University of Helsinki
Punnersinpa ensimmäisen tenttini kasviksessa, “Orientaatio kasvatustieteisiin”, kokonaiset 3 op, ja huomasin että joudun reivaamaan tuota opintosuuntaani hieman. Luokanope-opinnot ei vie oikeaan suuntaan vaan haen uutta vauhtia aikuis-kasvatustieteistä. YO oli joustava, palautti ilmoittautumismaksuni tuota jo suoritettua kurssia lukuun ottamatta.
Sen sijaan suoritettua tenttiä en saa mukaani: Aikusi-kasvis vaatii omat orientaationsa.
Näin käy kun hätäilee lähdössä eikä tee kotiläksyjään kunnolla. Tätä punnitessani nousee esiin eräs seikka, joka lienee sukupuoliriippuvainen. Juttu menee näin – silläkin uhalla että tämä herättää intohimoja, mutta näinhän pitääkin.
Naiset motivaattori opiskeluun on itsensä kehittäminen, siis opiskelua rakkaudesta taiteeseen. Suora hyöty ammatillisesti ei ole primääri motivaattori.
Miesten kannalta opiskelu on väline, kun tavoitellaan ammatillisesti pätevyyden kasvattamista. Huvikseen opiskelua miehet pitävät ajanhukkana – näin lievästi kärjistäen.
Minun kohdallani tämä meni juuripa näin: näen kasvatustieteitten opintoni välineenä löytää itselleni uusi ammatillinen suunta itselleni. Jos huvikseni opiskelisin, valitsisin itselleni aineeksi jotain aivan muuta, vaikkapa modernin historian.
Syksy on tuonut uusia töitä ja tehtäviä. Vapaana konsulttina on toimeksiantoja alkanut siunaantua. Koulutussektoriltakin on töitä löytynyt, olkoonkin ettei kokonaisen viikon täytteeksi eikä suoranaisesti pedagogisiin tehtäviin. Tästä on seurannut se, että päiväni ovat yhtä tilkkutäkkiä ja sälää. Ja siitä taas seuraa se, että määrätietoiseen, kurinalaiseen opiskeluun on hankala löytää aikaa. Motivaatiossani ei uskoakseni ole vikaa, vaan moodin vaihtaminen yhdestä toiseen ja vielä kolmanteen päivän sisällä on yllättävän hankalaa.
Uskonkin, että opiskelu työn ohessa on helpompaa kun struktuurin antaa 8-16 työpäivä. Sen perään on helpompi sovittaa sitten tietty kiintiö opiskelua.
Nähtäväksi siis jää millaisen muodon tämä aikuisopiskeluni saa, kun keväällä jälleen opiskelu alkaa kohdallani, uusista lähtökohdista.
Lopuksi havainto siitä missä lukeminen parhaiten sujuu: oma sohva on täysin toivoton, siihen nukahtaa. Yleinen kirjasto sopivan taustamelun ympäröimänä hyvä, mutta hankala. Kompromissi löytyy oheisesta kalusteesta – oma oppituolini.
oppimisen iloa kaikille,
t. Piparjuuri
