Tag: motivaatio

Posted on

Moikka!

Täällä kirjoittaa uusi bloggaaja! Moi kaikille!
Tämä syksy ja uusien kurssien alku toi mieleeni viime syksyn, jolloin astelin ensimmäistä kertaa sisään Avoimen yliopiston luennolle. Silloinen luento oli osa sosiaalipsykologian johdantokurssia ja miltei jokainen tuoli salissa oli täysi. Opintojeni edetessä olin erityisen iloinen siitä, miten tosissaan ihmiset suhtautuivat opiskeluun. Vaikka kyseessä ovat kaikille avoimet kurssit, opiskelu Avoimessa yliopistossa ei ole puuhastelua. Luennoilla keskustellaan ajankohtaisista ja kiperistä kysymyksistä innostuneessa ilmapiirissä. Ja ovathan kurssit tietenkin sisällöllisesti ja vaatimustasoltaan samoja, joita yliopiston puolellakin opiskellaan.

Avoimessa yliopistossa olen löytänyt jälleen innostukseni opiskeluun. Kaikki on hyvin vapaata ja tietynlaisesta suorittamisesta on voinut luopua. Toki 28-vuotiaana opiskelee jo eri elämänkokemuksellakin kuin aikoinaan aloittaessani muotoilun opintoja tuoreena ylioppilaana. Jotta opiskelu ei kuitenkaan aivan leviäisi käsiin tämän kaiken vapauden innoittamana, olen asettanut joitain tavoitteitakin. Tällä hetkellä tähtäimessä on saada valmiiksi sosiaalipsykologian ja psykologian perusopinnot ensi syksyyn mennessä.
Koulutustaustaltani olen siis Muotoilija (amk) ja työelämääkin on tullut nähtyä jo useamman vuoden ajan. Tällä hetkellä teen osa-aikatöitä ja satunnaisia freelance-projekteja. Arkea rytmittävät myös kuvataideopinnot Avoimessa taidekoulussa. Tässä hetkessä minulle tärkeintä on, että keskityn asioihin, jotka minua kiinnostavat. Vaikka sitä selkeää päämäärää ei olisikaan kokoajan näkyvissä.

Innostavaa syksyä kaikille ja tavataan taas!

T:TIMG_20151003_164739

 

 

Posted on

Jonglöörausta sekä laskelmia

Osaan pyöritellä vain kahta palloa samaan aikaan. Vapaa-aika tippuu pois mitä lähemmäs kesää tullaan. Avoimen yliopiston tentit tukevat hyvin valintakokeeseen valmistautumista.

Poliittista historiaa, talous- ja sosiaalihistoriaa, yhteiskuntapolitiikkaa ja sosiologiaa lukemaan pyrkivät saavat kaikki tänä vuonna ulkoa osatakseen Therborn Göranin Maailma: Aloittelijan opas -opuksen!

Viime vuonna sosiologiaan haki 419 henkeä ja 34 otettiin vastaan eli sisäänpääsyprosentti oli noin 8. Talous- ja sosiaalihistoriaan haki 133 (ollut kovassa laskussa) ja aloituspaikkoja oli 15. Sisäänpääsyprosentti oli pyöristettynä 11. Pistää miettimään kuinka paljon todella haluan lukea sosiologiaa 😀 Mitä jos hakijoiden suhteen taso kallistuu jälleen alamäkeen, voisin hakea sittenkin strategisesti sitä lukemaan… Harkitseekohan kuin moni näin. Kun innostuneet ovat avanneet tuon uuden kirjan ja nähneet sisällön olevan aikalailla silkkaa historiaa, veikkaisin myös sosiologiaan pyrkivien määrän olevan nyt laskussa. Se on kiinnostava, mutta edellisvuoden teos antoi paljon kattavamman annoksen itse sosiologiaa; millainen se on tieteenalana, sen klassinen perinne ja niin edelleen.

Aikatauluni teholukemista varten on tehty, urheilemisen aloitin pitkän tauon jälkeen ja ei kun enemmän harjoittelua! Netistä löytyy blogeja, joissa sisään päässeet kertovat miten valmistautuivat koitokseen. Järkytyin joidenkin lukemisen määrästä, mutta se vasta lisäsikin motivaatiota! Sen verran helpolla oletin pääseväni, keskeneräiset projektit tauolle, kaljan juonti nurkkaan, työtä työn päälle. Kannattaisi ennemminkin heittää se vapaa-ajan pallo pois. Kyllä se kimpoo takaisin.

Sari

Posted on

Ihmemies ja muita syksyn helmiä

Onpa ollut syksy. Sanon syksy, kun ei tuo talvi näytä ollenkaan tulevan. Kalenteri on täynnä menneitä kiireitä, melkein jokainen elämän osa-alue on kokenut päivityksen ja huomaan muuttuneeni ihmisenä. En mitenkään radikaalisti, olen ihan oma itseni, mutta pienissä asioissa. Mielipiteeni ovat putsattu pölyistä, ajatukseni ovat oppineet uusia reittejä ja mieleni on avartunut uuden opitun myötä. Olen saanut uusia ihmisiä elämääni ja löytänyt itsestäni voimia ja kykyjä joita en tiennyt omaavani.

Helppoa kaikki ei tietysti aina ole ollut ja välillä on ollut itku lähellä. Yksin marraskuun pimeässä olen kironnut maailmaa ja suunnitellut vakavissani komeroon erakoitumista. Tahdonvoima on ollut koetuksella, kun väsyneenä on pitänyt valita kouluun menemisen ja sänkyyn jäämisen välillä. Pitkiä päiviä, kirjoittamisesta kipeitä ranteita ja tenttijännitystä. Kaikesta on kuitenkin selvitty.

Vaikka olenkin löytänyt sisäisen supersankarini tänä syksynä, en olisi selvinnyt kaikesta uudesta ilman apua. Työpaikalla työkavereiden kannustuksen lisäksi työvuorosuunnittelu on auttanut parhaan mukaan ja aikataulut on saatu toimimaan kitkatta. Koululla oli mahtavat perehdytykset,  kaikkiin kysymyksiini on vastattu nopeasti ja selkeästi ja meitä filosofian opiskelijoita on hemmoteltu ikiomalla Kaisalla. Ystäväni ovat ymmärtäneet vaikka olen kadonnut viikoiksi kerrallaan ja perheeni on kestänyt hullut aikataulut ja oudot filosofiset pohdiskelut. Eritystä kiitosta ansaitsee oma Koti-Batmannini. Oman työn ja opiskelun lisäksi tämä todellisen elämän Ihmemies on pitänyt vaimonsa ruokittuna, pakottanut nukkumaan tarpeen vaatiessa, pyörittänyt arkea vaivattoman oloisesti ja kaikin puolin ollut aivan mahtava kumppani! Kiitos Rakas <3

Kevään kurssitarjonta on nyt netissä ja ilmoittautumiset kovassa vauhdissa. Jos olet kahden vaiheilla ja mietit lähteäkkö opiskelemaan vai ei, klikkaa linkkiä ja ilmoittaudu mukaan! En lupaa että aina olisi helppoa, mutta ehdottomasti on sen arvoista! Kohta koittava joululoma on oivaa aikaa suunnitella tulevaa ja ladata pattereita.

Rauhallista, ähkyisää ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille! Palataan ensi vuonna uusin seikkailuin!

Sisko

 

Posted on

Kylmää, märkää ja pimeää

Eilen oli hieno päivä! Unirytmit heitti häränpyllyä, kun kampesin aamuvuoroon yöputken jälkeen. Vastaantulijat olivat yhtä aurinkoisia kuin sää ja töihin päästessä tajusin kahlanneeni Jäämeressä kun housujeni lahkeet olivat pohkeeseen asti läpimärät.

Marraskuussa harva jaksaa hymyillä ja asiakaspalvelutyössä sen saa tuntea. Kofeiinilla sinnittelyä kotiin asti ja takaisin pimeään. Huhu kertoi, että aurinko kävi taivaalla, mutta todisteita käynnistä en kyllä nähnyt. Kotiovella vastassa on kuormittain tavaraa. Muuttoon on pari viikkoa ja tavarat lojuvat sujuvassa kaaoksessa. Poimin laskut lattialta ja yritän laskea kuinka kauan on palkkapäivään.  Menee pitkän matematiikan puolelle, joten luovutan ja laitan teetä tulemaan.

Muuttolaatikolla istuessani ja kieleni teehen polttaessani, mietin kulunutta päivää. Hymyilen ja mieleni tanssahtelelee iloisin pienin askelin. Hieno päivä! Aamulla Oodin oli ilmestynyt ensimmäiset opintopisteeni.

Sisko (5op)

Posted on

Keltanokka vaikeuksissa

Edellisen oppikirjan avaamisesta on kulunut yli puoli vuotta ja viimeisin kosketus kirjoittamiseen on ylioppilaskirjoitusten reaalikoe. Eihän puoli vuotta ole sinänsä pitkä aika, mutta olenkin menestyksekkäästi onnistunut unohtamaan kaiken opiskeluun liittyneen ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Eikä ihme, sen puristuksen jälkeen työnteko tuntui terapialta ja meni pitkä aika ennen kuin jaksoin kaivaa edes jonkun kaunokirjallisen teoksen esille ja koittaa opettaa itselleni ettei opiskelujen loputtua tarvitse unohtaa sentään itsensä sivistämistä.

Vaikka olenkin aina nauttinut kirjoittamisesta, on se nyt opiskelujen uudelleen alettua tuntunut välillä ylitsepääsemättömän vaikealta. Jatkuva writers block turhauttaa eikä ajatus kulje kymmentä minuuttia kauemmin. Joku voisi ajatella, että minun on helppo viime kevään ylioppilaana jatkaa opiskeluja yliopiston puolella, tuntuuhan se ihan luonnolliselta jatkumolta. Välillä kuitenkin olen aivan hukassa, yliopisto-opinnot eroavat kuitenkin hyvin paljon loppujen lopuksi aika pinnallisesta yleissivistävästä koulutuksesta.

Aikataulutus sekä töiden ja muiden menojen yhdistäminen opiskeluihin on tuottanut enemmän ongelmia kuin osasin kuvitellakaan. Tällä kertaa kukaan ei ole potkimassa takamukselle opiskelujen suhteen, ja koska suoritan opintoni verkossa, ei opiskelujen takia tarvitse edes lähteä kotoa kauemmaksi. Siksi onkin helppo lipsua lukemisesta.

Onneksi olen alkuhämmennyksen jälkeen onnistunut luomaan itselleni jo tapoja rytmittää päivät. Vuorotyö ohjaa pääosin päiväni kulkua, joten on vaikeaa saada itselle tasaista päivärytmiä, koska päivät ovat erilaisia. Kannustavat tukijoukot auttavat kuitenkin paljon, jotta epätoivo ei pääse yllättämään. Hämmennystä on seurannut innostus ja suuri kiinnostus viestinnän maailmaan, joten uskon pääseväni alun ongelmista yli ja saan opiskelut luistamaan. Ja uskon sekä toivon etten ole ainut, joka painiskelee samojen ongelmien kanssa. Tsemppiä siis valtavasti kaikille sielunsiskoille ja -veljilleni!

– Karoliina

Posted on

Epätahdissa

Viime viikon lauantaina se sitten kosahti. Lähdin töistä hieman aikaisemmin, jotta ehtisin nukkua pienet päikkärit ennen luentoa. Luonnollisesti heräsin pari tuntia luennon alkamisen jälkeen ilman mitään havaintoa kellon soinnista. Meni noin neljä sekuntia, että sisäistin tapahtuneen ja siitä noin kolme minuuttia kun olin ovesta ulkona matkalla kouluun. En toista kaikkea mitä päässäni liikkui, olenhan sitoutunut tiettyihin sääntöihin blogia aloittaessani, mutta kauniisti sanottuna ketutti. Paljon.

Tunnille päästessä meni hetki tajuta missä mennään ja mietin kannattiko edes juosta reiluksi tunniksi ja häiriköidä muiden luentoa. Pääsin kuitenkin kärryille ja pulssikin tasoittui normaaliin tasoon. Tauolla sain luntata kaverilta muistiinpanoja ja riemu oli valtaisa, kun eivät olleet vielä ehtineet Descartesin Mietiskelyissä pidemmälle. Se on kurssin tenttikirja enkä halua missata mitään mitä asiasta puhutaan. Vinkkinä muuten vastaavaan tilanteeseen: paras keino lainata kaverin muistiinpanoja on kysyä “Voinko vilkaista sun muistiinpanoja?”. Samalla voi kysäistä “Mitä kävitte läpi?” ja “Missasinko jotain todella oleellista?” Huomasin, että toimivat yllättävät hyvin!

Tällä viikolla ei luentoja sitten ollutkaan ja opiskelu ollut omassa varassa. Oppimaan opiskelun kursseja oli lukemisesta ja esseen kirjoittamisesta ( Suosittelen! Oppimateriaalit löytyvät matskut.helsinki.fi), mutta muuten piti ihan itse ottaa kirjat esille ja päättää kuinka paljon lukee. Ei muuten ollut mitenkään helppoa! Kävin Kaisassa tutustumassa paikkoihin, ostamassa Gaudeamuksesta pari kirjaa ja yritin edes puolet ajasta vaikuttaa siltä, että tiedän mitä teen. Onneksi Gaudeamuksessa oli ihanan avuliasta henkilökuntaa ja löysin hakemani ilman itkua! Opin viikon aikana mm. etten voi lukea kuin maksimissaan 45 min ilman taukoa, Kaisassa pitää olla ajoissa jos haluaa ison ihanan tuolin alakerrasta, älypuhelin on opiskelun vihollinen, nälkäisenä on turha edes haaveilla keskittymisestä ja aloittaminen on välillä vaikeampaa kuin Shatnerille dialogin opettelu. Hyödyllisiä asioita tietää, mutta näiden löytämiseen meni yllätävän paljon aikaa. Ensi viikolla alkavat onneksi taas luennot ja toivon mukaan pääsen takaisin rytmiin!

Sisko

Posted on

Ystäväni Kalenteri

Nyt seuraa muutama sananen ajankäytöstä. Koko ajan siitä puhutaan, mutta ihan syystä!

Tiistaina oli Startti opintoihin ilta ja siellä puhuttiin miten rakentaa opiskelua, että kaikki tulisi tehtyä ja tiedostaisi oikeasti miten sitä aikaa käyttää. Itse en vielä elektronisesta allakasta niin välitä, vaan suuntasin Porthaniasta suoraan Akateemiseen ostamaan vanhan “mahtuu vaikka lompakkoon” kalenterin tilalle jotain hyödyllisempää. Samalla ostin myös oppimispäiväkirjan, siitä toinen kerta lisää.

Kotiin päästessä lähti kynä viuhuamaan! Ensin luennot ja tentit, sitten työvuorot. Onnellisena voin sanoa, että ne on jo loppuvuodeksi selvät ja käy yksiin koulun kanssa. Löytyipä muutama sosiaalinen rientokin. Lisätään kauppakäynnit ja siivouspäivät. Nekään ei ole itsestään selviä vuorotyöläisillä. Ja nukkua pitäis? Ja opiskella luentojen lisäksi!

Päätin laskea itselleni minimin, jonka ainakin käytän itseopiskeluun. Tavoitteena olisi kuitenkin kerätä niitä opintopisteitä! Otinkin opintopisteet pohjaksi laskemiselle. Nyt käymäni kurssi on 5op arvoinen, eli laskennallisesti 27h/op = 135h. Luennoilla siitä istuu 40h, kotiin jää 95h. Viikkoja tenttiin on 7, eli viikossa pitäisi lukea reilu 13 tuntia, noin 2h/päivä. Kalenteria silmäillen ei vielä mahdoton, mutta pitää oikeasti keskittyä mihin sitä aikaa käyttää. Käytäntö tietysti näyttää, riittääkö tuo edes mihinkään. Epäilen, että aikaa jäisi yli.

Kaikki annetut tehtävät kannattaa kirjata kalenteriin ja tehdä välietappeja, ettei kaikki jää viimeiseen iltaan. Oma elämäni on helpottunut, kun olen laittanut kaiken ylös, eikä tarvitse pyöritellä päässä ja spekuloida onnistuuko aikataulu oikeasti. Jokainen tietysti lentää tyylillään, mutta aina voi kokeilla! Itsensä motivoimiseen/huijaamiseen tuo laskelma on muuten loistava työkalu! Kun olen opiskellut se kaksi tuntia, voin jo lopettaa hyvällä omallatunnolla ja rentoutua hetken. Ja kaikki aika minkä käytän sen yli, on tietysti Erittäin Ahkeraa ja ansaitsee palkinnon. Itse toimin ruokalahjuksilla. Itsensä huijaaminen on taitolaji, eikä sen arvoa onnistumisille tule vähätellä!

-Sisko-

 

Posted on

Innostus hiipii taas

Uusi opintojakso, ”Sosiaalinen kehitys, emootiot ja minuus”, on taas alkamassa ja tällä kertaa se on verkko-opintoina. Toinen vaihtoehto olisi ollut suorittaa koko opintojakso pelkkänä tenttinä, mutta itse olen ainakin sen verran sosiaalinen luonne, että haluan keskustella ja jäsentää tietoa jossakin ryhmässä, oli se sitten fyysisesti luennolla tai virtuaalisesti verkkoluennolla. Minusta on hieman omituista, että sosiaalipsykologiassa todetaan, että oppiminen on ensisijaisesti sosiaalinen ilmiö ja toissijaisesti yksilön ilmiö ja kuitenkin useat kurssit on pelkästään tentittäviä opintojaksoja. Meitä oppijoita on kuitenkin erilaisia: toiset visuaalisia, toiset kinesteettisiä ja toiset auditiivisia. Ja aikuisopiskelijana pelkkä tenttiminen tuntuu todella tylsältä, jos ei ole mitään painetta varsinaisesti suorittaa mitään, vaan haluaisi perehtyä ja oppia uusia asioita sekä mahdollisesti pohtia näitä ryhmässä. Pelkkä yksin lukeminen ja pohtiminen ei ole oikein minun juttuni, ja niin paljon kuin on mahdollista suorittaa jotenkin muuten kuin pelkästään tenttimällä, niin aion kyllä hyödyntää nämä mahdollisuudet.

Viikko sitten menin avoimen yliopiston kirjastoon hankkimaan kurssikirjat ja tajusin, että olen vasta 21. varauslistalla toisen kurssikirjan suhteen. Tämä on ainoa paikka, josta kirjan voi saada lainaan ja Amazonissa kirja maksaa 134 puntaa. Vähän jännittää, että miten kurssi tulee suoritettua ilman kirjaa vai pitääkö odottaa ensi syksyyn, että kirjan saa lainattua.

Varaan kuitenkin toisen kurssikirjan, Moraalipsykologia, ja illalla selailen sitä läpi. Aikaisemmalta kurssilta minulle on jäänyt vahvasti mieleen Kohlbergin moraalisen kehittymisen tasot eli laadullisen ajattelun kehittyminen, ja se on jäänyt minua pohdituttamaan, että miten voisin ymmärrystäni syventää siitä niin lasten kasvatuksessa kuin aikuistenkin ammatillisessa kehittämisessä. Ilokseni huomasin, että tässä kirjassa on paljon asiaa tähän liittyen. Nyt vaan kun löytäisi sopivasti aikaa kirjan lukemiseen ja perehtymiseen. Sitä ennen pitäisi vaan perehtyä yhteen toiseen kirjaan, josta on tulossa verkkotentti reilun viikon sisällä. Ei millään malttaisi olla aloittamatta tämän kirjan lukemista…

Posted on

Saako joskus luovuttaa?

Kirjaudun sisään verkkokurssin sivuille ja avaan toiveikkaana tentin vastaustilan. Vaikeita kysymyksiä. Aiheita tulisi käsitellä melko laajasti, ja tiedän hyvin, että en ole ehtinyt lukea tenttiin kunnolla. Aivot lyövät aivan tyhjää. Ehtisikö kolmessa tunnissa lukea kolme paksua teosta uudestaan läpi ja vielä vastata kysymyksiinkin? Eipä ehdi.

Mietin, onko tällaisessa tilanteessa parempi vastata vaan jotain, ihan mitä tahansa, että pääsisi tentistä läpi. Ajatus tuntuu väsyttävältä. En halua vastata huonosti. En myöskään halua saada tentistä juuri ja juuri välttävää arvosanaa. Onko tämä luovuttamista, vai omien rajojensa ymmärtämistä?

Päätän suorittaa tentin joskus toisen kerran, kun luotan siihen, että olen oikeasti ymmärtänyt tentittävästä aiheesta jotain.

Posted on

Tule jo, kevät!

Alkaa olla se aika vuodesta, jolloin lumi näyttää likaiselta, kadut ovat liukkaita ja sulavien lumimassojen alta vapautuva hiekka pölyttää keuhkot. Tästä kaudesta olisi mukava päästä ohi muutamassa päivässä, mutta edessä taitaa olla vielä useita viikkoja vaihtelevaa säätä ennen kuin kevät voittaa.

Sää vaikuttaa mielialaan, mutta siihen voi vaikuttaa myös itse. Olisikohan aika jo kaivaa kaapista kevättakki, vaikkei siihen ihan vielä uskallakaan pukeutua? Villaisen huivin voi ainakin vaihtaa kevyempään. Itse en ole kovin hyvä käyttämään värikkäitä vaatteita, mutta vanhan rikki menneen lompakon tilalle sentään hankin uuden, kirkkaanvärisen!

Opiskeluintokin toivottavasti taas nostaa päätään lisääntyvän valon ja lämmön myötä. Ensimmäisiä leskenlehtiä odotellessa: hyvää alkukevättä kaikille!