Pitkästä aikaa

Viimeksi, kun kirjoitin, oli joulukuu, ja olin valmistautumassa Media ja demokratia -kurssin tenttiin sekä lukemassa demokratian teorioista ja käytännöistä ylipäänsä. Luentokurssin verkkotentti alkoi siis tammikuun lopussa ja kesti viikon, ja kirjatentti taas oli helmikuun alussa. Oli ihan mielenkiintoista tehdä verkkotenttikin, mutta jotenkin se tuntui minusta vähemmän opettavaiselta kuin muut suoritusmuodot ovat olleet. Siinä sai nimittäin pitää muistiinpanoja esillä, kun tenttiä teki. Minulle tulikin tunne, etten oppinut siitä kovinkaan paljoa. Kirjatentti demokratian teorioista ja käytännöistä meni jo melkeinpä rutiinilla. Tosin haluaisin yhä edelleen lukea kirjat useampaan kertaan ennen tenttiä! Se on näin laajoissa kokonaisuuksissa vain mahdotonta, sillä muuten suorituksia tulee vielä hitaammin kuin nyt. Humanistisessa tiedekunnassa se onnistui, kun kokonaisuudet olivat suppeampia ja usein luettavaa oli vain luentomuistiinpanot. Tämä lienee totuttanut minut lukemaan tenttimateriaalin useaan kertaan. En ehkä sen takia oikein luota siihen, että vain yhdellä lukemisella voisi pärjätä tenteissä. Tämän takia teen lukemisen lisäksi työläitä muistiinpanoja, ja usein luen ainakin osan kirjoista kahteen kertaan.

Virallisesti olen siis työtön eli en saa opiskella kuin 5,2 opintopistettä kuukaudessa. Välillä se turhauttaa, ja olenkin joutunut siirtämään tenttejä sen takia. Tämä varsinkin koska minun alallani ei ole kovin paljon töitä tarjolla, joita voisi ylipäätään hakea. Olen siis joutunut olemaan välillä ihan vain “tyhjän panttinakin”, kun en ole voinut opiskella, eikä töitä ole ollut tarjolla, mitä hakea. Sitä luulisi, että arki olisi ihanaa, kun ei tarvitse herätä mihinkään tiettyyn aikaan. Tai kun ei ylipäätään ole kellonaikoja, jolloin pitää mennä töihin. Voin kertoa “kokemuksen syvällä rintaäänellä”, että sekin alkaa tylsistyttämään pidemmän päälle. Sen takia olenkin tehnyt itse itselleni rutiineja, joita noudatan. Herään esimerkiksi joka aamu viimeistään kello seitsemän.

Mitä helmikuun jälkeen sitten on tapahtunut? Demokratian teoriat ja käytännöt -tentin jälkeen olen tehnyt tutkintoa täydentäviä opintoja EU-kokonaisuudesta yliopistolle. Tämä on loistava tapa tehdä keskeneräinen kokonaisuus valmiiksi, sen kuitenkaan hidastamatta valmistumista. Hyvä puoli siinä on sekin, että se on ilmaista. Avoimen opinnot kun tekevät melko ison loven työttömän kukkaroon. Tämän lisäksi sain mahdollisuuden opiskella ainetta, jota ei Avoimessa ole vähään aikaan ollut tarjolla, EU-kokonaisuutta. Kirjoitin ensin esseen Euroopan integraation talous- ja sosiaalihistoriasta ja sen jälkeen Euroopan poliittisen integraation historiasta. Tulinkin siihen tulokseen, että esseiden kirjoittaminen on minulle mieluisin ja paras tapa oppia. Toivoisinkin, että Avoimessakin voisi tulevaisuudessa kirjoittaa enemmän esseitä!

 

Opiskelijan kevään tunnelmia

Loppukevät on avoimen yliopiston opiskelijoille tehtävien palauttamisen aikaa. Oppimispäiväkirjat, jotka olen tehnyt sekä ”Kasvun haasteet nuoruudessa”- että ”Johdatus sosiaalipsykologiaan”- kurssilla, palautetaan. Molemmat olivat minulle hyvin mieluisia tehtäviä. Käsittelin niissä olevia teemoja mm. järjestötoiminnan eli politiikan kautta, jossa olen mukana. Oppimispäiväkirjassa pääsee todella syvälliseen asioiden tarkasteluun ja niiden tekeminen kannattaa mielestäni aloittaa heti kurssin alkaessa ja sitten pikkuhiljaa koota niitä. Tai ainakin minulle se on sopiva työskentelymuoto. Minun täytyy saada ”maistella” ja miettiä, pohtia ja taas hieman ”maistella”, miettiä ja pohtia ennen lopullista tulosta.

Tänä keväänä minulla ei ollut yhtään tenttiä. Tenteissä on jotakin hyvin mielenkiintoista. Niihin liittyvä jännitys on jopa koukuttavaa. Jännitys ennen tenttiä, sen aikana ja sen jälkeen on jotain, joka jokaisen opiskelijan on koettava. Ja yksi hyvä puoli tenteissä on verrattuna oppimispäiväkirjoihin.. niihin ei voi enää ne palautettuaan palata ja tarkastella niitä. Tehty mikä tehty.

Näin pääsiäisen aikaan on tullut myös vietettyä aikaa perheen kanssa: yhdessä on leivottu pääsiäisherkkuja ja pullotettu simaa valmiiksi vappua varten. Kaloreista viis. Pienet minilomat arjen keskellä auttavat jaksamaan.

Nyt keväällä tulee ajankohtaiseksi myös tulevan kesän 2014 opinnot. Helsingin avoin yliopistohan tarjoaa opiskelijoilleen kesäopintoja. Kattaus on aika kattava eri oppiaineista. Itsekin aion yhden kurssin sieltä valita ja sitten ensi syksynä valita taas enemmän opintoja. Kesällä on hyvä pitää suurempi loma kuin miniloma. Siltikin opiskelu on perheelliselle ”hyvää lomaa”, kuten olen aiemmin blogannut. Opiskelu on pientä lomailua arjen keskellä. Saa tehdä itselleen jotain ihan omaa. Kiitollinen olen miehelleni, että tähän saan nyt panostaa. Myöhemmin tulee taas hänen vuoronsa. Näin se parisuhteessa toimii, välillä toinen saa hengähtää ja välillä taas toinen. Mukavaa kevättä kaikille! 🙂

– Maria –

Yliopisto-opintojen suorittamisen haasteista

Olen osallistunut alkuvuoden 2014 aikana ”Taitava kirjoittaja”-kurssille. Kurssi on ollut erittäin hyödyllinen jatko-opintojen kannalta, sillä kurssilla on käsitelty esim. miten essee ja lähdeviittaukset tehdään. Kun opinnot syvenevät, nämä ovat erittäin hyödyllisiä taitoja.

Itse olen aiempien sosionomi AMK – tutkintoni opintojen aikana tutustunut lähdeviittauskäytäntöihin tehdessäni opinnäytetyötä. Tosin nämäkin asiat olivat päässeet ajan mittaan unohtumaan ja kertaus oli enemmän kuin tarpeellista.

Esseen kirjoitin tuolla kurssilla mielenkiintoisesta näkökulmasta, johon kurssi tarjosi materiaalin, eli yliopisto-opiskelijoiden opintojen suorittamisen haasteista. Mitkä ovat niitä syitä, miksi opiskelijat saattavat keskeyttää opintonsa?

Yksi syy on se, että yliopisto on ensisijaisesti tutkimus- ja vasta toissijaisesti opetuslaitos. Opintojen suorittaminen on pitkälti itsestä kiinni ja vaatii suurta itsenäisyyttä. Itse täytyy hakea tietoa ja ottaa asioista selvää. Varsinkin opiskelijat, jotka tulevat suoraan lukiosta ja luulevat, että opintojen suorittamisessa aktiivisesti tuetaan, saattavat pettyä.

Opintojen suorittaminen vaatii myös ison määrän tietoa sulattelemista ja nivouttamista omiin käsityksiin. Tietoa pitää myös osata soveltaa. Itse olen huomannut, että elämänkokemuksestani on ollut hyötyä. En tiedä, kuinka itsenäisesti olisin suoraan lukiosta tulleena toimia. Selvää on kuitenkin, että perheenäitiys on kasvattanut minusta nopean organisoijan, jonka elämän kokemusta on ollut opinnoissa jopa nautinnollista soveltaa.

”Hei, mähän tiedän tästäkin, olen nähnyt tämän suoraan työelämässä!”

Opiskelu on täynnä ihania oivalluksia! 🙂

Aiemmin avoimessa yliopistossa opiskelemiani erityispedagogiikankin opintoja olen pystynyt hyödyntämään. Samoin ”Kasvun haasteet nuoruudessa” – kurssilla olen saanut soveltaa sosiaalipsykologian opintoja ja toiste päin. Koskaan mikään oppi ei niin sanotusti mene hukkaan!

Mutta keskustelu nuorempienkin opiskelijoiden kanssa on opettavaista ja tärkeää. Heidän etunsa on tuoreessa muistissa olevat opiskelutaktiikat esim. tentteihin lukeminen. Kaikkea ei tarvitse kerrata ja ihmiset ovat persoonaltaankin erilaisia, toisilla elämänkokemusta on jo nuorempana. Se juuri tekeekin opiskelusta mielekästä, uusiin ihmisiin tutustuminen ja toisiltaan oppiminen. Opiskelu voi myös olla mielekästä! 🙂

 

Tiivistä tahtia

Tämä vuosi on alkanut tiiviisti. Olen opiskellut mm. sosiaalipsykologiaa ja ”Kasvun haasteet nuoruudessa”- kurssia sosiaalityön perspektiivistä, jossa on ollut hyvin mielenkiintoisia luennoitsijoita eri aloilta. On mietitty nuoren elämää niin syrjäytymisen, päihteiden käytön kuin unen näkökulmista. Tietoa on tullut paljon.

Sosiaalipsykologiassa olen tehnyt verkkokussia, joka on ollut varsin tiivis kurssi kirjoittamisen kannalta, kuten verkkokurssit tyypillisesti ovat. Verkkokursseissa on se hyvä puoli, ettei omasta kotoota tarvitse lähteä mihinkään, vaan luennot voi kuunnella ”kotisohvalta” ja näin matkantekoonkaan opiskelupaikoille ei kulu aikaa ja se on kokoaikaisesti työssäkäyvälle perheelliselle iso +.

Ilahduin kovasti avoimen yliopiston tekemästä: ”Opitaan yhdessä”– vinkeistä oppimista edistävään vuorovaikutukseen. (Nämä vinkit löydät ”Opiskelun taito”– linkistä näiltä avoimen yliopiston nettisivuilta.) Avoimenkaan yliopiston opinnoissa ei tarvitse jäädä yksin ja mikä parasta, yhdessä oppimista voi jakaa.

Edeltä mainitsemastani asiasta kannattaa myös blogata, kuten minä tein tuossa aiemmin 😉 ensimmäisessä postauksessani tänne blogialustalle: ”Kolkyt ja risat”-blogissa, jossa ”manasin” sitä, etteivät avoimen opiskelijat kohtaa muita opiskelijoita samalla tavalla kuin varsinaiset tutkinto-opiskelijat yliopistossa. No, ”manaamisella” oli varmasti oma myötävaikutuksensa uusien ohjeiden saantiin (?). Eli kun vaikutan yhteiskunnallisella järjestötasolla, niin vaikutan ilmeisesti täälläkin ;-).

Olen kerännyt opintoihini liittyvät materiaalit omaan kansioon. Siellä ne on jaoteltu aihealueittain. Asioiden organisointi helpottaa opiskeluja ja järjestelmällisyys. Samoin auttaa varsinkin perheellistä opiskelijaa asioiden laittaminen kalenteriin. Päivä ilman kalenteria, olisikohan se katastrofi? No, ainakin vapaa-illat on pyhitetty perheelle ja silloin ei kalenteria vilkuilla.

Olen työskennellyt niin pitkään perhepäivähoitajana eli tehnyt töitä omassa kodissani, että osaankin jo vetää eron työn ja vapaa-ajan välille kotona. Laitanpa tähän teille loppuun vielä kuvan omasta ”opiskeluympäristöstäni”, työhuoneesta ja paikasta, jossa verkkoluentoja kotonani kuuntelen:

"Hallittu kaaos", Marian työskentely- ja opintopöytä
“Hallittu kaaos”, Marian työskentely- ja opintopöytä

Opiskelun iloa ja jaksamista kaikille! Kyllä se kevät sieltä tulee ja aurinko pilvien raosta vielä pilkistää! 

P.S Kai huomasit Sinäkin lukijani uudet ennakkotiedot kesäopinnoista avoimessa yliopistossa?

Mitä tapahtuu vuonna 2014?

Joulu on mennyt ja vuosi vaihtunut yhdessä läheisten ja perheen parissa. Viime vuoden 2013 puolella on ilmoittauduttu jo tämän vuoden kursseille. Kirjastossa kävin joululomien aikana ja tulipa ”Johdatus sosiaalipsykologiaan”-kirjaankin tutustuttua.

Millaisella mielellä siis tulevaan vuoteen?

–  Kiireisellä mielellä, se on ainakin yksi. Aloitin Oriflame-kosmetiikan edustushommatkin tässä opiskelun (ja päätyön) ohella. Lisätienestit eivät ole pahitteeksi, jos – joskus myöhemmin tulevaisuudessa siis – tässä vielä kokoaikaiseksikin opiskelijaksi yliopistolle päätyy. Sehän tässä on tähtäimessä, siis maisterin paperit ja sosiaalityöntekijän työ. Sitä kohti mennään – pitkin – ja haparoivinkin askelin.

– ”Kasvun haasteet nuoruudessa”-kurssi sisältää verkkoluentoja. Se onkin uusi kokemus, vaikka verkko-opintoja minulla onkin aiemmin ollut. Niissä tosin ei ollut luentoja, vaan ryhmätehtäviä netissä ja kasvotusten, tutustumiskäyntejä sekä oppimispäiväkirjaa. Täytyy käydä testaamassa, että tietokoneeni toimii luentoja varten ennen kurssia. Hyvät ohjeet ainakin saapuivat sähköpostissa. 🙂

– Ilmoittauduin myös ”Taitava kirjoittaja”-kurssille. Opintojen ohjaaja sanoi viime syksynä, että sen käynti ennen aineopintoihin siirtymistä kannattaa, joihin olen hakemassa ensi syksynä 2014 sosiaalityön osalta.

Mitä kaikkea oletkaan valinnut tämän opiskeluvuotesi ”kattaukseen”? Miltä näyttää tuleva opintovuosi 2014? Onko se yhtä puurtamista vai askel kerrallaan menoa kohti päämäärää? Positiivinen ajattelu lienee tässäkin poikaa eli ajatellen, että lasi on puoliksi täynnä, eikä puoliksi tyhjä ;-).

Mars yliopistolle siis kirjoja lainaamaan ja kalenteria täyttämään!

Palaamisiin,

-Maria-

Joulunalustunnelmissa

Olin ilmoittautunut lauantaiseen Demokratian teoriat ja käytännöt -kurssin kirjatenttiosioon, mutta huomasin viikkoa ennen, etten saa mitenkään kaikkia kolmea kirjaa luettua. Samaan kurssiin kuuluvan luentotentin olin siirtänyt jo suosiolla tammikuuhun. Eli luentokurssi on sitten tammikuussa ja kirjatentti helmikuun alussa. Vähän jännittää, miten noin ison paketin saa noin vähän ajan sisällä sisäistettyä, mutta toivotaan, että kaikki menee hyvin. Tähän asti tentit ovat menneet yllättävän hyvin. Jopa essee Suomen talouspolitiikasta meni todella hyvin, joten en voisi olla tyytyväisempi opintoihini. Mitä siis arvosanoihin tulee. Mutta toki olen ollut erittäin tyytyväinen myös luentojen ja tenttien sisältöihin. Vähän on tosin vaatinut totuttelua se, ettei tenttikirjoja ole voinut lukea useaan kertaan. Kokonaisuudethan ovat niin laajoja, että asiat on omaksuttava melkeinpä yhdellä lukemisella. Mutta kyllä siihenkin tottuu. Ja auttaa, jos tekee muistiinpanoja tärkeimmistä asioista.

Valtio-opin kurssien lisäksi olen ollut myös Oikeustieteen johdanto -verkkokurssilla. Kokemus on ollut erittäin positiivinen. Vaikkei muita kurssilaisia ole voinutkaan nähdä kasvokkain, on moodlessa syntynyt ajoittain vilkastakin keskustelua kurssin esseistä. Ja vielä kun jokainen meistä esitteli aluksi itsensä, tuntuu että kurssikavereista tietää enemmän kun tavallisilla lähiopetuskursseilla. Verkkokurssiin ei siis kuulu yhtään luentoa, vaan kaikki kurssilla käytettävät materiaalit löytyvät netistä. Niiden pohjalta sitten kirjoitetaan esseitä, jotka palautetaan moodle-alustalle. Myös palaute opettajalta tulee moodlen kautta. Kaiken voi siis tehdä juuri silloin kun itselleen sattuu sopimaan, palautuspäivämäärien puitteissa tietenkin. Ainakin minulle tämä on sopinut erinomaisen hyvin. Eli toivoisinkin lisää verkkokursseja Avoimeen!

Mandariinien ja joulukonvehtien syönnin lisäksi ennen joulua pitäisi lukea Pekosen Puhe eduskunnassa. Tämä siksi, ettei tammikuussa tulisi kauhea kiire. Sen lisäksi sain vihdoinkin yhden koekäännöksen tehtäväkseni. Se pitäisi palauttaa huomenna. llalla on sitten tarkoitus suunnata kohti Tukholmaa katsastamaan Cindy Shermanin valokuvanäyttely ja tietenkin myös rentoutumaan syksyn opintojen ja työnhaun jälkeen. Minulla kun on taipumus unohtaa lepääminen ja rentoutuminen opintoihin uppoutuessani. Ulkomailla onkin paljon helpompaa unohtaa kaikki ja keskittyä vain olemaan. Ja näin työttömänä opiskelijana kun ei ole varaa lähteä pidemmälle, saa 2 euron päiväristeily Tukholmassa kelvata!

Oikein hyvää joulua kaikille lukijoilleni ja onnellista uutaa vuotta!

Joulukiireitä

Kävin tällä viikolla vaikuttamassa näillä sivuilla bloggaamiseni kautta tuleviin avoimen yliopiston opiskelijoille suunnattuihin verkkosivuihin, joita uudistetaan. Minusta oli hienoa, että opiskelijoille annetaan mahdollisuus sanoa ”oma sanansa” sivuihin eli valittakaa sitten minulle jos ne ovat huonot.. 😉. Ei vaan, itselleni merkitsee paljon se, että yleensäkin nettisivut ovat ns. ”simppelit” ja tiedon löytää nopeasti, sutjakkaasti eikä asioita kierrellä ja kaarrella, vaan faktat löytyy hyvin. Omaan varmaankin tässä kohtaa paljolti miehistä ”putkiajattelua” ;-), kiitos hyvien geenieni eli varsinkin matemaattisesti/rationaalisesti lahjakkaan isäni. 🙂

Joulua pukkaa päälle ja tässä vaiheessa omaa arkea siivittävät niin lasten joulujuhlat kuin perheemme omatkin joulukiireet. Joululahjat on hankittava ja paketoitava jne. Ainakaan ei tarvitse toimettomana olla. 🙂

Samalla on tullut vilkaistua tulevaa ensi vuoden alun opiskelua. On hommattava tenttikirjoja ja sitten tietysti tutustuttava muuhun tulevan kurssin materiaaliin sekä verkko-oppimisympäristöihin vaikka asiaa helpottaakin huomattavasti se, että verkko-opiskelu on tullut ajan mittaan tutuksi. Joten uusia opiskelijoita rohkaisisin:

–          Kyllä se siitä. Jotensakin sen oman kalenterin saa aina järjestettyä ja hommat hoidettua.

Yleensä loppuvuoden bloggaamisissa käydään läpi mennyttä vuotta. Niinpä käyn minäkin. Eli opiskelin hoitovapaalla aiemmin erityispedagogiikkaa, sitten opiskelut oli tauolla ja jatkuivat tänä syksynä 2013 sosiaalityön opinnoilla. Muutoksia opiskelukäytäntöihin on tullut jonkin verran tänä aikana. Arvosanoja viedään WebOodiin ja Moodlekin on tullut käyttöön. Siinä on ollut jonkin verran opettelua, mutta eteenpäin mennään:

–          Yksi askel menee eteen, joskus takaisin tulee kaksi, muttei se ole niin vaarallista. 😉

Eli uuteen vuoteen 2014 astellaan hyvillä mielin, mitä kaikkea se tuokin tullessaan. Nautin kun saan opiskella, mutta olla perhepäivähoitajana vielä paljon kotona lasteni kanssa. Aktiivisella ihmisellä täytyy olla aivot käytössä.. ei narikassa. 😉

Toivotankin sinulle blogini lukija oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2014! Lisäksi haluan myös kiittää tästä vuodesta aivan loistavia opettajia yliopistolla, joihin olen saanut tutustua ja käydä luennoilla mielenkiintoisia keskusteluja, jotka ovat ainakin minulle avanneet aivan uusia näkökulmia ajatusmaailmaan sekä omaa “blogi-emoa” Päiviä, joka on meitä turvallisesti kaitsenut. Tavataan ensi vuoden puolella taas!!

– Maria –

 

 

 

 

Takaisin lähtöruutuun

Punnersinpa ensimmäisen tenttini kasviksessa, “Orientaatio kasvatustieteisiin”, kokonaiset 3 op, ja huomasin että joudun reivaamaan tuota opintosuuntaani hieman.  Luokanope-opinnot ei vie oikeaan suuntaan vaan haen uutta vauhtia aikuis-kasvatustieteistä. YO oli joustava, palautti ilmoittautumismaksuni tuota jo suoritettua kurssia lukuun ottamatta.

Sen sijaan suoritettua tenttiä en saa mukaani:  Aikusi-kasvis vaatii omat orientaationsa.

Näin käy kun hätäilee lähdössä eikä tee kotiläksyjään kunnolla. Tätä punnitessani nousee esiin eräs seikka, joka lienee sukupuoliriippuvainen. Juttu menee näin – silläkin uhalla että tämä herättää intohimoja, mutta näinhän pitääkin.

Naiset motivaattori opiskeluun on itsensä kehittäminen, siis opiskelua rakkaudesta taiteeseen. Suora hyöty ammatillisesti ei ole primääri motivaattori.

Miesten kannalta opiskelu on väline, kun tavoitellaan ammatillisesti pätevyyden kasvattamista. Huvikseen opiskelua miehet pitävät ajanhukkana – näin lievästi kärjistäen.

Minun kohdallani tämä meni juuripa näin: näen kasvatustieteitten opintoni välineenä löytää itselleni uusi ammatillinen suunta itselleni. Jos huvikseni opiskelisin, valitsisin itselleni aineeksi jotain aivan muuta, vaikkapa modernin historian.

Syksy on tuonut uusia töitä ja tehtäviä. Vapaana konsulttina on toimeksiantoja alkanut siunaantua. Koulutussektoriltakin on töitä löytynyt, olkoonkin ettei kokonaisen viikon täytteeksi eikä suoranaisesti pedagogisiin tehtäviin. Tästä on seurannut se, että päiväni ovat yhtä tilkkutäkkiä ja sälää. Ja siitä taas seuraa se, että määrätietoiseen, kurinalaiseen opiskeluun on hankala löytää aikaa. Motivaatiossani ei uskoakseni ole vikaa, vaan moodin vaihtaminen yhdestä toiseen ja vielä kolmanteen päivän sisällä on yllättävän hankalaa.

Uskonkin, että opiskelu työn ohessa on helpompaa kun struktuurin antaa  8-16 työpäivä. Sen perään on helpompi sovittaa sitten tietty kiintiö opiskelua.

Nähtäväksi siis jää millaisen muodon tämä aikuisopiskeluni saa, kun keväällä jälleen opiskelu alkaa kohdallani, uusista lähtökohdista.

Lopuksi havainto siitä missä lukeminen parhaiten sujuu: oma sohva on täysin toivoton, siihen nukahtaa. Yleinen kirjasto sopivan taustamelun ympäröimänä hyvä, mutta hankala. Kompromissi löytyy oheisesta kalusteesta – oma oppituolini.

oppimisen iloa kaikille,

t. Piparjuuri

Oppituoli

Mikä motivoi opiskeluun?

Mikä motivoikaan opiskelemaan avoimessa yliopistossa? Opiskelujen motivoiminen vaatii jo jonkin verran varsinkin aikuisopiskelijalta, joka on kenties jo työelämässä ja perheellinen ja jonka täytyy sovitella opiskelu monen muun vastuun ja velvollisuuden keskelle.

Tutkinto haaveena. Se on varmaan joidenkin “motivaattori” opiskeluun. Jonkinmoista “irtiottoa” arjesta sekä heittäytymistäkin opiskelu aikuisiällä vaatii. Heittäytymistä tuntemattomaan. Jonnekin kauemmaksi kuin omilla raiteilleen kulkeva arki. Pientä “bonusta” elämään kenties näin liiketaloudelliselta kantilta katsottuna ;-)?

Minä valitsen usein jonkun “motivaattorikohteen”, kuten tunnettu tv-psykologi Dr.Phil voisi asian ilmaista. Jonkun joka on tehnyt jo sen ennen minua. Julkisuudessa on tällaisia henkilöitä esimerkiksi. Norjasta löytyy hyvä esimerkki yksinhuoltaja Mette-Maritista, joka löysi rakkauden vaikeista oloista ponnistaneena ja meni naimisiin kruununperijä prinssi Haakonin kanssa. Opiskelijaelämää lähempänä itse olen samaistunut näin perhepäivä*hoitajana* työskentelevänä kuuluisan tv-sarjan Teho-osaston lempeään Abby Lockhartiin, joka opiskeli, perheellisenä hänkin (tosin hänelläkin “selviämisen” moninkertainen momentti -yksinhuoltajuus- mukana kuten Mette-Maritilla), sairaanhoitajasta lääkäriksi. Minä haluan opiskella sosionomi AMK:sta sosiaalityöntekijäksi. 🙂

Motivaationi nousi entisestään, kun sain juuri viimeisimmän tenttini tuloksen. Sain todella hyvän numeron. Pärjään nyt jopa paremmin opiskeluissani kuin nuorena tyttönä AMK-opiskeluissa, eli motivaationi on kasvanut, kun ymmärrän jo paremmin opiskelun merkityksen työelämän moninaisten haasteiden keskellä. Tällä motivaatiolla oli ihana ilmoittautua taas kevään 2014 kursseille, sosiaalipsykologiaa sekä ammattiini myös liittyvä “Kasvun haasteet nuoruudessa” -kurssi. Valitsin HOPS:in (Henkilökohtainen opintosuunnitelma) tekemisessä myös ammattiani päivähoitotyössä tukevia opiskeluja. HOPS kannattaa tehdä, kävin hakemassa apuja vielä sen tekemiseen opintojen ohjaajalta. Opiskeluja tukevia palveluita kannattaa oikeasti hyödyntää. Tsemppiä opiskeluihinne ystävät, joulu lähestyy! 🙂

 

Vihdoinkin!

Vihdoinkin pääsin oikeustieteen johdantokurssille; olin jonossa muistaakseni 19. ja siitä huolimatta pääsin niiden joukkoon, jotka verkkokurssin pääsevät aloittamaan. En ole koskaan ennen pelkästään verkossa tapahtuvaa opetusta kokeillut, mutta fiilikset ovat siitä nyt jo positiiviset. Aluksi olemme kaikki esitelleet itsemme ja näin tiedämme paljon paremmin ketä kurssilla on kuin tavallisilla luennoilla, joissa yleensä juttelee ehkä yhden tai kahden kanssa. Muutenkin kurssin aikana on tarkoitus keskustella paljon (tämä tapahtuu siis moodlessa) kurssin tehtävistä sekä  niiden herättämistä ajatuksista ja kysymyksistä. Innokkaana aloitin jo tekemään ensimmäistä sivun pituista esseetä oikeuslähteistä, ja kysymyksiä kyllä heräsi vaikka muille jakaa.. Ennen aloittamistani olin ajatellut sivun pituisen esseen olevan ihan läpihuutojuttu..Mutta täytyy sanoa, että vaikuttaa haastavalta! Mutta kiehtovalta!

Muuten olen tehnyt Naiset, miehet ja talous -kurssin tentin jälkeen kirja-arviota Suomen talouspolitiikan pitkä linja -teoksesta. Tentaattori onneksi antoi minulle mahdollisuuden tehdä kirja-arvion, sillä tentissä en vain pystynyt vastaamaan kirjasta tehtyyn kysymykseen. Olin keskittynyt enimmäkseen Suomen talouden suhdannepolitiikkaan, mutta kysymykset eivät liipanneet läheltäkään aihetta. Kirjoitan siis 12 sivua kirja-arviota, jossa pitäisi olla pari muutakin lähdettä.. Täytyy sanoa, että ainakin minusta tehtävä tuntuu aika haastavalta, vielä kun nämä pari muuta lähdettä pitäisi löytää itse!

Nyt tosin olen pitänyt vapaata opinnoista jo pari päivää, en nimittäin edes muista, koska viimeksi olisin pitänyt vapaata. Eilen olin katsomassa Hurjaruuthin Kosmosta; sirkusta, jossa akrobaatit tekivät huimia temppuja. Suosittelen kaikille, joilla on lapsia tai kummilapsia jne.. Tänään taas olisi tarkoitus mennä illalla ulos. On tätä kyllä odotettukin!