Jotain loppui, jotain alkaa

Jouduin orientoimaan opiskelijaidentiteettini uudestaan, kun selaimeen tallentamani linkki opintosivulle ei enää toiminutkaan. Opinto-oikeutesi on päättynyt, sivusto ilmoitti tyynesti. Niin tietenkin: kehitysmaatutkimuksen opinto-oikeus tosiaan päättyi 31.12.2010, ja nyt on jo ihan uusi vuosi. Avoimen yliopiston pääsivulta löytyi sitten linkki, josta pääsin tarkistamaan, milloin viestinnän opintojen käyttöoikeus oikein alkaakaan. Vasta ensi viikolla näköjään.

Olen siis välitilassa. Vanhat opinnot ovat päättyneet ja uusien verkkosivut eivät ole vielä avautuneet. Millainen identiteetti tässä tilassa täytyisi pystyttää? Ehkä siitä ei tarvitse huolehtia vaan nauttia hetkellisestä vapaudesta ilman kurssikirjojen kahleita. Tai lumoa.

Rajoittamaton opinto-oikeus?

Olen ajatellut hakea takaisin opinto-oikeuttani Helsingin yliopistoon. Jossain vaiheessa elämäntilanne (lue: lapset) veivät niin paljon aikaa ja ajatuksia, että unohdin ilmoittautua poissaolevaksi ja menetin opinto-oikeuden. Sinänsä hakemuksen täyttäminen ei tunnu kovin monimutkaiselta ja tutkintoon kuuluvia opintoja olen joka tapauksessa ajatellut suorittaa muiden mukavien kurssien lisäksi, joten prosessin pitäisi mennä suhteellisen kivuttomasti.

Aloin kuitenkin miettiä, tähtäänkö opinnoillani ensisijaisesti siihen tutkintoon, jota olen ilmoittanut tavoittelevani. Mahdollisesti en. Onko siis oikeutettua hakea opinto-oikeutta takaisin vai olisiko reilumpaa jättäytyä kokonaan Avoimen yliopiston tarjonnan varaan? Tavallaan kyllä, mutta miksi minun pitäisi tehdä niin?

En ole ajatellut hakea opintotukea tai käyttää muitakaan yliopisto-opiskelijan etuja, mutta tahtoisin silti opinto-oikeuden takaisin siksi, että voisin suorittaa sellaisiakin kursseja, joita Avoin yliopisto ei vielä tarjoa. En myöskään joutuisi maksamaan jokaisesta kurssista erikseen.

Toivoisin, että yliopistoon voisi saada rajoittamattoman opinto-oikeuden siinä tapauksessa, että ei hae tutkintoon tähtäävään opiskeluun liittyviä rahallisia etuja. Olisi erikseen opinto-oikeus ja tutkinnonsuoritusoikeus. Vain tutkintoa tosissaan suorittavat opiskelijat saisivat opintotukea, ja jos tietyllä kurssilla olisi rajoitettu määrä paikkoja, heillä olisi oikeus päästä kurssille ohi muiden opiskelijoiden. Niiden, jotka opiskelevat pelkästä opiskelemisen ilosta.

Tämä on tällaista maalailua. En tunne yliopistomaailman sääntöjä enää niin tarkasti, että voisin vakuuttavasti esittää kannanottoja opinto-oikeuden vapauttamisesta, mutta mielipiteet ovat kai aina sallittuja.