivu sivulta raahaudun tekstiä eteenpäin. Laskeskelen miten monta minuuttia vietän yhdellä aukeamalla keskimäärin ja mitoitan lukemisaikaa tenttiin. Tämäkin olennainen laskutoimitus on yksi suosikkini tekoisyistä lukemisen siirtämiseen.

3)      Lukemisen alkuun päästyäni pääsen siihen tunnetilaan, jossa aikoinaan tulin Avoimen opiskelut aloittaneeksi. Kirjoista löytyy tukea omaan ammatilliseen elämään ja osaamiseen, kirjat avaavat uusia näkökulmia ajatteluun ja voin hakea niiden aiheisiin esimerkkejä omasta työelämästäni. Tässä vaiheessa innostus on suuri, eikä mikään aika tunnu riittävän kaiken uuden oppimiseen ja monesti haluan etsiä myös kirjallisuutta tukevaa tietoa muista teoksista tai verkosta. Aikaisemmin vieraalta kieleltä tuntunut teksti tempaa mukaansa ja ahmin aineistoa kuin kiinnostavinta kaunokirjallisuutta. Olen jopa sortunut lainaamaan kirjastosta muita aiheeseen liittyviä kirjoja, jotka sitten lojuvat yöpöydällä odottamassa turhaan vuoroaan. Olo on voittamaton, tunnen hallitsevani tentin aikaan jo koko aihealueen.

4)      Lopulta tenttiaika alkaa lähestyä, huomaan lukeneeni aineistoa sieltä täältä oman mielenkiintoni mukaan. Alan epäillä mitä tärkeitä aiheita olen tullut sivuuttaneeksi ja selailen kirjoja hätääntyneenä sisäistämättä enää yhtään uutta tietoa. Kaikki lukemani tuntuu katoavan itsetunnon mukana, ei tästä tule taas yhtään mitään. Onneksi mies jaksaa kannustaa ja muistuttaa että kyllä se siitä.

Näillä eväillä sitten tenttiin mennään,yleensä onnistuen, mutta melko epävarmana joka kerta. Pitäisi varmasti enemmän tarkkailla itseään opiskelijana, oppia omista tavoista ja laatia niihin sopivat oppimisraamit.