Kesäisiä mietteitä

Sateen jälkeen ilma tuoksuu raikkaalta, puhtaalta pyykiltä ja lapsuuden kesiltä. Jostain syystä satoi melkein aina, kun olimme menossa kesämökille saareen suurissa aalloissa keinuvalla veneellä, jonka pieni perämoottori hädin tuskin jaksoi kantaa täyteen ahdetun lastin. Silloin vene tuntui jättimäiseltä ja aallot niin korkeilta, että ne voisivat nielaista koko veneellisen jättäen jälkeensä vain myrskyävän järven pinnan. Nykyisin vene näyttää standardikokoiselta, eivätkä aallotkaan enää pelota samalla tavalla kuin lapsena. Kunnioitusta ne kuitenkin saavat osakseen – luonnonvoimien edessä ei aikuisenkaan kannata olla liian varomaton.

Lapsuuden kesien kiireetön tunnelma on jotain sellaista, jota kaipaan usein. Kun matkasta selvittiin ja asetuttiin mökille, aurinko tuntui paistavan päiväkausia yhteen menoon eikä laskenut yölläkään. Saaressa vietetystä viikosta tai kahdesta jäi sellainen mielikuva, että olisin ollut koko kesän maalla serkkujen ja parhaan ystäväni kanssa uimassa, saunomassa, onkimassa ja keräämässä metsämansikoita. Keräsimme myös sammakoita sankkoihin illansuussa, kun ne uskaltautuivat kesäsaaren poluille ja kosteisiin sammalikkoihin. Sammakot eivät ehkä arvostaneet niille järjestettyä uimakilpailua, mutta se kuului tärkeänä osana kesän rituaaleihin. Kuten myös haitarimusiikki nuotion äärellä, juhannuksena tyynyt alle kerätyt kukat ja ystävän kanssa hihittely myöhään yöhön saakka.

Aikuisena kesää odottaa ehkä yhtä paljon kuin lapsena, mutta aika kuluu paljon nopeammin eikä niin pysyviä kesämuistoja tunnu enää syntyvän. Lomastressi ottaa oman osansa, kun perheen kesken mietitään, mitä kukakin tahtoisi tehdä ja päädytään kai tekemään jotain sellaista, joka on parhaillaankin vain hyvä kompromissi kaikkien toiveista. Mennäänkö Muumimaailmaan, Huvikumpuun, rantakohteeseen vai kaupunkilomalle? Vai pitäisikö sittenkin palata lapsuuden maisemiin ja viettää kiireetöntä aikaa kesäsaaressa? Kun joku muu vaan hakkaisi ne puut, laittaisi ruoan, tiskaisi ja lämmittäisi saunan!

Tämän kesän suunnitelmiin kuuluu olennaisena osana myös opiskelu, mutta rauhalliseen tahtiin. Mielessäni kuvittelen hitaita hetkiä riippumatossa, tenttikirja sylissä ja käden ulottuvilla hedelmäisen raikasta juotavaa. Ehkä tällä mielikuvaharjoittelulla saan toiveeni toteutumaan.

Opintoaddiktio

Nyt on kesäksi tekemistä: 35 op. Ilmoittauduin psykologian perusopintoihin, sekä kehitysmaatutkimuksen 10 op mittaiselle englanninkieliselle kurssille. Ilman tekemistä olen kuin Sherlock Holmes vailla rikosta, mitä tutkia. Ainoa mahdollisuus on pitää itseni kiireisenä; oleminen ei riitä. Olen ehtinyt aloittaa kuntosalikäynnitkin jälleen. Juoksumatolle vien mukanani kurssikirjallisuutta – aivot saavat uuden otteen tekstistä fyysisen rasituksen aikana.

Onnekseni huomasin eilen bussissa, että olen päässyt tekstin sisään. Yritin loppusyksystä lukea etukäteen erästä tenttikirjaa ja nyt sen lukeminen tuli ajankohtaiseksi taas. Kirja avautui minulle, johtuen ilmeisesti siitä, että opintoja aiheesta oli jo käytynä enemmän kuin syksyllä. Jos se riippuu vain minusta, toivon loppuelämäni voivani kokea niitä ihania hetkiä, jolloin ymmärtää todella sisäistäneensä jotakin uutta.

Psykologian kurssikirjat ovat vaikuttavia kooltaan. Saa nähdä millaisen määrän tietoa ehtii omaksua kesän aikana. Onneksi oppimisen ei tarvitse tapahtua ainoastaan kurssia varten. Pyrin ostamaan kaikki kurssikirjat, jos vain mahdollista ja jos näen ne hyödyllisinä myöhempää käyttöä varten. Jokaisella uudella lukemisella tajunta laajenee ja mieleen jää uusia seikkoja. Vaikka tila uhkaakin loppua sen suhteen, ettei enää yhtään uutta kirjahyllyä mahdu kotiini, niin olen ainakin saanut kohtalaisen lähdekirjaston luotua. Helpottaa esseiden kirjoittamista, kun voi napata omasta hyllystään juuri sen kirjan, missä se oli se hyvä kohta, joka summaa juuri sen, mitä haluaakin sanoa.

7. toukokuuta pitäisi LUMID-tulosten tulla. Toivottavasti kehitysmaatutkimuksen lopputyön tulokset tulisivat myös siihen mennessä. Minulla on opiskeltavaa brittipuolella ennen psykologian ensimmäisen perusopintokurssin alkamista. Hyvä niin! Holmes turvautui keinotekoisiin stimulantteihin tylsyyden vallitessa, mutta onneksi avoimesta saa kursseja kaikkina vuodenaikoina.