Yhteishakua ja sosiaalitieteitä

Eilen alkoi yhteishaku yliopistoihin ja korkeakouluihin. Paikkoja on jaossa paljon ja on eri hakukohteita eritaustaisille hakijoille. Osa voi hakeutua yleisessä haussa lukemaan kandidaatin ja maisterin tutkintoa lukion tai ammatillisen oppilaitoksen päästötodistuksen perusteella. Ne, joilla on ammattikorkeakoulututkinto tai kandidaatin tutkinto, voivat hakea sopivien alojen maisteritutkintoja suorittamaan.

Tunnen jonkin verran hakevia. Erityisesti minua on kiinnostanut katsella yhtä hakukohdetta, johon en ole itse hakemassa. Se on sosiaalitieteiden kandiohjelma, johon valitaan todistusvalinnassa 31 ja valintakurssin perusteella 30, joista ensikertalaisia vähintään 21. Tämä valintakurssi on myös avoimen yliopiston kurssi ja se on tällä kertaa kaikille maksuton. Tämä on siis hyvä tapa aloittaa sosiaalitieteiden opiskelu, jos ei ole niitä aikaisemmin opiskellut. Kurssille voit ilmoittautua 31.3. klo 15.00 mennessä.

Tein tässä tällaisen pienen kuvan opinaloista, joista käytin vahingossa entistä nimitystä pääaine. Olen opiskellut näitä kaikkia. Sosiaalipsykologia käsittelee esimerkiksi ryhmien toimintaa, sosiaalista identiteettiä, rooleja, arvoja ja normeja sekä vuorovaikutusta. Sosiologia sisältää monia eri käsitteitä, mutta se kertoo esimerkiksi ryhmien toiminnasta yleisellä tasolla, mutta myös siitä, kuinka erilaiset luokat esimerkiksi iän, sukupuolen, koulutuksen tai ammatin suhteen eroavat toisistaan. Yhteiskuntapolitiikka voidaan mieltää sosiaalipolitiikan synonyymiksi, mutta siihen kuuluvat myös kaupunkitutkimus ja ympäristöpolitiikka. Tällöin ihmisen elämää koskevat päätöksenteolliset sisällöt, kuten köyhyys, sosiaaliturva ja virkistysalueiden hoito voivat olla tutkimuksen kohteena. Myös vammaistutkimus voidaan katsoa yhteiskuntapolitiikan osa-alueeksi.

Sosiaalitieteet sopivat erinomaisesti sivuaineeksi ainakin humanistisen, kasvatustieteellisen, teologisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan tutkintoihin. Tietenkin sosiaalitieteitä voi yhdistellä muihinkin opintoihin, kuten muualla opetettaviin kauppatieteisiin ja terveystieteisiin.

Kandidaatin tutkinnon jälkeen on maisteriopinnot. Kolmen mainitun opinalan lisäksi on valittavana kriminologia, kulutus yhteiskunnassa ja väestötiede. Lisäksi on mahdollista hakeutua esimerkiksi sosiaali- ja terveystutkimuksen ja johtamisen maisteriohjelmaan.

Lopuksi haluan toivottaa jokaiselle Johdatus sosiaalitieteisiin -kurssille osallistuvalle onnea ja menestystä. Sama koskee myös jokaista, joka osallistuu yhteishakuun.

Ystävällisin terveisin, Jukka 🙂

Kesäkuulumisia

Korona-aika mullisti kaiken. Vaikka pandemia ei olekaan ohi, on monessa asiassa alettu palata kohti entistä.

Itselläni on ollut monenlaista haastetta asuinolojeni suhteen, kun viereiselle tontille rakentuu iso asuinkohde, jonka paalutus aiheutti parveketarkastusporauksia. Lisäksi omassa asuintalossani on ollut äänekäs putkiremontti ja myös parvekemaalaukset ovat tehneet omat haasteensa. Kaikki tämä on siis korona-aikana tapahtunutta.

Osallistuin yhteishakuun. Kokeilin hakua avoimen opintojen kautta VTM-tutkintoon sosiaalitieteiden maisteriohjelmaan sosiaalipsykologian opinalalle ja sain 6. varasijan. Se ei ole ihan heikko saavutus, koska hakijoita lienee paljon. Huomioitava seikka on se, ettei minulla ole valmista aineopintojen kokonaisuutta sosiaalipsykologiasta, vaan vain osa kursseista on tehtynä. Eikä sitä kokonaisuutta taida voida enää suorittaakaan.

Sosiaalipsykologia on eräs haaveistani. Toisaalta haaveita on monia. Olen sosiaalinen ihminen ja tahdon siten toteuttaa sosiaalista puoltani. Eräs tapa tässä korona-aikana minulla on ollut toimia someavustajan tehtävissä paikallisessa evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Tämä myös lisää minun potentiaaliani opiskella teologiaa.

Seuraavalla kerralla ajattelin antaa vinkkejä kaikille niille, jotka haaveilevat unelmiensa opiskelupaikasta. Toivoisin lisäksi, että antaisitte vinkkejä, mistä aiheista tahtoisitte lukea ja keskustella.

Terveisin, Jukka

Oppija vai suorituskone?

Alkanut vuosi on ollut varsin vauhdikas itselläni. Sain tehtyä rästiin jääneet suoritukset Sosiaalityö tieteenalana ja käytäntönä -kurssille. Viime syksynä kesken jäänyt Väestötieteen johdanto sai uuden mahdollisuuden, samoin kuin Viestinnän tutkimuksen perusteet. Aloitin myös Käytännöllisen teologian perusteet. Suoritan myös Turun avoimessa yhtä kulttuurihistorian kurssia. Lisäksi osallistun vammaistutkimuksen kursseille ja onpa minulla muitakin opintoja…

Siis hetkinen, mihin olenkaan itseni ajanut?

Minusta tuntuu, että olen alkanut suorittamaan suorittamisen edestä. Nyt tärkeintä on saada vuosien jumissaolotilan jälkeen asioita eteenpäin. Kyllä, minun tarkoitukseni on jossakin vaiheessa valmistua triplamaisteriksi, vaikka sen ensimmäisenkin maisteritutkinnon saaminen on vielä kesken.

Ehkäpä hullunkurisinta ja surullista on se, että sanoisin helposti muille, että kannattaa hidastaa tahtia. Mutta minulla tämä toimii melko hyvin. Ei, en ole muita parempi, vaan minulla on nyt intoa saada opinnot parempaan kuntoon. Tunnen eläväni, kun on monta rautaa tulessa.

Innon lisäksi on kuitenkin pakko. Siirtymäaika sosiaalipsykologian aineopintoihin liittyen päättyy 31.7.2020. Sitä ennen täytyy olla suorituksen valmiina. Muuten minulla on kasa erilaisia kursseja, enkä näe sellaista mielekkäänä. Kannustan aina muitakin tekemään kokonaisuudet kuntoon, sillä näen niiden suorittamisen sinnikkyytenä.

Koska minulla ei ole juurikaan harrastuksia muutaman yhdistystoiminnan lisäksi, niin päätin palata viestinnän opintojen pariin. Toinen, joka antaa ihan uutta näkökulmaa ja uutta tietoa, on teologia. Tarkoitukseni onkin saada perus- ja aineopinnot kasaan, jotta saisin evankelis-luterilaisen uskonnon opettajan pätevyyteen sopivat opinnot kasaan.

Uudesta näkökulmasta katsominen avartaa aina. Näin ollen katson merkitykselliseksi tehdä muutakin kuin yhtä ja samaa teema-aluetta. Jotkut kyllä nauttivat siitäkin ja suon sen ilon heille.

Itselleni iloa muuten tuottaa huominen yliopiston pääkirjaston Ohjauskulmassa järjestettävä Opiskelijan olohuone -tapahtuma. Se on matalan kynnyksen tapahtuma, jonne opiskelijat ja opintoja suunnittelevat voivat tulla keskustelemaan, kyselemään ja vaihtamaan mielipiteitä. Olen itsekin ollut tekemässä järjestelyjä sitä varten. Tulethan sinäkin sinne?

t. Jukka

P.S. Juuri saamani tiedon mukaan olen saanut Sosiaalityö tieteenalana ja käytäntönä -kurssista kiitettävän arvosanan. Nyt on hyvä mieli. 🙂

Miesoletettuna sukupuolentutkimuksessa

Olen jossakin kertonut opiskelevani yhtenä sivuaineenani sukupuolentutkimusta Turun yliopistossa. Opinnot ovat pitkällä, sillä olen opiskellut tätä ainetta perusopinnot ja aineopinnotkin ovat yli puolivälin. Henkilökohtaisesti suoritan opintoja Turun yliopistossa, mutta myös sukupuolentutkimuksen opetusta antavan Hilma-verkoston kautta. Kenties joskus suoritan jonkin kurssin myös Helsingin avoimessa yliopistossa, mikäli saan sen luetettua hyväksi.

Moni saattaa ihmetelläkin, mitä mies(oletettu) tekee sukupuolentutkimuksessa, jota esimerkiksi Jodel-matkapuhelinsovelluksessa pilkataan ahkerasti käsienheilutteluksi, propagandaksi ja pseudotieteeksi. Ihmisten moninaisuus ei ole yksinkertainen asia. Moninaisuuteen kuuluu sukupuolien väliset ja keskinäiset erot. Ihminen on myös seksuaalisuudeltaan moninainen. Aloitin juuri Turun yliopistolla pornografia-kurssin opiskelemisen. Halusin suorittaa kyseisen opintojakson, koska porno on melkoisen vieras aihe itselleni ja sitä ja sen kuluttajia on hyvä ymmärtää.

Täällä Helsingin avoimessa on välillä tarjolla sukupuolentutkimuksen opintoja. Tosin tämä tiede on monitieteinen ja siihen liittyviä teemoja on saatavilla monissa eri yhteyksissä. Sitä voi kytkeä humanistisiin, yhteiskunta- ja kasvatustieteellisiin opintoihin ja päin vastoin. Esimerkiksi kasvatustieteissä voi tutkia esimerkiksi lesbonaisten koulutusvalintoja tai heteromiehiä opiskelemassa kasvatustieteitä. Itse tein sosiaalipsykologian sinänsä heikosti menneen seminaarityön miesten hyvinvoinnista.

Nyt joku voi ärähtää, kun käytin sukupuolittavaa termiä. Joidenkin mukaan pitäisi puhua sukupuolioletetuista. Juridisesti sukupuolia on kaksi, mutta sukupuolikromosomistoja on useampia ja sukupuolen ilmaisutapaa vielä enemmän. Välttämättä miesoletettu ei ole mies, eikä naisoletettu nainen.

On varsin mielenkiintoista olla miesoletettuna sukupuolentutkimuksen opiskelija. Monia voi naurattaa se, että olen valinnut oppiaineen, joita he eivät arvosta. Sen sijaan väitän hyötyneeni sukupuolentutkimuksen opinnoistani aika paljon. Se on avannut itselleni erilaisia ovia niin tieteen tasolla kuin opiskelijapoliittisestikin. Olen saanut osallistua moniin opintojen suunnitteluihin ja ennen kaikea oppia uutta.

Haluankin tähdentää vielä sitä, että sukupuolentutkimus on avointa kaikille sukupuolesta riippumatta. Vaikka sen juuret ovatkin naistutkimuksessa, ei miestutkimustakaan ole unohdettu. Lisäksi intersektionaalisuutta (jossa voisi selittää ihmisen olevan muutakin kuin sukupuolellinen olento) arvostetaan paljon. Vaikka itsekin menin aikoinani ensimmäiselle luennolle asenteella “Katsotaan, onko tämä Miehet Ovat Sikoja ry:n kokous!”, olen tyytyväinen, että haastoin itseni kunnolla. Kukapa tietää, jos jossakin vaiheessa olisin sukupuolentutkimuksen maisteriohjelman opiskelija?

Ystävällisin terveisin,

Jukka

P.S. Alustavien tietojen mukaan tulevana kesänä olisi suoritettavissa sukupuolentutkimuksen opintojaksoja kolme kappaletta. Suosittelen näitä opintoja kaikille.

Paluu opintoihin

Olen viettänyt täysin toisenlaisen talven kuin olin kuvitellut. Ajattelin, että suoritan kuin liukuhihnalta opintoja Turun yliopistossa ja jotakin siinä sivussa täällä Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Valitettavasti ei käynyt niin.

Tammikuu vielä menikin aikomallani tavalla. Sen sijaan helmikuussa hiukan ennen kuun puoliväliä alkoi pientä yskää. Vatsa meni hiukan sekaisin. Ajattelin, että pieni flunssa onkin hyvä sairastaa nyt, koska opinnot ja kuntavaalikampanjani veisivät maalis-huhtikuussa aikaa. Voimakas kurkkukipu alkoi 15.2. ja jatkuikin tosi pitkään (eli viikkoja). Jotenkin merkityksellistä on se, että edellisenä päivänä valmistuin kasvatustieteen kandidaatiksi. Yskä oli jotenkin omituisen sitkeä – se hävisi kokonaan vasta vaaliviikolla.

Vaalit menivät ja omalla kohdallani ne menivät poikkeuksellisen surkeasti. Vajaa viikko myöhemmin kiirastorstaina aloin tuntea hammassärkyä ja ajattelin, että sinnittelen yli pääsiäisen. Kuinka sitten kävikään? Varhain ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna huomasin oikean silmän näkökenttäni pienentyneen ja aamulla soitin päivystykseen ja sain pääsiäissunnuntain iltapäivälle ajan. Niinpä olin poski voimakkaasti turvonneena Turun yliopistollisen keskussairaalan päivystyksessä ja pian siitä juurihoidossa tai sen ensimmäisessä osassa. Viikon verran söin antibioottikuureja, joten ei liene ihme, että puhti on ollut poissa.

Tällä hetkellä viimeistelen sosiologiassa kandidaatin tutkielmaa. Lisäksi minulla on joitakin muita opintoja. Teen myös paluun tänne Helsingin avoimen yliopiston sosiaalipsykologian aineopintoihin. Ilmoittauduin verkkokurssille Monikulttuurisuus työelämässä. Tämän lisäksi on muutama verkkotentti, joita varten saan etsiä ja lukea kyllä aika monta kirjaa. Jättäisin näitä opintoja mielelläni tulevaisuuteen, mutta nämä opetussuunnitelmien muutokset eivät anna armoa. Haluan suorittaa sosiaalipsykologian aineopinnot loppuun sekä omaksi iloksi että sivuaineeksi valtiotieteiden maisterin tutkintooni. Lisäksi vastaan tuli pari mielenkiintoista erään toisen oppiaineen muuta kurssia, mutta niistä kerron enemmän, jos niistä edes toiseen päätän osallistua.

Ennakkotiedot tulevan lukuvuoden opinnoista julkistettiin eilen. Siellä oli varsin mielenkiintoisia opintokokonaisuuksia. Saa nähdä, mitä alan suorittaa syksyllä. Aika varmaa on, että jotakin yritän. Etenkin johtamisen pieni 15 opintopisteen opintokokonaisuus kiinnostaa, kuten myös viestinnän opintokokonaisuudet.

Kirjoittelen pitkin kesää kuulumisiani. Suosittelen jokaiselle myös kesäopintoja, joita on runsaasti tarjolla. Toivotan kaikille lukijoille mieluisaa kevättä ja oppimisen iloa.

 

Lukuvuosi 2015-2016: mitä jäi käteen?

Tämä lukuvuosi alkaa olla paketissa minun osaltani ja on aika katsoa mitä tuli opittua.

Sain valmiiksi sosiaalipsykologian perusopinnot! Ou jea! Tähän isot aplodit ja hurraa! -huudot. Kyllä se vaan hyvältä tuntuu saada tällainen kokonaisuus valmiiksi, vaikka jossain kohtaa tutkimusmenetelmäkurssia mietinkin miksi en vaan voinut keskittyä niihin kiinnostavimpiin kursseihin ja unohtaa järjestelmän sanelemat raamit opiskelulle.

Tämän blogin nimi ei sattumalta ole “Elämää ja opintoja” -erityisen tärkeä on tuo sana “ja”. Viimeisen vuoden aikana hetkittäin oli vain töitä ja opintoja ja elämä jäi elämättä.

Tutustuin psykologian opintoihin. Kaksi kolmesta kurssista jäi kesken. Ymmärsin, että psykologian opinnot eivät ole (ainakaan juuri nyt) minun juttuni. Ihmisellä on taipumus ehtiä ne asiat, jotka haluaa ehtiä.

Luovuttaminen ei olekaan niin paha juttu. Sen myöntäminen, että tämä ei olekaan nyt minulle, on myös voimauttavaa ja vie eteenpäin. Turha puskea ehdoin tahdoin vastavirtaan, kun voi myös heittäytyä kellumaan myötävirtaan ja antaa elämän mennä.

—> Oma kiinnostus on onnistuneiden opintojen salaisuus.

Luota omiin kykyihisi. Työtä pitää tehdä, mutta ei sen enempää. Liian usein ennen tenttiarvosanan katsomista käyn mielessäni läpi “kunhan menee läpi” tai “jos ei mene läpi, niin vielä on uusintatenttejä” -ajatukset. Aivan turhaan. Joka kerta.

Sanoisin, että aika hieno lukuvuosi takana siis. Kesäopinnoille sanon päättäväisesti tänä kesänä “ei” ja keskityn jäätelön syöntiin, pilvien katseluun ja muiden kuin tenttikirjojen lukemiseen.

Iloa ja valoa kaikkien kesään, kuuluipa siihen sitten opintoja tai ei!

T:T

IMG_20160415_113614

Itsenäistä opiskelua ja ajattelua

Kesäopintojen valinta on varmasti monella mietinnässä juuri nyt (ilmoittautuminen alkaa nimittäin ensi viikolla!). Kesällä yleensä luentokurssit ovat vähemmistössä ja suurinosa kursseista on enemmän ja vähemmän itsenäisesti opiskeltavia kokonaisuuksia. Viime kesänä suoritin muutaman kurssin. Toinen oli verkkotentin avulla suoritettava sosiaalipsykologian kurssi ja toinen läsnäoloa suorastaan vaativa kielikurssi. Keskitytään nyt siihen verkkotenttiin ja mitä siitä opin.

Kesästä huolimatta otin opiskelun tosissani. Kiitos viime kesän melko sateisten päivien, kirjastossa istuminen ei tuntunut mitenkään pahalta. Kun tentin aika koitti, olin mielestäni valmistautunut siihen hyvin. Toisin kuitenkin kävi. Tentissä asioista piti esittää omia näkemyksiä ja tehdä vertailua. Tähän en ollutkaan varautunut. Olin osallistunut aiemminkin saman tyyppisiin tentteihin, mutta jotenkin tämä kuitenkin tuli yllätyksenä.

Olin tehnyt ison määrän työtä ja kahlannut kurssiin liittyvät asiat läpi. Olin kuitenkin unohtanut aktiivisesti pohtia asioita kriittisesti, vertailla esitettyjä teorioita ja katsoa nykypäivää esitettyjen teorioiden valossa siinä samalla.

Kokemus on oiva muistutus siitä, mistä yliopisto-opinnoissa on kyse. Ei niinkään siitä, että tietää asioita vaan että osaa yhdistellä niitä, vertailla, olla kriittinen ja perustella kantansa. (Hyödyllinen taito muuten aivan kaikkialla elämässä.)

Vaikka kokemus oli paikka paikoin epämiellyttävä, suosittelen jokaiselle ainakin yhden kurssin suorittamista itsenäisesti. Se auttaa ymmärtämään omaa oppimista uudella tavalla. Se on auttanut minua myös luottamaan opiskelutaitoihini enemmän. Vaikka valitsenkin nykyään mielummin luentokurssin, sisältyy niihinkin itsenäistä työskentelyä ja tenttivastauksien kirjoittamista.

Joten lämmin suositus kaikille tentittäville, itsenäisen opiskelun kursseille! 🙂

Opiskelun iloa ja valoa kaikille!

T:T

IMG_20150924_163555

Suoritusmerkintöjä

Qi-tsing! Ja 5 opintopistettä kilahtaa opintorekisteriin! Jos pisteitä siivittää vielä hyvä arvosana, olen aivan onnessani. Saan mielihyvää, kun tekemästäni työstä tulee jotain näkyvää ja konkreettista -vaikka se sitten olisikin “vain” numero Weboodissa.

Avoimessa opiskelu on ollut minulle tärkeää eniten siksi, että olen saanut opiskella sitä mikä kiinnostaa ja tehdä sen omaa tahtia -ilman sen suurempia tutkinnonsuorituspaineita. Kuitenkin suoristusmerkintä kurssista saa minut iloiseksi ja suunnittelemaan uusien kurssien opiskelua. Innostun.

Mikä merkitys siis on päämäärillä?

Viime syksynä päätin, että suoritan perusopintojen kokonaisuuden sosiaalipsykologiasta. Tämä ei minulle riittänyt, vaan aloin haaveilla myös psykologian perusopintojen suorittamisesta ensi syksyyn mennessä. Sitten tuli muita kiireitä ja aikataulu alkoi kiristyä. Havaitsin ikäväkseni, että oi niin hauskasta opiskelusta oli tullutkin suorittamista. En enää opiskellut niinkään koska minua kiinnosti vaan koska olin päättänyt tämän kurssin suorittaa -ja kavereillenikin olin jo kertonut tavoitteeni!

Tajusin, että erikseen ovat ne mahdottomat ja mahdolliset päämäärät. Oli luopumisen aika.

Hiihtolomani otin iisisti, koska tarvitsin lomaa, emme edes lähteneet reissuun, koska halusin päiviä, jolloin voisin herätä rauhassa ja miettiä ihan sen hetken mukaan mitä haluaisin tehdä. Otin rennosti, mutta lomani lopussa sain kuitenkin kovan flunssan. Viisi päivää sängynpohjalla olivat tietyllä tavalla se oikea lomani, jolloin oli pakko levätä. Sieltä sängynpohjalta löytyi myös uusi hitaampi minä, joka kuuntelee enemmän omaa jaksamistaan ja suorittaa vähemmän.

Juuri nyt on meneillään sosiaalipsykologian perusopinnoista viimeinen kurssi. Yksi päämäärä siis häämöttää jo horisontissa! Kaiken lisäksi myös kurssin sisältö kiinnostaa ja innostaa 🙂 Nyt hoidetaan tämä ja sen jälkeen mietitään seuraavia juttuja.

Opiskelun iloa ja valoa!

T:T

IMG_20160312_173437

Tiukkoja faktoja ja pohdiskelevia esseitä

Avoimen yliopiston opinnoissa olen nauttinut vapaudesta ja siitä, että olen saanut suunnata energiaani asioihin, jotka minua kiinnostavat. Olen ajatellut, että tällaista yliopistossa opiskelu on.

Olen opiskellut lähinnä sosiaalipsykologiaa, joka sisältää melko laajan skaalan kaikenlaista. Jopa Helsingissä ja Tampereella opetettava sosiaalipsykologia on painottunut hieman eri tavoin. Työelämässä sosiaalipsykologi voi olla yhtä hyvin suunnittelemassa kaupunkia kuin yrityksen hr-henkilönäkin -riippuen omista kiinnostuksen kohteista. Useimmilla kursseilla on kannustettu keskittymään niihin aiheisiin, jotka itseä kiinnostavat. On ollut tietynlainen valinnan vapaus kurssin sisältämistä aiheista.

Myös psykologia on minusta kiinnostavaa ja aloitinkin perusopinnot nyt syksyllä. Ensimmäisenä kurssina oli Neuro- ja kognitiivinen psykologia. Kurssi sisältää melko paljon tietoa ja monet tenttivätkin neuro-osuuden ja kongnitiivisen osuuden erikseen. Oppiakseni mm. mitä aktiopotentiaali tarkoittaa, olen tehnyt muistikaavioita ja pieniä lappusia ympäri asuntoa. Aikamoista ulkoaopettelua siis. Täytyy myöntää, että tämä hieman yllätti minut. Olin tottunut oppimispäiväkirjoihin ja pohdiskeleviin esseisiin, joissa asioita käsitellään monelta eri kantilta. Hermosolun rakenne kuitenkin on juuri se mikä se on, eikä siinä ole pohdinnalle sijaa.

Omat tietoni eivät riitä erittelemään sosiaalipsykologian ja psykologian eroja tämän enempää. Luulenpa kuitenkin, että psykologiassakin kannustetaan suuntaamaan niitä asioita kohti jotka kiinnostavat, se hetki vain ei ollut ihan ensimmäisellä kurssilla vielä. En epäile ettenkö selviäisi tämänkin kurssin (jostakin niistä kolmesta) tentistä ihan kunnialla. Käsittääkseni muut psykologian kurssit ovat hieman erilaisia ja ehkä lähempänä sitä mitä odotin. Katsotaan mitä vastaan tulee, kun keväällä edessä on persoonallisuuspsykologian kurssi.

T:T

IMG_20151012_174907

Yliopisto-opintojen suorittamisen haasteista

Olen osallistunut alkuvuoden 2014 aikana ”Taitava kirjoittaja”-kurssille. Kurssi on ollut erittäin hyödyllinen jatko-opintojen kannalta, sillä kurssilla on käsitelty esim. miten essee ja lähdeviittaukset tehdään. Kun opinnot syvenevät, nämä ovat erittäin hyödyllisiä taitoja.

Itse olen aiempien sosionomi AMK – tutkintoni opintojen aikana tutustunut lähdeviittauskäytäntöihin tehdessäni opinnäytetyötä. Tosin nämäkin asiat olivat päässeet ajan mittaan unohtumaan ja kertaus oli enemmän kuin tarpeellista.

Esseen kirjoitin tuolla kurssilla mielenkiintoisesta näkökulmasta, johon kurssi tarjosi materiaalin, eli yliopisto-opiskelijoiden opintojen suorittamisen haasteista. Mitkä ovat niitä syitä, miksi opiskelijat saattavat keskeyttää opintonsa?

Yksi syy on se, että yliopisto on ensisijaisesti tutkimus- ja vasta toissijaisesti opetuslaitos. Opintojen suorittaminen on pitkälti itsestä kiinni ja vaatii suurta itsenäisyyttä. Itse täytyy hakea tietoa ja ottaa asioista selvää. Varsinkin opiskelijat, jotka tulevat suoraan lukiosta ja luulevat, että opintojen suorittamisessa aktiivisesti tuetaan, saattavat pettyä.

Opintojen suorittaminen vaatii myös ison määrän tietoa sulattelemista ja nivouttamista omiin käsityksiin. Tietoa pitää myös osata soveltaa. Itse olen huomannut, että elämänkokemuksestani on ollut hyötyä. En tiedä, kuinka itsenäisesti olisin suoraan lukiosta tulleena toimia. Selvää on kuitenkin, että perheenäitiys on kasvattanut minusta nopean organisoijan, jonka elämän kokemusta on ollut opinnoissa jopa nautinnollista soveltaa.

”Hei, mähän tiedän tästäkin, olen nähnyt tämän suoraan työelämässä!”

Opiskelu on täynnä ihania oivalluksia! 🙂

Aiemmin avoimessa yliopistossa opiskelemiani erityispedagogiikankin opintoja olen pystynyt hyödyntämään. Samoin ”Kasvun haasteet nuoruudessa” – kurssilla olen saanut soveltaa sosiaalipsykologian opintoja ja toiste päin. Koskaan mikään oppi ei niin sanotusti mene hukkaan!

Mutta keskustelu nuorempienkin opiskelijoiden kanssa on opettavaista ja tärkeää. Heidän etunsa on tuoreessa muistissa olevat opiskelutaktiikat esim. tentteihin lukeminen. Kaikkea ei tarvitse kerrata ja ihmiset ovat persoonaltaankin erilaisia, toisilla elämänkokemusta on jo nuorempana. Se juuri tekeekin opiskelusta mielekästä, uusiin ihmisiin tutustuminen ja toisiltaan oppiminen. Opiskelu voi myös olla mielekästä! 🙂