Posts

Posted on

Usko koetuksella

Minä, Helsinki ja julkinen liikenne on yhditselmä, jota kutsun katastrofiksi. Enkä todellakaan turhaan, voisin nimittäin antaa lukuisia esimerkkejä siitä kuinka paljon hämmennystä sekä epätoivoa minun ja Helsingin julkisen liikenteen yhdistäminen on aiheuttanut. Viimeisin, ja ehkä historiani pahin, sattui tänään, juuri silloin kun olen toivoa täynnä menossa tärkeään tapaamiseen.

Pyrin aina olemaan ajoissa tärkeissä tapaamisissa, sillä itse vihaan odottamista enkä missään nimessä halua näyttää huolimattomalta uuden ihmisen edessä. Pyrin aina olemaan myös harkittu, tyylikkäästi huoliteltu sekä asiallinen mennessäni tärkeisiin tapaamisiin. Ja juuri tänään olin kaikkea muuta kuin sitä.

Korkokengät kopisten, puhelin kourassa ja Google Maps apunani juoksin Kampista eteläiseen Helsinkiin, tietämättä mihin olen edes matkalla. Kaikki tärkeät paperit hukassa ja usko koetuksella hikoilin meikit poskille ja hiukset sekaisin suunnistaessani eteenpäin. Vaikka olen ihminen, joka uskoo, että kaikki asiat kyllä selviävät eikä mikään ole ylitsepääsemätöntä, tänään olin lähellä jo luovuttaa.

Onneksi minussa virtaava suomalainen sisu ei antanut periksi, selvisin tapaamiseen kunnialla sekä ennen kaikkea ajoissa, ja tapaamisen jälkeen olin niin huojentunut etten saanut korviin ulottuvaa hymyä pois kasvoiltani. Takaisin tullessani ihastelin kauniita syksyisiä maisemia ja tunnelmallista miljöötä ympärilläni ja olin ylpeä etten luovuttanut.

Tästä kaikesta sisuuntuneena suuntasin lempikahvilaani, avasin tenttikirjan ja luin innostuneempana kuin koskaan. Vaikka uskon viestinnän olevan juuri se “minun juttuni”, usko on senkin kanssa ollut koetuksella. Tänään kuitenkin sain huomata ettei ikinä pidä luovuttaa. Kaiken seikkailemisen ja epätoivon jälkeen olen täynnä energiaa ja valmiina panostamaan myös opiskeluihin taas täysillä. Kunhan uskoo itseensä, kaikki on mahdollista.

Posted on

Kuorsausta muuttolaatikoiden lomassa

Ikuisia ihmettelyn aiheitani on, että elämässäni ei koskaan tapahdu mitään ja silti jokainen viikko on täynnä toimintaa! Tällä viikolla ehkä keskivertoa enemmän. Siskoni on ikuisuuden metsästänyt asuntoa itselleen ja viimein tärppäsi! Keskiviikkona oli näyttö, perjantaina avaimet kouraan ja lauantaina muutto. Onneksi ei muuta kauas! Nukuin itse onnellisesti koko muutto-operaation. Olivat kuulemma kolistelleet menemään, mutta yö töissä-aamu luennolla kombon jälkeen en turhaan reagoinut mihinkään. Viimeinen puoli tuntia koulussakin meni pahasti pilkkimisen puolelle, vaikka aihe kiinnosti todella paljon.

Onni on muuten olla hyvällä luennolla! Luentomuotoinen opiskelu sopii itselleni ihan parhaiten ja paluu tunneille oli ihanaa. Opin  paremmin, käytän aikani fiksummin ja kun vielä saa nauttia opettajasta joka selittää asiat niin että minäkin ymmärrän, en voi mitenkään vaatia enempää! Ensi viikolla on sitten se viimeinen kerta ja täytyy tunnustaa tenttijännityksen pikku hiljaa alkavan. Saa nähdä miten ensi viikolla kuumottaa!

Sisko

Posted on

Mitä alkusyksy toi tullessaan – ja miten niistä selvittiin

Alkusyksy toi (ainakin) tullessaan sosiaalityön aineopinnot ja julkisoikeuden kurssin. Lastensuojelun kurssilla olemme aloittaneet sosiaalityössä ja kurssi on ollut mielenkiintoinen sekä haastavakin. Olemme paneutuneet mm. lapsen oikeuksiin ja lastensuojelulakiin. Toisaalta julkisoikeuden kurssi on hyvin täydentänyt tätä edellä mainittua kurssia, koska samalla ovat tulleet lainsäädännölliset termit tutuiksi.

Julkisoikeuden kurssilla olemme siis päässeet ratkomaan erilaisia ”oikeustapauksia” eli suorittamaan oikeudellista tulkintaa. Tältä siis oikeustieteellisessä olevista tuntuu ;-). (No jaa, ”alkutunnelma” lain tulkitsimisista oli, että kuinkahan ”kuivahkoa” tämä on, mutta tämänkin ennakkoluulon läpi mentiin..)

Valtiotieteellisestä tulee aika ajoin uutta tietoa tutkintojen uudistamisista jne. Tämä osaltaan aiheuttaa sen, että omaa HOPS:iaan joutuu hieman muokkaamaan. Mutta  ”no hätä”, suuremmalta paniikilta olen välttynyt. Tosi hyvin kyllä saa sovitettua opintoja omiin aikatauluihinsa avoimen kanssa, kun vaan rohkaistuu kysymään, jos joku mietityttää. Tähän rohkaisisin Sinuakin ja on tärkeää myös rentoutua välillä, kun tehtävien palauttamisaikataulut ja tentit pukkaa päälle…pieni kävelylenkki metsässä helpottaa kummasti.

Olen törmännyt yliopiston käytävillä erittäin ahkeriin avoimen opiskelijoihin ja on hienoa huomata, kuinka moni muukin on samassa tilanteessa kuin minä, opiskelee siis töiden ohella. Olen nähnyt myös niitä, jotka aloittivat samaan aikaan sosiaalityön perusopintoja syksyllä 2013 ja heitä, jotka ovat jo jossain varsinaisessa tiedekunnassa kirjoilla. Toisaalta sitten osa, jotka aloittivat samaan aikaan, on saanut kurssilta apuja työhönsä jo riittävästi, ei opiskele tutkintotavoitteisesti (ainakaan nyt) tai on esim. löytänyt mielenkiinnon jatkaa pidemmälle jossain muussa aineessa. Meitä mahtuu siis moneen junaan! Törmäillään vaan lisää tällä ”saitilla” ja muillakin ”pelipaikoilla”, mukavaa pimenevää lokakuuta kaikille!

Kuivaako? -kö?Julkisoikeuden kurssin kirjoja, olkaa hyvät :-)
Kuivaako? -kö?Julkisoikeuden kurssin kirjoja, olkaa hyvät 🙂

 

 

 

Posted on

Keltanokka vaikeuksissa

Edellisen oppikirjan avaamisesta on kulunut yli puoli vuotta ja viimeisin kosketus kirjoittamiseen on ylioppilaskirjoitusten reaalikoe. Eihän puoli vuotta ole sinänsä pitkä aika, mutta olenkin menestyksekkäästi onnistunut unohtamaan kaiken opiskeluun liittyneen ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Eikä ihme, sen puristuksen jälkeen työnteko tuntui terapialta ja meni pitkä aika ennen kuin jaksoin kaivaa edes jonkun kaunokirjallisen teoksen esille ja koittaa opettaa itselleni ettei opiskelujen loputtua tarvitse unohtaa sentään itsensä sivistämistä.

Vaikka olenkin aina nauttinut kirjoittamisesta, on se nyt opiskelujen uudelleen alettua tuntunut välillä ylitsepääsemättömän vaikealta. Jatkuva writers block turhauttaa eikä ajatus kulje kymmentä minuuttia kauemmin. Joku voisi ajatella, että minun on helppo viime kevään ylioppilaana jatkaa opiskeluja yliopiston puolella, tuntuuhan se ihan luonnolliselta jatkumolta. Välillä kuitenkin olen aivan hukassa, yliopisto-opinnot eroavat kuitenkin hyvin paljon loppujen lopuksi aika pinnallisesta yleissivistävästä koulutuksesta.

Aikataulutus sekä töiden ja muiden menojen yhdistäminen opiskeluihin on tuottanut enemmän ongelmia kuin osasin kuvitellakaan. Tällä kertaa kukaan ei ole potkimassa takamukselle opiskelujen suhteen, ja koska suoritan opintoni verkossa, ei opiskelujen takia tarvitse edes lähteä kotoa kauemmaksi. Siksi onkin helppo lipsua lukemisesta.

Onneksi olen alkuhämmennyksen jälkeen onnistunut luomaan itselleni jo tapoja rytmittää päivät. Vuorotyö ohjaa pääosin päiväni kulkua, joten on vaikeaa saada itselle tasaista päivärytmiä, koska päivät ovat erilaisia. Kannustavat tukijoukot auttavat kuitenkin paljon, jotta epätoivo ei pääse yllättämään. Hämmennystä on seurannut innostus ja suuri kiinnostus viestinnän maailmaan, joten uskon pääseväni alun ongelmista yli ja saan opiskelut luistamaan. Ja uskon sekä toivon etten ole ainut, joka painiskelee samojen ongelmien kanssa. Tsemppiä siis valtavasti kaikille sielunsiskoille ja -veljilleni!

– Karoliina

Posted on

Epätahdissa

Viime viikon lauantaina se sitten kosahti. Lähdin töistä hieman aikaisemmin, jotta ehtisin nukkua pienet päikkärit ennen luentoa. Luonnollisesti heräsin pari tuntia luennon alkamisen jälkeen ilman mitään havaintoa kellon soinnista. Meni noin neljä sekuntia, että sisäistin tapahtuneen ja siitä noin kolme minuuttia kun olin ovesta ulkona matkalla kouluun. En toista kaikkea mitä päässäni liikkui, olenhan sitoutunut tiettyihin sääntöihin blogia aloittaessani, mutta kauniisti sanottuna ketutti. Paljon.

Tunnille päästessä meni hetki tajuta missä mennään ja mietin kannattiko edes juosta reiluksi tunniksi ja häiriköidä muiden luentoa. Pääsin kuitenkin kärryille ja pulssikin tasoittui normaaliin tasoon. Tauolla sain luntata kaverilta muistiinpanoja ja riemu oli valtaisa, kun eivät olleet vielä ehtineet Descartesin Mietiskelyissä pidemmälle. Se on kurssin tenttikirja enkä halua missata mitään mitä asiasta puhutaan. Vinkkinä muuten vastaavaan tilanteeseen: paras keino lainata kaverin muistiinpanoja on kysyä “Voinko vilkaista sun muistiinpanoja?”. Samalla voi kysäistä “Mitä kävitte läpi?” ja “Missasinko jotain todella oleellista?” Huomasin, että toimivat yllättävät hyvin!

Tällä viikolla ei luentoja sitten ollutkaan ja opiskelu ollut omassa varassa. Oppimaan opiskelun kursseja oli lukemisesta ja esseen kirjoittamisesta ( Suosittelen! Oppimateriaalit löytyvät matskut.helsinki.fi), mutta muuten piti ihan itse ottaa kirjat esille ja päättää kuinka paljon lukee. Ei muuten ollut mitenkään helppoa! Kävin Kaisassa tutustumassa paikkoihin, ostamassa Gaudeamuksesta pari kirjaa ja yritin edes puolet ajasta vaikuttaa siltä, että tiedän mitä teen. Onneksi Gaudeamuksessa oli ihanan avuliasta henkilökuntaa ja löysin hakemani ilman itkua! Opin viikon aikana mm. etten voi lukea kuin maksimissaan 45 min ilman taukoa, Kaisassa pitää olla ajoissa jos haluaa ison ihanan tuolin alakerrasta, älypuhelin on opiskelun vihollinen, nälkäisenä on turha edes haaveilla keskittymisestä ja aloittaminen on välillä vaikeampaa kuin Shatnerille dialogin opettelu. Hyödyllisiä asioita tietää, mutta näiden löytämiseen meni yllätävän paljon aikaa. Ensi viikolla alkavat onneksi taas luennot ja toivon mukaan pääsen takaisin rytmiin!

Sisko

Posted on

Kivijalan kimppuun

Hämmentävä kokemus: en tiedä lukemastani aiheesta mitään. Joka kappaleessa on noin kolme sanaa, joita en ole koskaan ennen edes kuullut. Sanat, jotka ymmärrän, viittaavat jatkuvasti asioihin tai käsitteisiin, joista minulla ei ole aavistustakaan. Opiskelen pitkästä aikaa asiaa, josta minulla ei ole alunperin minkäänlaisia pohjatietoja – ja se tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä!

Tervehdys, täällä iältään vähän päälle kahdenkymmenen oleva naishenkilö, joka on vielä toistaiseksi jäänyt vaille lukion jälkeistä opiskelupaikkaa. Valkolakin saatuani vietin ensin superintensiivisen vuoden kansanopistossa opiskellen näyttelijäntyötä ja sen jälkeen toisen vuoden lähinnä maaten kotisohvalla mietiskellen nuoruuden tuskaa. Ensin mainitusta opin korvaamattoman paljon sekä elämästä että teatterin tekemisestä ja toisesta lähinnä sen, että ihmisen, eikä varsinkaan minun henkilökohtaisesti ole hyvä olla liikaa jouten. Joten kun pääsykokeissa ei tärpännyt myöskään viime keväänä, mietin, mikä voisi olla seuraava suunta elämälle ja vastaus löytyi mitä ilmeisimmin avoimesta yliopistosta.

Ilmoittautumistiedoissani lukee tällä hetkellä yleisen kirjallisuustieteen ja yleisen teologian perusopinnot. 50 opintopistettä vuoden 2015 loppuun mennessä. 40 niistä lukuvuoden 2014-15 aikana, yksi viiden pojon kurssi kesällä 2015 ja viimeiset viisi ensi syksynä. Saattaa kuulostaa jonkun korvaan paljolta, mutta kun vähentää monille aikuisopiskelijoille tutut, perheelliset velvoitteet ja ottaa huomioon tuntimäärällisesti vaatimattoman työn (ala-asteen opettajan sijaisuudet) niin määrä on oikein sopiva. Ja jotain haastetta tässä on kaivattukin.

Syksyn kaksi kurssia (eksegetiikka ja kirjallisuustieteen perusteet) ovat molemmat verkkokursseja, joten itseopiskelua on paljon. Viime viikolla olivat orientaatiot ja tällä viikolla olen viettänyt ensimmäisiä päiviäni kirjastossa. Mistä tulenkin takaisin aloitukseeni. Olen aloittanut eksegetiikan (eli Raamatun tutkimuksen) kurssikirjojen lukemisen ja törmännyt jo mainitsemaani asiaan – perusteiden opetteluun. Olin jotenkin alitajuisesti kuvitellut hakevani opiskeluun saman tatsin kuin pari vuotta sitten yo-kokeisiin, mutta ei mennyt kuin parin luvun verran huomata, että tähän tarvitaankin ihan uudenlaiset otteet. On täysin eri asia kerrata jo osaamiaan asioita ja soveltaa tietoa, kuin jäsennellä ihan uutta asiakokonaisuutta. Toisin muotoiltuna ajatuksellinen ero voisi olla karkeasti myös: mitä minun pitäisi tällä asialla sanoa vs. mitä minulle yritetään tässä sanoa?

Viimeiset pari päivää olenkin väkertänyt hyvin huolellisia muistiinpanoja kaikesta lukemastani, mikä on ollut hidasta, mutta erittäin, erittäin hyödyllistä. Olen oppinut paitsi itse asiaa, myös hahmottanut todella konkreettisesti, mitä se tiedon prosessointi oikein tarkoittaa. Kun yrittää miettiä, miten tiivistäisi sivun tekstiä yhdeksi virkkeeksi, on pakko miettiä samalla kertaa läpi kaikki käsitteet, syy-seuraus-suhteet ja omat mielikuvat vielä päälle. Tajusin, että kai se kivijalka on pakko ensin valaa kunnolla, että seinät pysyisivät ylipäätään pystyssä. Onneksi alkuinnostus kantaa toistaiseksi.

Tietysti myös käytännön asioissa saa opetella uutta. Yliopiston kirjasto on toki käyty katsastamassa ja verkkotunnusten aktivointi yms. kuuluu alkuhässäkkään oli kyseessä koulu mikä hyvänsä, mutta ihan oikeaa vaivannäköäkin on vaatinut verkkokurssien toimintakuvioihin tutustuminen Moodlen kautta. Parin verkkoluennon perusteella voisin sanoa tykkääväni ainakin live stream-opiskelumuodosta ja nyt odotan mielenkiinnolla, millaista on osallistua verkkokursseihin kuuluviin teemakeskusteluihin netissä. Ja sokerina pohjalla tietysti tämän blogin kirjoittajajoukkoon liittyminen…

Innostavaa syksyä kaikille toivoen,
Taru

 

Posted on

Jos oppisi oppimaan?

Päätin jo opiskelua suunnitellessani, että otan kaiken avun vastaan mitä vain saan. Edellisestä opiskelusta on aikaa ja yliopisto-opiskelusta ei ole sitten pienintäkään kokemusta. Heti kun mahdollista, ilmoittauduin kaikille mahdollisille kursseille ja laitoin ylös kaikki orientaariot, tervetuliaistilaisuudet ja selasin netistä vinkkejä ja ohjeita. Eikä kaduta!

Filosofian opiskeluihin kuuluu jo itsessään hyvin opastusta ja neuvontaa ja muutaman kerran on tullut kerrattua samoja asioita peräkkäisinä päivinä, mutta suurempaa haittaa en ole vielä siitäkään löytänyt. Kalenteri on kyllä tiukoilla. Ajatuksena; minkä nyt opin tekemään oikein, säästää aikaa ja vaivaa myöhemmin.

Uusi tuttavuus elämässäni on oppimispäiväkirja. En voi sanoa vielä sisäistäneeni mitä sillä aina haetaan ja, jos olen ymmärtänyt oikein, sanan merkitys on aika väljä. Itse ostin hienon mustan kovakantisen kirjan ja olen kirjoittanut sinne luentomuistiinpanojani puhtaaksi. Muistiinpanoni muistuttavat lähinnä (huonoa) katutaidetta ja uudelleen kirjoittaminen auttaa hahmoittamaan asiat paremmin.

Kirjoitan kokonaisuus kerrallaan tiivistäen luentojen kalvot sekä omat muistiinpanoni ja liitän mukaan omia ajatuksia ja ihmetyksen aiheita, sekä listaan aiheista kirjoittaneita ja teoksia tulevaisutta varten. Idea tuli Startti Opiskeluun illassa ja ehkä paras vinkki koko syksynä! Jos et ole vielä löytänyt omaa tyyliäsi opiskella tai haluat kokeilla jotain uutta, suosittelen lämpimästi! Itse olen (kuten aikaisemminkin sanottu), hieman vanhanaikainen ja kaipaan paperia ja kynää, mutta eiköhän tuo sama onnistu sähköisessäkin muodossa. Hyvänä apuvälineenä voi kokeilla esim. popplet.comia (taas vinkki yhdeltä tutor illalta) tai vastaavia sivustoja. Syksyn aikana luvassa vielä ohjausta tenttimiseen, kirjoittamiseen, lukemiseen ja tiedonhakuun ja lupaan palata asiaan vielä uudestaan.

-Sisko-

Posted on

Ystäväni Kalenteri

Nyt seuraa muutama sananen ajankäytöstä. Koko ajan siitä puhutaan, mutta ihan syystä!

Tiistaina oli Startti opintoihin ilta ja siellä puhuttiin miten rakentaa opiskelua, että kaikki tulisi tehtyä ja tiedostaisi oikeasti miten sitä aikaa käyttää. Itse en vielä elektronisesta allakasta niin välitä, vaan suuntasin Porthaniasta suoraan Akateemiseen ostamaan vanhan “mahtuu vaikka lompakkoon” kalenterin tilalle jotain hyödyllisempää. Samalla ostin myös oppimispäiväkirjan, siitä toinen kerta lisää.

Kotiin päästessä lähti kynä viuhuamaan! Ensin luennot ja tentit, sitten työvuorot. Onnellisena voin sanoa, että ne on jo loppuvuodeksi selvät ja käy yksiin koulun kanssa. Löytyipä muutama sosiaalinen rientokin. Lisätään kauppakäynnit ja siivouspäivät. Nekään ei ole itsestään selviä vuorotyöläisillä. Ja nukkua pitäis? Ja opiskella luentojen lisäksi!

Päätin laskea itselleni minimin, jonka ainakin käytän itseopiskeluun. Tavoitteena olisi kuitenkin kerätä niitä opintopisteitä! Otinkin opintopisteet pohjaksi laskemiselle. Nyt käymäni kurssi on 5op arvoinen, eli laskennallisesti 27h/op = 135h. Luennoilla siitä istuu 40h, kotiin jää 95h. Viikkoja tenttiin on 7, eli viikossa pitäisi lukea reilu 13 tuntia, noin 2h/päivä. Kalenteria silmäillen ei vielä mahdoton, mutta pitää oikeasti keskittyä mihin sitä aikaa käyttää. Käytäntö tietysti näyttää, riittääkö tuo edes mihinkään. Epäilen, että aikaa jäisi yli.

Kaikki annetut tehtävät kannattaa kirjata kalenteriin ja tehdä välietappeja, ettei kaikki jää viimeiseen iltaan. Oma elämäni on helpottunut, kun olen laittanut kaiken ylös, eikä tarvitse pyöritellä päässä ja spekuloida onnistuuko aikataulu oikeasti. Jokainen tietysti lentää tyylillään, mutta aina voi kokeilla! Itsensä motivoimiseen/huijaamiseen tuo laskelma on muuten loistava työkalu! Kun olen opiskellut se kaksi tuntia, voin jo lopettaa hyvällä omallatunnolla ja rentoutua hetken. Ja kaikki aika minkä käytän sen yli, on tietysti Erittäin Ahkeraa ja ansaitsee palkinnon. Itse toimin ruokalahjuksilla. Itsensä huijaaminen on taitolaji, eikä sen arvoa onnistumisille tule vähätellä!

-Sisko-

 

Posted on

Se eka kerta

Aamu alkoi sumuisena. Niin sään puolesta, kuin omalta kohdalta. Kymmenen tuntia töitä takana ja yleensä suuntaan tässä vaiheessa suoraan sänkyyn. Tänään kuitenkin voimarokkia kännykästä ja kohti keskustaa!

Kaupunki vasta keräsi itseään yön jäljiltä ja huomasin, että en tiedä yhtään paikkaa suoralta kädeltä, joka seitsemän aikaan lauantaiaamuna palvelisi kofeiinin janoista vaeltajaa. Päätin suunnata kohti Fabianinkatua ja katsoa mitä löytyy. Sumu ja auringonnousu sai Helsingin näyttämään upealta!

Mikonkadun ja yliopistonkadun kulmasta n. klo 7:20
Mikonkadun ja yliopistonkadun kulmasta n. klo 7:20

Kluuvissa oli Alepa auki ja kahvi kourassa, leipä kainalossa päätin suunnata Yliopiston päärakennukselle ja nauttia evääni aamua ihastellen. Ei mennyt kauaa, kun tuttuja kasvoja rupesi ilmestymään ja herrasmiehen pienoisella avustuksella löysin oikean salinkin.

Vaikka olen aina ollut kiinnostunut filosofiasta, en olisi ikinä uskonut, että luennolla istuminen voisi tuntua näin oikealta . Olen viihtynyt koulussa joskus enemmän, joskus vähemmän innokkaana, enkä ollut yhtään varautunut fiilikseen joka tulee, kun kuuntelee oikeasti itseään kiinnostavaa aihetta! Mieletöntä!

Kuunnellessa aukeni myös hiukkasen enemmän, mitä opiskelu tulee vaatimaan. Pääpaino on itseopiskelussa ja kalenteriin pitää aurata aikaa. Ilmoittauduin tenttiin (hui!), lainasin oheislukemiston E-kirjana, odotan materiaalin ilmestymistä intraan ja kertaan mitä tunnilla käytiin. Onneksi tuli lukion opit juuri kerrattua. Kaipa homma toimisi ilmankin, mutta apua siitä oli.

Luennon jälkeen päässä pyöri ja mieli oli pirteä, mutta kotona ei montaa sekuntia mennyt kun uni voitti. Noin kuusi tuntia unta ja takasin töihin. Kiitos C8H10N4O2:n ihmeen, olen vieläkin hereillä ja näyttää epäilyttävästi siltä, että jaksan aamuun asti! Sunnuntaina meinasin nukkua hyvin, syödä hyvin, hengata perheen kanssa ja yöllä töissä lukea Descartesia. On ollut kyllä hieno viikko!

-Sisko-

Posted on

Oriennoinnin jälkeen

Ensimmäistä kertaa viikkoihin on olo, että tietää mitä on tekemässä. Tänään oli filosofian orientointi ja täytyy sanoa ettei sille varatut pari tuntia olleet mitenkään hukkaan heitettyä aikaa.

Hellettä riitti pitkästä aikaa ja en usko tehteeni mitenkään mieletöntä ensivaikutelmaa könyttyäni ensin fabianinkatua ylös ja siitä kielikeskuksen neljänteen kerrokseen. Yritä siinä nyt olla chillisti, kun puuskutus kaikuu pitkin käytäviä. Orientaatioon tuli paikalle parisenkymmentä opiskelijaa ja en tainut olla ainoa jota hiukan jännitti.

Orientointi oli hyvin rakennettu ja toi (ainakin minulle) varmuutta asioihin. Käytiin läpi Moodle, Oodi, ja Flemma, mistä saa apua, miten tenttiminen ja muu käytäntö toimii ja tuli myös ihan aineen opiskeluunkin liittyviä vinkkejä. Oli myös hienoa nähdä muita opiskelijoita ja saada kasvoja mieleen. Nimet muistan todennäköisesti vasta keväällä.

Fiilis oli korkealla, kun kiputin kohti raitiovaunupysäkkiä ja illan kruunasi kuski, joka odotti ja avasi uudestaan takaovetkin kun kiiruhdin sporaan. Hieno päivä!

-Sisko-