Haahuilua

Ensi viikolla olisi taas luvassa tentti ja pelko sekä paniikki alkaa iskeä. Tämä kurssi on ollut tähän mennessä kaikista mielenkiintoisin ja antoisin mutta olen aikataulusta auttamatta jäljessä. Vuodenvaihde meni kauheassa kiiressä ja sen jälkeinen sairastelu on saanut opiskelurytmini täysin sekaisin. En voi kuitenkaan pistää kaikkea sairastamisen piikkiin, vaikka yritänkin itseäni sillä huijata.

Tunnistan itsessäni haahuilijan piirteitä, joiden takia välillä on todella vaikeaa keskittyä siihen yhteen ja tärkeään asiaan. Rupesin pohtimaan tänään tätä asiaa kun luin ajatuksia päämääristä. Vaikka olenkin hyvin päämärätietoinen, haahuilen ja koitan tehdä aivan liian monta asiaa samaan aikaan. Tälläkin hetkellä koitan pitää kiinni monesta eri suunnitelmasta kuitenkaan niissä onnistumatta, sillä en keskity niihin tärkeimpiin ja oleellisimpiin asioihin.

Toki välillä on kyse vain turhautumisesta, josta juuri Sisko ja Maria hyvin kirjoittivatkin. Aina ei mielenkiinto riitä, varsinkaan jos asia ei ole juuri se suurin mielenkiinnon kohde, joka onkin täysin ymmärrettävää.

Kuitenkin minulla on vielä paljon opittavaa siitä, kuinka välillä pitäisi tarttua vain yhteen asiaan kerrallaan ja lopettaa se ennen kuin taas aloittaa uutta. Haluaisin olla superihminen, joka hoitaa tentit, työt, pääsykokeisiin lukemiset ja vapaa-ajan ohjelmat ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei minusta todellakaan ole siihen, vaikka aina sitä yritän.

Parin kuukauden päästä alkava valmennuskurssi pyörii jo mielessä ja saa aikaan perhosia vatsanpohjaan. Ensin täytyy kuitenkin hoitaa muutama tentti alta pois, jotta pääsen keskittymään täysillä yhden unelman toteuttamiseen. Ystävien usko minuun vaikuttaa ainakin olevan vankka, joten odotan jo innolla tulevaa. Sitä ennen on kuitenkin vielä paljon tehtävää edessä. Ehkäpä tämäkin haahuilija onnistuu vielä viemään jonkin asian onnistuneesti loppuun.

-Karoliina