Tunnelmia orientaatioviikolta

Uusi alku tavallaan uudessa paikassa avaa odotuksia ja toiveita. Itselleni tämä orientaatioviikko oli uudessa koulutusohjelmassa tai tutkinnossa opiskelijana jo kolmas. Vaikka sinänsä olen pyörinyt Helsingin yliopistolla jo vuosia, on minullakin paljon opittavaa.

Ensimmäisenä päivänä eli maanantaina tapasimme tuutoriryhmämme kanssa. Meitä oli sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmasta ja kahdesta ruotsinkielisestä maisteriohjelmasta. Tutustuimme eri paikkoihin ja esimerkiksi Topelia oli itselleni uusi tuttavuus. Sama koski Aleksandriaa. Porthaniassa olin jo käynytkin ja nautin siellä ensimmäistä kertaa lounasta. Siitä muistoksi otin valokuvan servetistä.

Tutustuminen uusiin opiskelutovereihin on erityisen tärkeää ja se kannattaakin tehdä jo alkuvaiheissa. Koska sukupuolentutkimukseen hakeutuu moninainen, mutta tietyllä tavalla hyvin samanmielinen joukko, on helppo havaita yhtäläisyyksiä. Sukupuolentutkimuksesta olenkin kirjoittanut yleisellä tasolla jo aikaisemmin, mutta on sanottava, että varsin avoimen vastaanottavainen henki tuntui olevan ryhmässämme, josta suuresti kiitän kaikkia. Tämä alkoi näkyä hetkeä ennen tiedekunnan järjestämää maisteriopintojen infoa, kun jutustelua olisi riittänyt.

Tiistaina oli humanistisen tiedekunnan dekaanin tervehdys aamulla. Tämän jälkeen opintopäällikkö esitteli tiedekuntaa ja lopuksi oli opiskelijaraati kertomassa omasta opintiestään. Tässä vaiheessa aloin tuntea selviä kurkun karheuden tuntemuksia ja tajusin saaneeni usein lukuvuoden alussa ärsyttävän flunssan. Seuraavaksi meninkin lounaalle Porthaniaan hyvän ystäväni kanssa ennen seuraavaa tapahtumaa.

Seuraava tapahtuma ei kuulunutkaan osaksi orientaatioviikkoa, vaikka se olikin erityisen hyödyllinen. Kyseessä oli avoimen yliopiston avajais- ja infotilaisuus, jossa oli paljon erilaista ohjelmaa. Erityisesti koskettavaa viestiä tuli jatkuvasta oppimisesta, joka ei ole mikään ohimenevä ilmiö, vaan pysyvä olotila. Mukana oli niin positiivista ja kannustavaa viestiä opiskelijoille kuin avoimen henkilökuntaakin neuvomassa opinnoissa eteenpäin.  Esitysten lisäksi kaikki saivat keskustella opinnoista henkilökohtaisesti. Itsekin juttelin kolmen avoimen edustajan kanssa opintoasioista virallisemmin. Eikä tässä vielä kaikki: parasta oli kohdata kaksi mukavaa tuttuani avoimesta ja somesta sekä vaihtaa kuulumisia. Tästä voin sanoa, että verkostoituminen luo positiivista elämänlaatua, sillä flunssanpoikasesta huolimatta jaksoin hyvin olla mukana. Vaikka tilaisuudesta jäi henkistä pääomaa, oli siellä tarjolla karkkia, bambukyniä (kuulakärkikyniä, joissa on myös kosketusnäyttöominaisuus) ja kierrätysmuovipulloista valmistettuja reppuja, jollaisesta alla on kuva.

Miniorientaatioviikon viimeinen päivä oli keskiviikkona. Silloin meillä oli mukava oppiaineen tervetulotilaisuus. Tämä oli eniten odottamani tilaisuus siksi, että tiesin sen olevan orientaation huipentuma. Siellä sai tutustua uusiin opiskelijakavereihin enemmän, sillä osa oli vasta siellä ensimmäistä kertaa mukana. Samoin henkilökunta tuli nyt ensimmäistä kertaa tutuksi. Ainakin omat ajatukseni opinnoistani vahvistuivat.

Nyt pienestä flunssasta huolimatta olen onnellinen. Tiedän, että seuraavat 3 – 4 vuotta olen Helsingin yliopiston tutkinto-opiskelijana. Monet toivovat, että valmistuisin kahdessa vuodessa, mutta se ei tule olemaan realismia. Voi olla, että teen myös valinnaisen harjoittelun jossakin. Graduteema on minulla jo tiedossa, mutta mieli senkin suhteen voi muuttua.

Jos satut olemaan tilanteessa, että haaveilet jostakin opiskelupaikasta, niin voin suositella, että teet työtä sen eteen niin paljon kuin jaksat. Yleensä sinnikkyys palkitaan ennemmin tai myöhemmin. Orientaatioviikolla tuleva todellistumisen tunne on korvaamaton, innostava ja mieltä lämmittävä.

t. Jukka

Muutosten vuosi

Muutoksista on ilman erillistä suunnitelmaa tai uudenvuodenlupauksia tullut minulle vuoden 2017 teema, tai siltä ainakin nyt vahvasti näyttää. Olen alkuvuodesta ehtinyt jo toteuttaa useita asioita ikuiselta “pitäisi tehdä”-listaltani. Psykologian opinnot avoimessa yliopistossa ovat yksi näistä asioista, ja ilmoittauduttuani näihin opintoihin innostuinkin opiskelusta ihan kunnolla.

Olen tehnyt valokuvaajan töitä viimeiset yhdeksän vuotta ja töiden ohella opiskellut itselleni valokuvaajan ammattitutkinnon, jonka suoritin loppuun vuonna 2014. Siitä asti mielessä ovat pyörineet erilaiset jatko-opintovaihtoehdot, hakisinko vielä erikoisammattitutkinnon paperit valokuvaajana vai lähtisinkö laajentamaan ammattitaitoani, tai opiskelisin jopa kokonaan uutta alaa.

Asiat konkretisoituivat tänä vuonna avoimen opintoihin lähdön myötä. Haaveissani, taka-alalla, oli myös ajatus tutkinto-opiskelusta yliopistossa mutta asiat etenivätkin odotettua nopeammin kun laitoin myös kevään yhteishaussa hakupaperit sisään Helsingin yliopiston filosofian ja kielitieteiden tutkintoihin. Nyt olen viimeisen parin kuukauden aikana päntännyt pääsykokeisiin, aloittanut opintoni avoimessa yliopistossa ja tietenkin käynyt myös töissä. Muutoksia on siis ollut eikä ole tarvinnut miettiä mitä vapaa-ajalla tekisi. Olen kuitenkin nauttinut joka hetkestä opiskelujen parissa toistaiseksi, eikä ole hetkeäkään kaduttanut nämä päätökset lähteä itselle tuntemattomille vesille.

Kevään ja kesän aikana suoritan siis psykologian ja uskontotieteen opintoja avoimessa. Syksyllä on tarkoitus, mikäli pääsykokeissa ei tärppää, opiskella filosofian perusopintoja (sekä paljon muuta) ja pyrkiä avoimen väylän kautta tutkinto-opiskelijaksi. Katsotaan mihin elämä seuraavaksi vie (vaikken vahvan determinismin kannalla olekaan 😉 ), joka tapauksessa tästä on tulossa opiskelun täyteinen kesä!

Tänne aion kirjoitella enemmän muun muassa opiskelusta avoimessa yliopistossa (ilman lukiopohjaa) ja opintojen pariin paluusta aikuisena hyvin monen vuoden tauon jälkeen, odotan tätä matkaa todella innolla! Nyt vielä viime hetken kertaukset ennen loppuviikon pääsykokeita…

Elämän ruuhkavuosissa

Pöydän reunalla nököttää tenttikirja, muutama sivu vasta käännettynä lukemisen merkiksi. Teekupin tee ennätti jäähtymään sillä aikaa, kun kävin peittelemässä perheen pienimmän – flunssaisena ja kuumeisena – uudelleen nukkumaan pinnasänkyynsä. Annoin rakkaan nallen pikkutytön kainaloon, nostin peiton ylemmäs nukkumatin matkaan lähteneellä.

Pienten nukahdettua katsoimme kalentereita kuukausiksi eteenpäin, pohdimme loppukevään aikatauluja ja sitä, miten me oikeastaan tätä arkea järjestelemme. Miten meistä kumpikin puolisoina löytää aikaa sille yhteiselle tärkeälle ja rakkaimmalle – perheelle – että toisaalta niille omille merkityksellisille asioille kuten liikkumiselle, ystäville ja tätä sivuten opinnoille.

Iltakokouksia, lasten harrastuksia, tenttejä, luentoja, ohjattuja jumppatunteja. Aikaa ystäville iltateehetkineen ja maailmanparantamiskeskusteluineen. Muutto uuteen kotiin vain viikkojen päässä, omakotitalon irtaimiston pakkaaminen ja uuden kodin remontointi. Katseita uuteen ja kaikki niin kovin odotettua ja toivottua, vaikkakin samalla ajallisesti haastavaa.

Omassa elämässäni on kääntynyt uusi lehti, sillä opintovapaani alkoi tämän kuun alussa. Kaksi vuotta aikaa sille, että saan mahdollisuuden täydentää ammatillista osaamistani ja päivittää vanhempainvapaiden jälkeen tietotaitoni ajan tasalle ennen palaamistani takaisin viestinnän työtehtävieni ääreen. Kaksi vuotta, 24 kuukautta, aikaa uusille ajatuksille, ideoille, oivalluksille. Kaksi vuotta aikaa sille, että etsin tunteja opiskeluun illan hämäristä hetkistä ja päiväuniajan lomasta, varastan lisätunteja kellon lähestyessä puoltayötä tai kukonlaulun aikaan aamulla.

Elämän ruuhkavuodet. Keskellä niitä. Taituroiden.

Silti odotan tulevaa paljon – tai oikeastaan mahdollisuutta jatkaa matkaa, jonka aloitin jo menneenä syksynä viestinnän verkko-opintoja aloittaessani.

Pöydällä tenttikirjan vieressä lojuu lehtiö, johon on raapustettu suunnitelmaa kesäopinnoista. Jännä, miten kesäopintotarjontaa katsoessa tuli nostalginen tuulahdus reilun kymmenen vuoden takaa – muistikuva siitä, miten jonotin kesäisenä aamuna Jyväskylässä saadakseni opinto-oikeuden kesän kasvatustieteen ja erityispedagogiikan opintoihin. On kiehtovaa lähteä opiskelemaan yliopistotason opintoja näin intensiivisesti vuosien tauon jälkeen. Toivon, että vuodet työelämässä ovat antaneet uutta perspektiiviä, vaikka sama lapsekas into tuntuu yhä kipinöivän sisällä.

Siirrän esikoisen illan askartelujen kimalleliimat ja pääsiäismunien mosaiikkivärit syrjään, otan uudelleen tenttikirjani ja käännän seuraavan sivun. Puoliso sanoo keittävänsä uuden teen.

Näin on hyvä. Askelia uuteen.

– Marika

opintosuunnitelmia

Omat ohjeeni opiskelijalle

Hei taas!

Heti aluksi anteeksi pienestä blogihiljaisuudesta. Kaksi työpaikkaa, avoimen opinnot ja sosiaalinen elämä ovat viimeaikoina taistelleet tilasta kalenterissani, jonka seurauksena bloggaaminen on jäänyt hetkeksi vähemmälle. Vielä kerran, pahoittelut!

Ensimmäinen kurssi tentteineen on nyt ohi, jokseenkin odotan edelleen tuloksia toisesta. Tentit eivät olleetkaan niin hurja kokemus kuin ajattelin, yllättävän kivuton oikeastaan! Varsinkin kirjallisuustentissä oli mukava huomata, kuinka keväällä pänttäämäni Mediayhteiskunnan asiat tulivat nopeasti mieleeni. Tämä toi valtavasti motivaatiota ensi kevään luku-urakkaa varten. Toinen kurssi, viestinnän analyysi, pyörähti käyntiin lähes heti johdantokurssin jälkeen. Toisin kuin ensimmäisellä kurssilla, näillä tunneilla olemme luentojen sijaan keskittyneet omien tieteellisten tutkimusten tekemiseen. Aiheen saa valita itse ja siihen perehdytään syvällisesti, joten itseään kiinnostavien asioiden oppiminen on taattua. Vahva suositus tällekin kurssille!

Opinnoissa on siis todellakin päästy vauhtiin. Ajattelinkin jo pienen hetken opiskelleena koota tänne blogin puolelle pienen vinkkilistan, jonka toivon auttavani muita avoimessa aloittaneita ja siellä aloittavia. Nämä tiedot olisivat auttaneet ainakin itseäni kun ensimmäisellä kurssillani aloitin!

  1. Vaikka kurssikirjat eivät maksakaan paljoa ja ne haluaisi ostaa, kannattaa silti hankkia myös Helsingin yliopiston kirjastokortti. Jos jokin aihe tuntuu kirjoissa epäselvältä, voi asiaan tutustua lisää lainaamalla kirjan tai tutustumalla e-aineistoon. Varsinkin jälkimmäiset ovat auttaneet itseäni suuresti!
  2. Aloita tenttikirjallisuuteen tutustuminen hyvissä ajoin. Säästyt paniikilta paria päivää ennen tenttiä ja kurssi antaa paljon enemmän, mikäli käsitellyistä asioista on tietoa.
  3. Muista ilmoittautua tenttiin ajoissa. Omalla kurssillani “deadline” oli 10 päivää ennen, joka jäi itseltäni tietenkin huomaamatta. On parempi olla ajoissa ja perua tarpeen vaatiessa, kuin myöhästyä. Uusintakertoja on kuitenkin tarjolla, joten tentti-ilmoittautumisen unohtaminen ei ole maailmanloppu.
  4. Kurssikirjoja ei tarvitse osata sanasta sanaan ulkoa, vaan kyse on enemmänkin suurten kokonaisuuksien hallinasta. Tunneilla myös huomaa, että mikä on tärkeää ja tarpeellista tietoa.
  5. Jos kurssi menisikin valmistautumisesta huolimatta kehnosti, ei kannata lannistua. Jo aiemmin mainitsemiani uusinkertoja on tarjolla kaksi kappaletta ja ensimmäisessä tentissä näkee jo hieman, että millaisiin kysymyksiin kannattaa varautua.

Opiskelun intoa! 🙂

Emma

 

 

Uusia tuulia

Moi vaan kaikille!

Kuten tarkkasilmäiset saattoivatkin jo huomata, täällä kirjoittelee aivan uusi henkilö. Olen Emma, viime kevään ylioppilas ja uusi avoimen yliopiston viestinnän opiskelija. Sen lisäksi, että olen aloitellut opinnot täysin uudenlaisessa opinahjossa, puhaltavat muuallakin elämässäni uudet tuulet, aivan kirjaimellisesti! Muutin nimittäin vajaa kuukausi sitten kotikaupungistani Kuopiosta huomattavasti tuulisempaan, mutta silti niin ihanaan Helsinkiin. Tällä hetkellä opettelen siis viestinnän teorioiden ja teoreetikoiden lisäksi elämää uudessa kaupungissa.

Tieni avoimeen yliopistoon on varmasti tuttu monelle; hain opiskelemaan yliopistoon, jäin varasijalle ja ilmoittauduin avoimeen yliopistoon, toiveenani oppia uutta ja nähdä onko valitsemani ala minulla se oikea. Monet ovatkin kyselleet minulta, että miksi haluan opiskelemaan juuri viestintää. Koen itse, että viestintä on tulevaisuuden ala, jonka merkitys tulee kasvamaan entisestään jo lähivuosina. Viestintä näkyy kaikkialla arjessamme ja me kaikki viestimme, vaikka vain harva tekeekin sitä työkseen. Viestinnän opinnoista ei myöskään varmasti ole koskaan haittaa, vaikka alalle ei päätyisikään töihin. Aineen opiskelu mahdollistaa lisäksi monenlaisia urapolkuja, joka sopii kaltaiselleni tuuliviirille paremmin kuin hyvin.

Tulen kirjoittelemaan tänne blogiin tuntemuksiani niin opiskelusta, viestinnän oppiaineesta kuin elämästä uudesta kaupungissa. Toivottavasti siellä näytön takana on henkilöitä, jotka kokevat tekstini hyödyllisiksi. Jos mieleen tulee kysymyksiä opinnoista, itse aineesta tai ihan mistä vaan, antakaa palaa! Vastailen kysymyksiin enemmän kuin mielelläni 🙂

Terkuin, Emma

Ihmemies ja muita syksyn helmiä

Onpa ollut syksy. Sanon syksy, kun ei tuo talvi näytä ollenkaan tulevan. Kalenteri on täynnä menneitä kiireitä, melkein jokainen elämän osa-alue on kokenut päivityksen ja huomaan muuttuneeni ihmisenä. En mitenkään radikaalisti, olen ihan oma itseni, mutta pienissä asioissa. Mielipiteeni ovat putsattu pölyistä, ajatukseni ovat oppineet uusia reittejä ja mieleni on avartunut uuden opitun myötä. Olen saanut uusia ihmisiä elämääni ja löytänyt itsestäni voimia ja kykyjä joita en tiennyt omaavani.

Helppoa kaikki ei tietysti aina ole ollut ja välillä on ollut itku lähellä. Yksin marraskuun pimeässä olen kironnut maailmaa ja suunnitellut vakavissani komeroon erakoitumista. Tahdonvoima on ollut koetuksella, kun väsyneenä on pitänyt valita kouluun menemisen ja sänkyyn jäämisen välillä. Pitkiä päiviä, kirjoittamisesta kipeitä ranteita ja tenttijännitystä. Kaikesta on kuitenkin selvitty.

Vaikka olenkin löytänyt sisäisen supersankarini tänä syksynä, en olisi selvinnyt kaikesta uudesta ilman apua. Työpaikalla työkavereiden kannustuksen lisäksi työvuorosuunnittelu on auttanut parhaan mukaan ja aikataulut on saatu toimimaan kitkatta. Koululla oli mahtavat perehdytykset,  kaikkiin kysymyksiini on vastattu nopeasti ja selkeästi ja meitä filosofian opiskelijoita on hemmoteltu ikiomalla Kaisalla. Ystäväni ovat ymmärtäneet vaikka olen kadonnut viikoiksi kerrallaan ja perheeni on kestänyt hullut aikataulut ja oudot filosofiset pohdiskelut. Eritystä kiitosta ansaitsee oma Koti-Batmannini. Oman työn ja opiskelun lisäksi tämä todellisen elämän Ihmemies on pitänyt vaimonsa ruokittuna, pakottanut nukkumaan tarpeen vaatiessa, pyörittänyt arkea vaivattoman oloisesti ja kaikin puolin ollut aivan mahtava kumppani! Kiitos Rakas <3

Kevään kurssitarjonta on nyt netissä ja ilmoittautumiset kovassa vauhdissa. Jos olet kahden vaiheilla ja mietit lähteäkkö opiskelemaan vai ei, klikkaa linkkiä ja ilmoittaudu mukaan! En lupaa että aina olisi helppoa, mutta ehdottomasti on sen arvoista! Kohta koittava joululoma on oivaa aikaa suunnitella tulevaa ja ladata pattereita.

Rauhallista, ähkyisää ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille! Palataan ensi vuonna uusin seikkailuin!

Sisko

 

Kivijalan kimppuun

Hämmentävä kokemus: en tiedä lukemastani aiheesta mitään. Joka kappaleessa on noin kolme sanaa, joita en ole koskaan ennen edes kuullut. Sanat, jotka ymmärrän, viittaavat jatkuvasti asioihin tai käsitteisiin, joista minulla ei ole aavistustakaan. Opiskelen pitkästä aikaa asiaa, josta minulla ei ole alunperin minkäänlaisia pohjatietoja – ja se tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä!

Tervehdys, täällä iältään vähän päälle kahdenkymmenen oleva naishenkilö, joka on vielä toistaiseksi jäänyt vaille lukion jälkeistä opiskelupaikkaa. Valkolakin saatuani vietin ensin superintensiivisen vuoden kansanopistossa opiskellen näyttelijäntyötä ja sen jälkeen toisen vuoden lähinnä maaten kotisohvalla mietiskellen nuoruuden tuskaa. Ensin mainitusta opin korvaamattoman paljon sekä elämästä että teatterin tekemisestä ja toisesta lähinnä sen, että ihmisen, eikä varsinkaan minun henkilökohtaisesti ole hyvä olla liikaa jouten. Joten kun pääsykokeissa ei tärpännyt myöskään viime keväänä, mietin, mikä voisi olla seuraava suunta elämälle ja vastaus löytyi mitä ilmeisimmin avoimesta yliopistosta.

Ilmoittautumistiedoissani lukee tällä hetkellä yleisen kirjallisuustieteen ja yleisen teologian perusopinnot. 50 opintopistettä vuoden 2015 loppuun mennessä. 40 niistä lukuvuoden 2014-15 aikana, yksi viiden pojon kurssi kesällä 2015 ja viimeiset viisi ensi syksynä. Saattaa kuulostaa jonkun korvaan paljolta, mutta kun vähentää monille aikuisopiskelijoille tutut, perheelliset velvoitteet ja ottaa huomioon tuntimäärällisesti vaatimattoman työn (ala-asteen opettajan sijaisuudet) niin määrä on oikein sopiva. Ja jotain haastetta tässä on kaivattukin.

Syksyn kaksi kurssia (eksegetiikka ja kirjallisuustieteen perusteet) ovat molemmat verkkokursseja, joten itseopiskelua on paljon. Viime viikolla olivat orientaatiot ja tällä viikolla olen viettänyt ensimmäisiä päiviäni kirjastossa. Mistä tulenkin takaisin aloitukseeni. Olen aloittanut eksegetiikan (eli Raamatun tutkimuksen) kurssikirjojen lukemisen ja törmännyt jo mainitsemaani asiaan – perusteiden opetteluun. Olin jotenkin alitajuisesti kuvitellut hakevani opiskeluun saman tatsin kuin pari vuotta sitten yo-kokeisiin, mutta ei mennyt kuin parin luvun verran huomata, että tähän tarvitaankin ihan uudenlaiset otteet. On täysin eri asia kerrata jo osaamiaan asioita ja soveltaa tietoa, kuin jäsennellä ihan uutta asiakokonaisuutta. Toisin muotoiltuna ajatuksellinen ero voisi olla karkeasti myös: mitä minun pitäisi tällä asialla sanoa vs. mitä minulle yritetään tässä sanoa?

Viimeiset pari päivää olenkin väkertänyt hyvin huolellisia muistiinpanoja kaikesta lukemastani, mikä on ollut hidasta, mutta erittäin, erittäin hyödyllistä. Olen oppinut paitsi itse asiaa, myös hahmottanut todella konkreettisesti, mitä se tiedon prosessointi oikein tarkoittaa. Kun yrittää miettiä, miten tiivistäisi sivun tekstiä yhdeksi virkkeeksi, on pakko miettiä samalla kertaa läpi kaikki käsitteet, syy-seuraus-suhteet ja omat mielikuvat vielä päälle. Tajusin, että kai se kivijalka on pakko ensin valaa kunnolla, että seinät pysyisivät ylipäätään pystyssä. Onneksi alkuinnostus kantaa toistaiseksi.

Tietysti myös käytännön asioissa saa opetella uutta. Yliopiston kirjasto on toki käyty katsastamassa ja verkkotunnusten aktivointi yms. kuuluu alkuhässäkkään oli kyseessä koulu mikä hyvänsä, mutta ihan oikeaa vaivannäköäkin on vaatinut verkkokurssien toimintakuvioihin tutustuminen Moodlen kautta. Parin verkkoluennon perusteella voisin sanoa tykkääväni ainakin live stream-opiskelumuodosta ja nyt odotan mielenkiinnolla, millaista on osallistua verkkokursseihin kuuluviin teemakeskusteluihin netissä. Ja sokerina pohjalla tietysti tämän blogin kirjoittajajoukkoon liittyminen…

Innostavaa syksyä kaikille toivoen,
Taru

 

Jos oppisi oppimaan?

Päätin jo opiskelua suunnitellessani, että otan kaiken avun vastaan mitä vain saan. Edellisestä opiskelusta on aikaa ja yliopisto-opiskelusta ei ole sitten pienintäkään kokemusta. Heti kun mahdollista, ilmoittauduin kaikille mahdollisille kursseille ja laitoin ylös kaikki orientaariot, tervetuliaistilaisuudet ja selasin netistä vinkkejä ja ohjeita. Eikä kaduta!

Filosofian opiskeluihin kuuluu jo itsessään hyvin opastusta ja neuvontaa ja muutaman kerran on tullut kerrattua samoja asioita peräkkäisinä päivinä, mutta suurempaa haittaa en ole vielä siitäkään löytänyt. Kalenteri on kyllä tiukoilla. Ajatuksena; minkä nyt opin tekemään oikein, säästää aikaa ja vaivaa myöhemmin.

Uusi tuttavuus elämässäni on oppimispäiväkirja. En voi sanoa vielä sisäistäneeni mitä sillä aina haetaan ja, jos olen ymmärtänyt oikein, sanan merkitys on aika väljä. Itse ostin hienon mustan kovakantisen kirjan ja olen kirjoittanut sinne luentomuistiinpanojani puhtaaksi. Muistiinpanoni muistuttavat lähinnä (huonoa) katutaidetta ja uudelleen kirjoittaminen auttaa hahmoittamaan asiat paremmin.

Kirjoitan kokonaisuus kerrallaan tiivistäen luentojen kalvot sekä omat muistiinpanoni ja liitän mukaan omia ajatuksia ja ihmetyksen aiheita, sekä listaan aiheista kirjoittaneita ja teoksia tulevaisutta varten. Idea tuli Startti Opiskeluun illassa ja ehkä paras vinkki koko syksynä! Jos et ole vielä löytänyt omaa tyyliäsi opiskella tai haluat kokeilla jotain uutta, suosittelen lämpimästi! Itse olen (kuten aikaisemminkin sanottu), hieman vanhanaikainen ja kaipaan paperia ja kynää, mutta eiköhän tuo sama onnistu sähköisessäkin muodossa. Hyvänä apuvälineenä voi kokeilla esim. popplet.comia (taas vinkki yhdeltä tutor illalta) tai vastaavia sivustoja. Syksyn aikana luvassa vielä ohjausta tenttimiseen, kirjoittamiseen, lukemiseen ja tiedonhakuun ja lupaan palata asiaan vielä uudestaan.

-Sisko-

Ystäväni Kalenteri

Nyt seuraa muutama sananen ajankäytöstä. Koko ajan siitä puhutaan, mutta ihan syystä!

Tiistaina oli Startti opintoihin ilta ja siellä puhuttiin miten rakentaa opiskelua, että kaikki tulisi tehtyä ja tiedostaisi oikeasti miten sitä aikaa käyttää. Itse en vielä elektronisesta allakasta niin välitä, vaan suuntasin Porthaniasta suoraan Akateemiseen ostamaan vanhan “mahtuu vaikka lompakkoon” kalenterin tilalle jotain hyödyllisempää. Samalla ostin myös oppimispäiväkirjan, siitä toinen kerta lisää.

Kotiin päästessä lähti kynä viuhuamaan! Ensin luennot ja tentit, sitten työvuorot. Onnellisena voin sanoa, että ne on jo loppuvuodeksi selvät ja käy yksiin koulun kanssa. Löytyipä muutama sosiaalinen rientokin. Lisätään kauppakäynnit ja siivouspäivät. Nekään ei ole itsestään selviä vuorotyöläisillä. Ja nukkua pitäis? Ja opiskella luentojen lisäksi!

Päätin laskea itselleni minimin, jonka ainakin käytän itseopiskeluun. Tavoitteena olisi kuitenkin kerätä niitä opintopisteitä! Otinkin opintopisteet pohjaksi laskemiselle. Nyt käymäni kurssi on 5op arvoinen, eli laskennallisesti 27h/op = 135h. Luennoilla siitä istuu 40h, kotiin jää 95h. Viikkoja tenttiin on 7, eli viikossa pitäisi lukea reilu 13 tuntia, noin 2h/päivä. Kalenteria silmäillen ei vielä mahdoton, mutta pitää oikeasti keskittyä mihin sitä aikaa käyttää. Käytäntö tietysti näyttää, riittääkö tuo edes mihinkään. Epäilen, että aikaa jäisi yli.

Kaikki annetut tehtävät kannattaa kirjata kalenteriin ja tehdä välietappeja, ettei kaikki jää viimeiseen iltaan. Oma elämäni on helpottunut, kun olen laittanut kaiken ylös, eikä tarvitse pyöritellä päässä ja spekuloida onnistuuko aikataulu oikeasti. Jokainen tietysti lentää tyylillään, mutta aina voi kokeilla! Itsensä motivoimiseen/huijaamiseen tuo laskelma on muuten loistava työkalu! Kun olen opiskellut se kaksi tuntia, voin jo lopettaa hyvällä omallatunnolla ja rentoutua hetken. Ja kaikki aika minkä käytän sen yli, on tietysti Erittäin Ahkeraa ja ansaitsee palkinnon. Itse toimin ruokalahjuksilla. Itsensä huijaaminen on taitolaji, eikä sen arvoa onnistumisille tule vähätellä!

-Sisko-

 

Se eka kerta

Aamu alkoi sumuisena. Niin sään puolesta, kuin omalta kohdalta. Kymmenen tuntia töitä takana ja yleensä suuntaan tässä vaiheessa suoraan sänkyyn. Tänään kuitenkin voimarokkia kännykästä ja kohti keskustaa!

Kaupunki vasta keräsi itseään yön jäljiltä ja huomasin, että en tiedä yhtään paikkaa suoralta kädeltä, joka seitsemän aikaan lauantaiaamuna palvelisi kofeiinin janoista vaeltajaa. Päätin suunnata kohti Fabianinkatua ja katsoa mitä löytyy. Sumu ja auringonnousu sai Helsingin näyttämään upealta!

Mikonkadun ja yliopistonkadun kulmasta n. klo 7:20
Mikonkadun ja yliopistonkadun kulmasta n. klo 7:20

Kluuvissa oli Alepa auki ja kahvi kourassa, leipä kainalossa päätin suunnata Yliopiston päärakennukselle ja nauttia evääni aamua ihastellen. Ei mennyt kauaa, kun tuttuja kasvoja rupesi ilmestymään ja herrasmiehen pienoisella avustuksella löysin oikean salinkin.

Vaikka olen aina ollut kiinnostunut filosofiasta, en olisi ikinä uskonut, että luennolla istuminen voisi tuntua näin oikealta . Olen viihtynyt koulussa joskus enemmän, joskus vähemmän innokkaana, enkä ollut yhtään varautunut fiilikseen joka tulee, kun kuuntelee oikeasti itseään kiinnostavaa aihetta! Mieletöntä!

Kuunnellessa aukeni myös hiukkasen enemmän, mitä opiskelu tulee vaatimaan. Pääpaino on itseopiskelussa ja kalenteriin pitää aurata aikaa. Ilmoittauduin tenttiin (hui!), lainasin oheislukemiston E-kirjana, odotan materiaalin ilmestymistä intraan ja kertaan mitä tunnilla käytiin. Onneksi tuli lukion opit juuri kerrattua. Kaipa homma toimisi ilmankin, mutta apua siitä oli.

Luennon jälkeen päässä pyöri ja mieli oli pirteä, mutta kotona ei montaa sekuntia mennyt kun uni voitti. Noin kuusi tuntia unta ja takasin töihin. Kiitos C8H10N4O2:n ihmeen, olen vieläkin hereillä ja näyttää epäilyttävästi siltä, että jaksan aamuun asti! Sunnuntaina meinasin nukkua hyvin, syödä hyvin, hengata perheen kanssa ja yöllä töissä lukea Descartesia. On ollut kyllä hieno viikko!

-Sisko-