Category: Opiskelu

Posted on

Vertaistukea verkkokurssien opintopiirityöskentelystä

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni ja se liittyy opintopiirityöskentelyn ylistämiseen. Suosittelen sitä varsinkin heille, keillä on uteliaisuutta muita saman kurssin opiskelijoita kohtaan ja se auttaa toki paljon sisällön muistamisessa, kun kirjoittaa tiivistelmiä ja keskustelee aiheista, vaikkakin netissä.

Täällä blogissa on aiemmin kirjoitettu kuinka yksinäiseksi voi tuntea olonsa verkkokursseilla varsinkin jos on vahvasti sosiaalinen oppija. Voin uskoa, vaikka en ole käynyt “normaalia” verkkokurssia. Kävin tässä viimeksi ensimmäisen verkkokurssini, missä yhden kirjan sai korvattua opintopiirityöskentelyllä niin ettei sitä tentitä. Kirjoitimme alustuksia kirjan luvuista ja niistä laadimme kysymyksiä. Alustuksissa oli suotavaa tuoda omiakin näkemyksiä esiin, kuten “Tämä oli minulle aivan uutta…” ja “Mielenkiintoista, että…”, vaikka ei toki ollut pakko. Kysymykset saivat liittyä alustuksen kautta omiin kiinnostuksen kohteisiin. Esimerkiksi uskotteko kapitalismin väistyvän länsimaissa sosialismin tai muun korvaavan sosiaalis-taloudellisen järjestelmän tieltä ja mitä tapahtuisi jos uskonnolliset juhlat ja symbolit poistettaisiin kokonaan Suomesta jne. Kysymysten ja omien ajatustemme pohjalta syttyikin luontevaa keskustelua, vaikka meitä oli vain kolme, mikä taas vei muuhunkin kuin kirjan sisältöön ja olimmekin hieman eri mieltä yhdestä aiheesta. Lopuksi kirjoitimme kaikki positiiviset arviot kurssista ja otan niitä jatkossakin!

Tämän seurauksena minun on helpompi puhua heille oikeassa elämässä jos törmäämme. Moodlen opintopiirityöskentelyn “pakon” kautta pääsimme vaihtamaan ajatuksiamme ja tutustumaan jonkin verran. Muuten tuo keskustelufoorumin käyttö on ollut hyvin vähäistä käymilläni kursseilla ja uskallusaste sinne kirjoittamiseen on suurempi.

Posted on

Haahuilua

Ensi viikolla olisi taas luvassa tentti ja pelko sekä paniikki alkaa iskeä. Tämä kurssi on ollut tähän mennessä kaikista mielenkiintoisin ja antoisin mutta olen aikataulusta auttamatta jäljessä. Vuodenvaihde meni kauheassa kiiressä ja sen jälkeinen sairastelu on saanut opiskelurytmini täysin sekaisin. En voi kuitenkaan pistää kaikkea sairastamisen piikkiin, vaikka yritänkin itseäni sillä huijata.

Tunnistan itsessäni haahuilijan piirteitä, joiden takia välillä on todella vaikeaa keskittyä siihen yhteen ja tärkeään asiaan. Rupesin pohtimaan tänään tätä asiaa kun luin ajatuksia päämääristä. Vaikka olenkin hyvin päämärätietoinen, haahuilen ja koitan tehdä aivan liian monta asiaa samaan aikaan. Tälläkin hetkellä koitan pitää kiinni monesta eri suunnitelmasta kuitenkaan niissä onnistumatta, sillä en keskity niihin tärkeimpiin ja oleellisimpiin asioihin.

Toki välillä on kyse vain turhautumisesta, josta juuri Sisko ja Maria hyvin kirjoittivatkin. Aina ei mielenkiinto riitä, varsinkaan jos asia ei ole juuri se suurin mielenkiinnon kohde, joka onkin täysin ymmärrettävää.

Kuitenkin minulla on vielä paljon opittavaa siitä, kuinka välillä pitäisi tarttua vain yhteen asiaan kerrallaan ja lopettaa se ennen kuin taas aloittaa uutta. Haluaisin olla superihminen, joka hoitaa tentit, työt, pääsykokeisiin lukemiset ja vapaa-ajan ohjelmat ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei minusta todellakaan ole siihen, vaikka aina sitä yritän.

Parin kuukauden päästä alkava valmennuskurssi pyörii jo mielessä ja saa aikaan perhosia vatsanpohjaan. Ensin täytyy kuitenkin hoitaa muutama tentti alta pois, jotta pääsen keskittymään täysillä yhden unelman toteuttamiseen. Ystävien usko minuun vaikuttaa ainakin olevan vankka, joten odotan jo innolla tulevaa. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tehtävää edessä. Ehkäpä tämäkin haahuilija onnistuu vielä viemään jonkin asian onnistuneesti loppuun.

-Karoliina

Posted on

Kun PLÄÄH – turhautumisen tunteista opiskellessa

Sisko Sundström oli kirjoittanut hauskan haikun opiskeluun liittyvistä turhautumisen tunteista tänne ”Elämää ja opintoja”-blogiimme, jota olen kovasti mainostanut tutuille ja tuntemattomille, joita avoimen opiskelut kiinnostavat; tule katsomaan millaista se opiskelu on, tämä on siis hyvä näyttämö siihen, ehkäpä se rohkaisisi Sinuakin..

Juu, mutta Siskon mainioon blogiin.. tunne on minullekin tuttu. Kun on hankalaa avata kurssikirja, kun ei huvittaisi yhtään ja televisiostakin tulee monen monta mielenkiintoisempaa sarjaa, joihin haluaisi uppoutua. Kun tekisi mieli vain istua rakkaan kainalossa sohvalla ja syödä jotain hyvää sekä antaa ”piutpaut” opiskelulle.. PLÄÄH

Varsinkin silloin, kun aihe on jotain, mikä ei itseä kiinnosta sillä hetkellä yhtään; välillä on kursseja, joita ”ahmii” tiedonnälkäänsä ja sitten taas niitä, joiden toki tietää olevan hyödyllisiä, mutta vähemmän mielenkiintoisia..

Itseäni turhautti vielä kahta kauheammin, kun kesken kiireisimmän opiskelukauden sain juuri kuumeisen ”köhä”-taudin, joka ei millään meinannut päästää otteestaan. Tämän takia minulta jäi näkemättä tämän sivuston blogin muita kirjoittajia yhteisen projektimme puitteissa Helsingin keskustan kahvilassa, no joku toinen kerta sitten. 🙂

Kun on oikein vaikeaa, niin silloin on varmaankin hyvä tehdä välillä jotain muuta, käydä kävelyllä tai katsoa jokin sarja, parempiakin hetkiä tulee.. toisaalta ei saisi minun mielestä rasittaa itseään liikaa, toisaalta rytmittää tekemisiään hieman kalenteriin, niin kun sitä seuraa, on omassa ohjelmassa hyvä pysyä.

Älä myöskään katso, mitä muut tekevät, jokainen tekee omaa juttuaan ja itsensä vertailu muihin ei ainakaan auta enempää, vaan saa tuntemaan olonsa vieläkin surkeammaksi. Juu ja yhden piristävän jutun meille kaikille avoimen yliopiston kursseja ”kahlaaville” vielä löysin seuraavasta; siinä meille esikuvaa kerrakseen ja jotain mihin tähdätä, joten GO FOR IT ;-):

Hanna Salminen väitteli valtiotieteistä – aloitti opinnot Avoimessa yliopistossa

Posted on

Kun kaikki muut tekosyyt on käytetty

Aloitus tökkii

En saa kiinni ollenkaan

Mistä löytyy syy?

 

Voisinko syyttää

itseopiskelua?

Tuskinpa tohdin

 

Voisiko olla

ettei aihe kiinnosta?

Kiinnostaa paljon

 

Laiskuuteniko?

Hyvinkin mahdollista!

Olen saamaton

 

Miten tajuan

että on jo tammikuu?

Vuosi vaihtui jo!

 

Tentti tulossa

Uusi kurssi ovella

Pitää skarpata!

 

Voin myös kirjoittaa

opiskelublogiini

haikun jutusta

 

Ainahan tämä

sormien laskeminen

järkevämpää on

 

Kun oikeasti

kirjojen avaaminen

ja opiskelu

 

Sisko

Posted on

Uuden vuoden lupauksia

Uusi vuosi 2015 on vaihtunut ja lomat vietetty ja arkeen palaaminen alkanut. Joululoman aikana tein yhtä koulutehtävää – opiskelija ei lepää lomillakaan ;-), no joo, aikaa oli tehtävään tekemiseen hyvin ja turha kasata liikaa tehtäviä yhteen nippuun vaan jakaa niitä tasaisesti pitkin vuotta, sen olen oppinut.

Aiemmin oli keskustelua täällä palstalla siitä, miten yksin opiskelija on varsinkin suorittaessaan opintoja avoimessa yliopistossa. Tämä sinänsä ei ole uusi asia, vaan asia on askarruttanut meitä opiskelijoita ennenkin. Kannattaakin tutustua seuraavaan linkkiin; ihan yleisesti tiedoksi niille, jotka eivät ole vielä siihen tutustuneet:

Opitaan yhdessä

Sosiaalisesta mediasta voi siis löytää joitakin yhteisiä keskustelufoorumeita yhteiseen ajatuksenvaihtoon. Itsekin olen törmännyt mm. ”aikuisopiskelijat”- ryhmiin siellä. Oman HOPS:in eli opiskelusuunnitelman tekeminen myös opintojen ohjaajan kanssa voi auttaa selkeyttämään sitä, mistä olen matkalla ja mihin.

Itse jatkan tämän tulevan kevään sosiaalityön aineopintojen parissa, tälle keväälle mahtuu niin sosiaalityön teoreettisten lähtökohtien tarkastelua kuin sosiaalioikeuttakin eri kurssien muodossa.

Sosiaalityön teoreettisten lähtökohtien kurssilla (5op.), joka alkoi jo siis viime vuoden 2014 puolella, olemme käyneet läpi erilaisten historian vaikuttajien ja ajattelijoiden ajatuksia kuten esim. Pierre Bourdieun ajatuksia, joka on peräänkuuluttanut Ranskassa enemmän Keynesiläistä talousajattelua, Michel Foucaultin ajatuksia, joka kehottaa ihmisiä näkemään, ettei ole vain yhtä tapaa ajatella ja kriittisen sosiaalityön sekä rakenteellisen sosiaalityön peruskysymyksiä jne.

Yksi asia on selkeä haaste avoimessa yliopistossa opiskelussa eli kaikista haastavinta, mitä olen muilta aikuisopiskelijoilta kuullut, on varmasti se, kun on useampi kurssi päällekkäin. Onneksi kuitenkin helpompiakin aikoja tulee.

Eli kannattaa kuitenkin elää päivä kerrallaan, sillä sen ajattelu kuinka paljon on vielä edessä, ei välttämättä auta eteenpäin. Tsemppiä kaikille!

t.Maria

P.S Niin ja blogini aihe.. se uuden vuoden 2015 lupaus.. lupaan olla ahkera opiskeluissa ja vuoden päästä on sitten tämän asian ”inventaario”, joten katsotaan miten käy 😉

Posted on

Uutta vuotta ja resurssienhallintaa

Voin ilokseni kertoa aloittaneeni vuoden 2015 monen muun asian lisäksi innokkaalla kirkkohistorian opiskelulla. Se ei sinänsä ole yllätys, sillä historia on aina ollut lempiaineitani ja siksi on ollut kiva palata sen pariin melkein neljän yo-kirjoituksista kuluneen vuoden jälkeen. Minusta on kiinnostavaa tutkia historiassa esiintyviä syy-seuraus-suhteita, jotka jatkuvat satojen vuosien ajan. On valaisevaa tietää, miten jopa tuhansia vuosia sitten tapahtuneet asiat vaikuttavat tähän päivään ja miksi minunkin elämäni ylipäätään on sellaista kuin se on. Tai kuten professori Kaarlo Arffman kirjoittaa kurssin oppimateriaalissa: ”Kannamme mukanamme ympäristömme välittämiä ajatuksia, jotka joskus ovat peräisin hyvinkin kaukaa – jopa vuosituhansien takaa.”

Onkin tosi kiva olla pitkästä aikaa innostunut opiskelusta, sillä syksyn opintoni menivät lopulta vähän niin ja näin. Aloitin innoissani syyskuussa lukemisen ja tehtävien kirjoittamisen ja kaikki oli tosi mielenkiintoista. Sitten kuitenkin iski päälle sata ja yksi muuta asiaa elämässä ja jouduin priorisoimaan aika rankalla kädellä. Kävi niin, että juuri avoimen opinnot jäivät tärkeysjärjestyksen häntäpäähän, mikä näkyi myös tuloksissa. Sain suoritettua kahdesta kurssistani vain toisen ja senkin kakkosen arvosanalla. Kirjoitin eksegetiikan loppuesseen lähinnä viimeisenä iltana ja lähdeaineiston lukeminen oli lievästi sanottuna heikoissa kantimissa. En ollut juurikaan tarttunut kirjoihin sitten Vanhan Testamentin käsittelyn ja Uuden Testamentin osuuteni lopputyöstä näytti varmaan juuri siltä.

Arvosanasta huolimatta olin silti hirveän tyytyväinen omaan oppimistulokseeni. Kirjoitinkin kurssin itsearvioon, että opin näkemään Raamatun ihan uudella tavalla osana koko länsimaisen kulttuurin kehitystä ja sain paljon hyödyllistä ja kiinnostavaa faktaa omien uskonnollisten näkemysten pohdintaan. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että vaikka UT:n aineiston sisäistämisessä oli paljon aikataulullisia ongelmia, oli se hankalampaa muutenkin. Vanha Testamentti ei ole hengelliseltä sisällöltään niin merkittävää siinä uskonnollisuudessa, johon itse olen kasvanut, joten sitä oli helpompi lähestyä tiedollisesta näkökulmasta. UT sen sijaan, erityisesti evankeliumien osalta, on suurempi osa omaa hengellisyyttäni ja olisi siksi varmasti vaatinut nimenomaan enemmän aikaa upotakseen kunnolla.

Jouduin myös tietoisesti suuntaamaan voimavarojani, kun katselin loppusyksystä tätä tulevaa vuotta 2015. Päädyin tiputtamaan pois tekstianalyysin luentokurssin tammi-helmikuulta. Sinänsä harmi, sillä se olisi ehdottomasti ollut suosikkini kirjallisuustieteen kursseista. Raivasin kuitenkin mieluummin aikaa lukea kirjallisuustieteen perusteiden tenttiin, joka jäi toisesta syksyn kurssista tenttimättä joulukuussa. Syynä totaalinen ajanpuute, yllätys yllätys. Onneksi tenttikertoja on useampia.

Oli hyvä huomata oppineensa vähän armollisuutta itseään kohtaan sitten pahimpien koulupingotuspäivien yläasteella ja lukiossa. Eletty elämä välissä on tehnyt tehtävänsä, joten esseen laatu ei ole enää maailmoja mullistava seikka. Voi rauhassa keskittyä poimimaan rusinat pullasta, eli tekemään kunnolla tehtävät, jotka tuntuvat parhailta ja hutaista suoritetuiksi ne, jotka eivät nappaa ollenkaan. Jee, tunnen itseni kunnon yliopisto-opiskelijaksi tällä ajatustavalla!

Pidemmittä puheitta aivan loistavaa uutta vuotta 2015 itse kullekin. Olkoon se täynnä haasteita, kehittymistä ja elettyä elämää – vaikka sitten uusien yliopisto-opintojen muodossa!

Posted on

Ihmemies ja muita syksyn helmiä

Onpa ollut syksy. Sanon syksy, kun ei tuo talvi näytä ollenkaan tulevan. Kalenteri on täynnä menneitä kiireitä, melkein jokainen elämän osa-alue on kokenut päivityksen ja huomaan muuttuneeni ihmisenä. En mitenkään radikaalisti, olen ihan oma itseni, mutta pienissä asioissa. Mielipiteeni ovat putsattu pölyistä, ajatukseni ovat oppineet uusia reittejä ja mieleni on avartunut uuden opitun myötä. Olen saanut uusia ihmisiä elämääni ja löytänyt itsestäni voimia ja kykyjä joita en tiennyt omaavani.

Helppoa kaikki ei tietysti aina ole ollut ja välillä on ollut itku lähellä. Yksin marraskuun pimeässä olen kironnut maailmaa ja suunnitellut vakavissani komeroon erakoitumista. Tahdonvoima on ollut koetuksella, kun väsyneenä on pitänyt valita kouluun menemisen ja sänkyyn jäämisen välillä. Pitkiä päiviä, kirjoittamisesta kipeitä ranteita ja tenttijännitystä. Kaikesta on kuitenkin selvitty.

Vaikka olenkin löytänyt sisäisen supersankarini tänä syksynä, en olisi selvinnyt kaikesta uudesta ilman apua. Työpaikalla työkavereiden kannustuksen lisäksi työvuorosuunnittelu on auttanut parhaan mukaan ja aikataulut on saatu toimimaan kitkatta. Koululla oli mahtavat perehdytykset,  kaikkiin kysymyksiini on vastattu nopeasti ja selkeästi ja meitä filosofian opiskelijoita on hemmoteltu ikiomalla Kaisalla. Ystäväni ovat ymmärtäneet vaikka olen kadonnut viikoiksi kerrallaan ja perheeni on kestänyt hullut aikataulut ja oudot filosofiset pohdiskelut. Eritystä kiitosta ansaitsee oma Koti-Batmannini. Oman työn ja opiskelun lisäksi tämä todellisen elämän Ihmemies on pitänyt vaimonsa ruokittuna, pakottanut nukkumaan tarpeen vaatiessa, pyörittänyt arkea vaivattoman oloisesti ja kaikin puolin ollut aivan mahtava kumppani! Kiitos Rakas <3

Kevään kurssitarjonta on nyt netissä ja ilmoittautumiset kovassa vauhdissa. Jos olet kahden vaiheilla ja mietit lähteäkkö opiskelemaan vai ei, klikkaa linkkiä ja ilmoittaudu mukaan! En lupaa että aina olisi helppoa, mutta ehdottomasti on sen arvoista! Kohta koittava joululoma on oivaa aikaa suunnitella tulevaa ja ladata pattereita.

Rauhallista, ähkyisää ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille! Palataan ensi vuonna uusin seikkailuin!

Sisko

 

Posted on

Vuoren huipulla

Syksyn aikana oli useampi lähiopetuspäivä ja saimme yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa ihmetellä sitä fiilistä, kuinka aikuisopiskelijana sovittelet yhteen työ- ja opiskeluelämän sivuna siinä mahdollinen perhe-elämäkin.. ei ole helppo nakki ja tietää vuosien työtä ja useamman kerran saa perustella itselle, että miksi tätä silti teen. Onko se mitä haluan saavuttaa suurempi kuin matkan varrella olevat vastoin käymiset?

Nämä hetket opiskelutovereiden kanssa lähiopetuspäivien tauoilla kahvikupposten ääressä olivat kuin ”pieniä keitaita” pimeän syksyn keskellä ja antoivat voimaa taas paahtaa eteenpäin. Opiskelu ei ole vain yksinäistä puurtamista vaan tietynlainen hulluttelukin ystävien kesken on välillä sallittua, jopa suotavaa.

Joka kerta kuitenkin vastaus on ollut: kyllä. Tämän syksyn aikana koin sellaista vuoristorataa opiskelun suhteen, että mitä lähemmäksi joulu on tullut, sitä onnellisempi olen ollut. Ja täällä ollaan.. olen käynyt nyt ”Julkisoikeuden”-kurssin ja sain siitä hyvän arvosanan. Kurssin viimeinen tentti oli siis tällä viikolla ja muutamassa päivässä saimme jo kurssin arvosanan, olen siitä ihan innoissani. Kurssi todella jännitti ja ”what a ride..” kerrassaan oikeudelliseen tulkintaan, mutta kaiken kaikkiaan erittäin hyödyllinen sekä opettavainen kurssi ja loppujen lopuksi minä tein sen, hienoa minä! Itsensä voittaminen on se kaikista parhain fiilis! Ei tässä kilpailla ketään muuta kuin itseä (ja ehkä aikaakin ;-)) vastaan.

Lisäksi tein samalla sosiaalityön aineopintojen ”Lastensuojelun perusteet”-kurssia ja täytyy sanoa, että on siinä opintojen suunnittelijoilla työtä laittaa niin paljon asiaa, kuin pitää osata ja niin pieneen kurssiin, mutta tietoa tulikin sitten omaksuttua enemmän kuin tarpeeksi. Kaikkihan on tärkeää opiskelua tulevaa varten. Opiskelija siis voittaa aina – joka tapauksessa :-).

Parhaiten tämän syksyn fiiliksiäni kuvaakin vanhan legendan, monia innoittaneen leffastara Rocky Balboan kipuaminen vuoren suurimmalle huipulle – se onnistui ja nyt olen täällä, valmiina uusiin haasteisiin, yksi haaste siis kerrallaan eteenpäin mennään. Näillä sanoilla haluankin toivottaa Sinulle mitä parhainta joulua ja uutta vuotta 2015:

rocky

ROCKY – JOKAISELLA ON OMA VUORI KIIVETTÄVÄNÄÄN

-Maria-

 

Posted on

Kiire

Edellisestä blogipostauksesta onkin vierähtänyt jo tovi mutta aika on kulkenut siivillä. Päivät ovat pitkälti täyttyneet työkiireistä, jotka vain lisääntyvät joulua kohden. Ensimmäisen tentin (joka muuten menikin sitten aivan surkeasti) jälkeen olen päässyt pitämään pientä taukoa opinnoista, ja se on kyllä ollut paikallaan. Työkiireet eivät ole antaneet periksi ja kaikki päivät ovat täyttyneet erilaisista töistä ja menoista, joten aikaa opintoihin paneutumiselle ei rehellisesti olisi edes ollut, jaksamisesta puhumattakaan.

Nyt tuntuukin hyvältä istua peiton alla ja kirjoittaa rauhassa. Kiireen keskellä olenkin oppinut ottamaan kiireettömistä hetkistä kaiken irti. Vapaa-päivätkin ovat kuluneet univelkojen kiinniottamisessa ja rauhoittumisessa. Vaihteeksi se onkin tehnyt todella hyvää. Rauhalliset lauantain elokuvaillat ovat kaivattua vaihtelua syksyn jatkuvalle menemiselle.

Opintoni etenevät rauhalliseen tahtiin, joten syksyn stressi on päässyt hieman rauhoittumaan. Pienen tauon jälkeen odotankin innolla pääseväni avaamaan uudet tenttikirjat joulukiireiden jälkeen. Onneksi joulu on tuloillaan, jolloin varmasti löytyy aikaa rauhoittua tärkeiden asioiden keskellä.

Rauhallista joulun odotusta kaikille!

Karoliina

Posted on

(Yksi) Totuus verkko-opiskelusta

Jos tämän blogin tarkoitus on antaa rehellinen kuva opiskelusta avoimessa yliopistossa sitä kenties harkitseville, niin nyt seuraa muutama painava varoituksen sana verkko-opiskelusta. Olet tosi yksin. Oikeasti.

Vastuunotto ei sinänsä ole ollut mikään yllätys, kun kerran yliopistossa ollaan. Kukaan ei tule potkimaan pepulle sitäkään vähää mitä lukiossa. Verkkokursseilla tämä vielä korostuu, sillä mitään luentoihin verrattavaa ”lukujärjestystä” ei ole olemassa. Kirjallisilla tehtävillä on deadlinet, mutta niiden tekeminen edellyttää ensin jonkinlaista materiaalin omaksumista, eli: tartu kirjaan ja lue! Ota tai jätä.

Tämä oli siis kuitenkin odotettavissa. Sen sijaan en osannut varautua vertaistuen puutteen ongelmiin. Minulle on tullut yllätyksenä se, miten voimakkaasti opiskellut asiat saattavat muuttaa omaa mielenmaisemaa. Varsinkin teologia on ymmärrettävästi sellainen aine, jossa ollaan tekemisissä melko syvien asioiden kanssa. Niinkin ”vaatimaton” asia kuin oma maailmankuva on mennyt remonttiin, jossa kukaan ei kuitenkaan ole mukana antamassa kommenttia tapetin kuviosta. Eikä onnittelemassa siitä, että sain listat asennettua viivasuoraan. Ei saa edes porakonetta lainattua, jos oma menee rikki. Kyllä on kuulkaa ollut välillä aika orpo olo läppärin ruudun takana istuessa.

Toki Moodlen kurssisivulla on sekä yleinen keskustelufoorumi, että ryhmätehtäviä, joissa on suorastaan pakotettu kommunikoimaan muiden opiskelijoiden kanssa. Varmasti joku saakin tätä kautta tarvitsemansa jakamisen kokemuksen tai ei edes osaa kaivata sellaista. Itse kuitenkin koen nettikeskustelun käytännössä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa aika näennäiseksi jakamisen muodoksi. Omien ajatusten testaus ja kehittäminen vuorovaikutuksessa on oikeastaan mahdotonta, koska vuorovaikutus on niin hidasta ja vaatii jo jonkinlaista muodollista esitystapaa (vrt. keskustelukumppanin välittömät reaktiot). On vähän vaikea esittää kirjallisia kysymyksiä, kun ei oikein itsekään tiedä, että mitä haluaa kysyä.

Tarkoitukseni ei ole lobata verkko-opiskelua vastaan. Itsenäisille oppijoille se on loistava vaihtoehto. En itsekään vaihtaisi tällä hetkellä verkkokurssejani luentoihin muun elämän kiireisten aikataulujen takia, mutta neuvo niille, jotka tietävät itsensä vahvasti sosiaalisiksi oppijoiksi: käykää se kurssitarjonta vielä kerran läpi. Jos sittenkin löytyisi luentoversio.

Valoisaa joulunodotusta kaikille, terveisin yksi jouluhullu ja adventtiaddikti (:

-Taru